Final Fantasy IX -päiväkirja osa 11: Perhesuhteet

Final Fantasy IX:ssä sivutaan moni erilaisia teemoja. Osa on havaittavissa selkeämmin, osa on pinnan alla. Perhesuhteet on tällainen teema, joka pelissä on helppo sivuuttaa mutta on silti löydettävissä, jos jaksaa asiaa tarkastella. Tässä postauksessa käsittelen pelin perhesuhteita Zidanen, Garnetin, Eikon ja Vivin näkökulmista.

Spoilereita on luvassa, joten jatka varoen eteenpäin.


Zidane ja Baku


Viittasin Zidanen ja Bakun suhteeseen jo postauksessa, jossa käsittelin sekä Zidanea että prinsessa Garnetia. Kuja käytännössä dumppaa ennen pelin alkua Zidanen Gaialle. Zidane on niin pieni, ettei muista alkuperäisestä kodistaan mitään muuta kuin siellä vallitsevan sinisen valon. Sitä hän on etsinyt pitkän aikaa muttei löydä ennen kuin pelin aikana, kun joukon matka käy kohti Terraa.

Sen sijaan kodin Zidane löysi itselleen aiemmin. Baku otti hänet jo pienenä osaksi Tantaluksen näyttelijäjoukkoa ja kasvatti oletettavasti kovalla kädellä. Näin voidaan päätellä siitä, että Zidane kertoo Garnetille saaneensa kunnon selkäsaunan palattuaan Bakun luokse sinisen valon etsintäreissulta.

Ei Baku silti ole Zidanen elämää varjostava väkivaltainen hirviö vaan aito kasvatti-isä. Hän luotsaa Tantalusta kuin omaa perhettään, vaikka onkin vähän hömelö eikä kaikkein vastuuntuntoisin aikuinen. Myös hänen moraalikäsityksensä on löyhähkö ja hän on valmis ottamaan Tantalukselle muitakin kuin näyttelijänkeikkoja. Esimerkiksi Lindblumin hallitsijan ehdotus naapurivaltion prinsessan sieppauksesta uppoaa Bakuun. Tosin emme tiedä, kuinka paljon Cid Bakulle todellista tilannetta valotti. Saattaa olla, että Baku tiesi sieppauksen taustalla olleet ylevät motiivit.

Joka tapauksessa Bakun tyyli luotsata omaa jatkettua perhettään näkyy myös Zidanessa. Hänestä on kasvanut omapäinen ja huoleton nuorimies, jonka moraali on joissain asioissa yhtä löyhä kuin hänen näyttelijätovereillaan. Toisaalta Zidanesta löytyy silti myös vastuullinen puoli. Hän on valmis tekemään toisten puolesta hyvin paljon ja on uskollinen niille, jotka katsoo sen arvoiseksi. Yleisesti ottaen Tantaluksen mottona tuntuu olevan, että oma porukka tulee ennen muita, mutta Zidane on valmis laajentamaan tätä käsitystä ja ottaa omakseen pelin muut päähahmot.

Peli ei näytä kovinkaan paljon sitä, miten Bakun ja Zidanen välinen perheside on lähtenyt syntymään. Sen sijaan pelin alkupuolella Zidane ottaa Bakun kanssa yhteen ja vaatii itsenäisyyttä kuin kuka tahansa teini-ikäinen vanhemmistaan. Bakulla on selkeä mielipide siitä, miten asiat tulisi hoitaa (omat pojat ensin, tuntemattomien pelastamiseen ei tuhlata aikaa), mutta hän antaa Zidanen osoittaa mieltään. Tantaluksen tyyliin välit selvitetään tappelemalla fyysisesti, mutta rivien välistä pelaaja voi lukea, ettei Baku välttämättä tarkoittanut edes estää Zidanen lähtöä. Hän halusi vain varmistaa pojan olevan tosissaan ja tuupata Zidanen kohti itsenäisyyttä. Tapa, jolla asia hoidettiin, ei ehkä istu perusarkeemme, mutta omassa kontekstissaan Bakun asenne Zidanea kohtaan on isällinen. Hän haluaa tukea Zidanen ratkaisua ja nähdä poikansa kasvavan omia valintoja tekeväksi aikuiseksi mieheksi.

Vielä peli lopussakin Baku tukee Zidanen valintoja ja auttaa hänet takaisin Garnetin luokse. Totta kai  Zidane olisi voinut palata muullakin tavalla kuin marssia näyttämölle Tantaluksen esittämässä näytelmässä. Minusta tällainen tilaisuus on Bakun isällinen tapa ilmaista hänen olevan  tyytyväinen Zidaneen. Samalla Baku myös päästää Zidanen lopullisesti itsenäistymään, sillä Garnetin rinnalla nuorukaista odottaa hyvin erilainen elämä kuin mihin hän on tottunut.

Prinsessa Garnet ja kahdet vanhemmat


Prinsessa Garnet ei ollut alun perin prinsessa. Hän oli kutsujaheimoon syntynyt tavallinen lapsi, jolla oli tavalliset vanhemmat. Hän oli kuusivuotias, kun kutsujien kylään, Madain Sariin, hyökättiin. Garnet oli tuolloin biologisen äitinsä kanssa merellä veneessä, jolla he pakenivat paikalta. Hänen isänsä selvisi hyökkäyksestä mutta haavoittui kuolettavasti ja menehtyi tietämättä, mitä vaimolle ja tyttärelle tapahtui.

Myös Garnetin äiti kuoli venematkan aikana. Vene ajautui Alexandrian rannikolle ja Garnet päätyi juuri kuusivuotiaan tyttärensä menettäneen kuningasparin hoiviin. Tarina kertoo, että hän näytti hämmästyttävän paljon alkuperäiseltä prinsessa Garnetilta. Hänellä vain oli otsassaan kutsujien sarvi, joka poistettiin.

Garnetin biologisesta perheestä ei tiedetä paljon. Pelin aikana on mahdollista löytää hänen isänsä jättämä viesti. Isä mainitsee, että hän ja Garnetin äiti riitelivät usein ja että hän on ollut etäisempi kuin olisi pitänyt. Garnetin syntymän hän sanoo muuttaneen elämänsä ja tehneen hänet onnelliseksi. Kuulostaa siis melko tavalliselta.

Garnetin kasvattivanhemmista tiedetään sitten jo vähän enemmän. Hänen kasvattiäitinsä on kuningatar Brahne, joka pelin alussa näyttää tarinan antagonistilta mutta paljastuu lopulta Kujan juonittelun uhriksi. Garnetin kasvatti-isä oli kuningattaren puoliso mutta hän on kuollut Garnetin ollessa kymmenen. Jompikumpi kasvattivanhemmista lienee sukua Lindblumin hallitsija Cidille, sillä Garnet puhuttelee häntä sedäksi / enoksi. Cidin ja Brahnen hyvin toisistaan poikkeavan ulkonäön vuoksi veikkaisin, että Cid oli sukua Garnetin kasvatti-isälle. Toisaalta on myös mahdollista, ettei kyseessä ole sukulaissuhde vaan ainoastaan vanhempaan perhetuttavaan kohdistuva puhetapa.

Jos nuorta prinsessaa kuuntelee tarkalla korvalla, voi havaita, että hän välittää kasvattivanhemmistaan syvästi. Kaiken lisäksi hän ei pelin alkaessa edes tiedä, ettei ole heidän biologinen lapsensa. Tämä on hämmentävää sikäli, että alkuperäisen prinsessan kuoleminen kuulostaa valtakunnan tason uutiselta ja toisaalta myös sikäli, että kuningar Brahne ja prinsessa Garnet eivät muistuta toisiaan ulkoisesti lainkaan. Brahnen puolisoa ei kuitenkaan näytetä missään vaiheessa edes takaumana, joten hänen ulkonäöstä pelaajalla ei ole tietoa. Ehkä alkuperäinen prinsessa tuli isäänsä?

Myös Garnet käy itsenäistymiskamppailua samalla tavalla kuin Zidane. Hänen on pakko irrottautua äidistään, koska kuningatar Brahnen käytös on muuttunut järisyttävällä tavalla ja kaiken lisäksi linnassa hiippailee omituinen, tuntematon mies. Jos ei tuntisi kontekstiä, voisi Garnetin karkaamisen nähdä kapinointina äidin uudesta rakkaussuhteesta, mutta Final Fantasy IX:ssä kyse on paljon suuremmista kuvioista.

Joka tapauksessa irrottautuminen äidistä ei käy Garnetilta helposti ja hän kipuilee päätöksensä kanssa läpi matkan, kunnes päättää palata takaisin ja puhua äidilleen järkeä. Valitettavasti Brahnen pää ei ole käännettävissä ja Garnetin on valittava oma suuntansa. Tuskasta huolimatta hän repäisee itsensä irti ja tekee niin kuin oikeaksi kokee. Kun äiti ja tytär seuraavan kerran kohtaavat, Brahne on kuoleman kielissä. Kaiken lisäksi Garnetille on vasta selvinnyt hänen todellinen taustansa. Hän on elämässään saanut kokea kaksien vanhempien rakkauden mutta menettänyt molemmat julmalla tavalla. Ei ole ihme, että hänen on vaikea käsitellä sisällään riehuvaa myrskyä.

Eiko ja yksinäisyys


Myös Eiko on varttunut Madain Sarissa. Hän syntyi neljä vuotta hyökkäyksen jälkeen jo kuolemaa tekevään kylään. Vanhempansa hän menetti nuorena ja jäi isoisänsä hoiviin. Kun isoisäkin kuoli, jäi Eiko asumaan kylään yksin lukuisten mooglejen kanssa.

Isoisäänsä Eiko muistelee lämmöllä mutta vanhemmistaan hän ei juuri puhu. On siis todennäköistä, ettei Eiko muista heistä juuri mitään. Moogleihin hän on kehittänyt pomotussuhteen ja käyttäytyy kuin olisi kylässä aikuinen, joka vastaa kaikesta. Mooglet ovat siis huolehtineet Eikosta mutta samalla jääneet pahasti tossun alle. Koska Eiko on vasta kuusivuotias, voisin kuvitella tällaisen asetelman luovan hänelle vahvan turvattomuuden tunteen. Ehkä tästä syystä hän yrittää esittää aikuisempaa kuin onkaan. On siis varsin luonnollista, että hän lyöttäytyy Zidanen ja kumppanien mukaan, kun vihdoin tapaa aikuisia (no, oikeasti teini-ikäisiä mutta lapsen näkökulmasta aikuisia), jotka ovat kiinnostuneita hänestä. Viviä hän tölvii kenties mustasukkaisuuden vuoksi, mutta aikaa myöten heidänkin välilleen kehittyy lämmin side.

Vaikka Eikolla on mooglensa, hän on todella yksin. Hän ei ole saanut kasvaa turvallisessa perheessä vaan yksi toisensa jälkeen häneltä on riistetty elämän tukipilarit. Eiko ottaa Zidanen joukkion omakseen ja luo itselleen puuttuvan perheen. Toisaalta päähahmoista muodostuu hänelle enemmänkin isosisaruksia kuin vanhempia.

Pelin lopussa kerrotaan, että Eiko on siirtynyt asumaan Lindblumin hallitsijaparin luokse. Cid ja Hilda ovat olleet pitkään yhdessä ja heillä on ollut omat parisuhdeongelmansa, joista merkittävimpänä lienee Cidin heilastelu toisten naisten kanssa ja Hildan karkumatka sen jälkeen, kun hän muutti Cidin ötökäksi. Ehkä parilla oli myös muita vaikeuksia, jotka johtivat tähän mainittuun tapahtumasarjaan. Kenties heillä on ollut myös vaikeuksia saada lapsia. Ainakaan missään vaiheessa peliä ei sanota, että heillä olisi jälkikasvua.

Eiko kutsuu Cidiä isäksi ja Hildaa äidiksi juuri, kun he ovat kaikki kolme lähdössä yhdessä kuningatar Garnetin syntymäpäiville. Minusta tämä on ihanan suloinen päätös Eikon hahmoarkille. Hän ei ole enää yksin vaan on saanut itselleen vanhemmat, jotka ovat valmiita kasvattamaan hänet. Sen lisäksi hän on ystävien ympäröimä. Tällaiset hyvän mielen loput ovat niitä parhaita.

Vivi ja isoisä


Vivi on elänyt koko ikänsä isoisänsä kanssa tai ainakaan ei muista muuta vaihetta elämästään. Hänen isoisänsä ei ollut hänelle biologista sukua vaan kyseessä oli erakkona asunut qu-klaanin jäsen, Quan. Vivi päätyi Quanin hoiviin sattumalta. Quan oli kalastamassa ja Vivi tarttui hänen onkeensa. Koska Quan koki Vivin olevan vielä liian pieni syötäväksi, hän päätti pitää pojan luonaan ja yrittää lihottaa tämän parempiin mittoihin.

Vivi ei tosin Quanin suunnitelmasta koskaan tiennyt ja ehkä parempi niin. Hän puhuu isoisästään kuin he olisivat olleet oikea perhe, ja voihan olla, että näin olikin. Quan saattoi kiintyä Viviin aidosti ja lopulta hylätä koko ajatuksen pienen maagin pistämisestä pataan.

Quan kuitenkin kuoli jo ennen pelin alkua ja Vivi jäi yksin. Tuntuu surulliselta ajatella, ettei hänellä hetkeen ollut ketään, kehen aidosti turvata. Oli siis onnekas sattuma, että hän päätyi Alexandriaan katsomaan Tantaluksen näytelmää ja tuli temmatuksi mukaan Zidanen ja Garnetin seikkailuun.

Oikeastaan minusta olisi ollut mielenkiintoista, jos Vivin ja Quanin tarinaa olisi avattu enemmänkin. Vivi kyllä kertoo muutamia yksityiskohtia pelin aikana ja Quanin asunnon seinältä voi löytää merkinnän siitä, että Vivi on edelleen liian pieni syötäväksi, mutta janoan lisätietoa.

Käsittääkseni Vivin ja Quanin yhteiselo jäi suhteellisen lyhyeksi mutta se antoi Viville pohjan tulevaa varten. Vaikka hän on pelin alussa epävarma pohdiskelija, hänessä on myös voimakkuutta, tarmoa ja halua toimia oikein. Ajan myötä hän luo toisiin hahmoihin vahvan luottamussuhteen, josta kasvaa syvä ystävyys. Toisista mustista maageista hän löytää juurensa ja sukunsa, johon suhde on yhtä aikaa sekä voimauttava että kivulias.

Vivi ehtii myös saada omia poikia. Pelin aikana mustat maagit valmistetaan usvasta koneen avulla, mutta olen käsittänyt, että toiminta ajettiin alas Kujan kukistamisen jälkeen.  Emm siis  tiedä, miten "Vivin pojat" ovat saaneet alkunsa. He ovat kuitenkin merkki siitä, että Vivi on halunnut jatkaa sukuaan, viedä perintöään eteenpäin, ennen kuin pysähtyi. Minua surettaa aina, kun ajattelen Vivin kuolemaa, mutta toisaalta hänen lapsensa nostavat hymyn huulille.

Mitä Final Fantasy IX kertoo perhesuhteista?


Final Fantasy IX:n esittelemissä perhesuhteissa on jotain yhteistä. Kaikki neljä esiteltyä hahmoa päätyivät kasvamaan perheessä, joka ei ole heidän biologinen perheensä. Garnet ja Eiko ovat menettäneet alkuperäiset vanhempansa ja Garnet lisäksi uudet vanhempansakin. Zidanella ja Vivillä ei välttämättä edes ole biologisia vanhempia. Silti jokainen näistä neljästä hahmosta on saanut osakseen lämpöä ja rakkautta, koska perhe ei ole pelkkää biologiaa. Perhe ei aina tarkoita verisiteitä vaan joskus kyse voi olla päätöksestä.

Kuningatar Brahne ja hänen puolisonsa päättivät ottaa rannalleen ajautuneen pikkutytön lapsekseen, Baku päätti kasvattaa omituisen hännällisen pojan, Quan päätti pitää Vivin ongittuaan tämän merestä ja Lindblumin hallitsijapari päätti tarjota Eikolle kodin. Pieni lapsi ei luonnollisesti osaa tai edes pysty valitsemaan, kuka hänet kasvattaa, mutta ainakin Garnet ja Zidane ovat sen ikäisiä, että pystyvät valitsemaan tiensä. Heidän osaltaan tarina syveneekin myös itsenäistymiskamppailuksi, jossa vanhempien on osattava päästää irti ja toisaalta olla valmiina rakentamaan lapseensa uudenlainen suhde. Vivi ja Quan eivät koskaan päässeet tähän pisteeseen asti vaan Vivi joutui itsenäistymään varhain Quanin kuoleman myötä, sama koskee Eikoa, joka jäi myös yksin. Heidän tarinansa olisivat voineet olla vielä paljon onnettomattomampiakin mutta kohtalo toi heidän tielleen ystäviä, uuden perheen, jossa kaikki huolehtivat toisistaan.

Minusta on kiehtovaa, kuinka paljon Final Fantasy IX:ssä perheteema on esillä ilman, että sitä missään vaiheessa hierotaan pelaajan naamaan. Asiaa ei korosteta vaan se on luettavissa suurten linjojen väleistä. Tällaiset hienovaraiset subtekstit ovat mielestäni pelaamisen parasta antia. Ne ovat usein myös asioita, joihin ei ensimmäisellä pelikerralla kiinnitä huomiota. Niitä alkaa pohtia vasta, kun uppoutuu yhä syvemmälle pelin maailmaan.

Lue myös


Final Fantasy IX -päiväkirja osa 1: Vihdoin uusiksi!
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 2: Kun peli alkaa
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 3: Zidane ja Garnet
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 4: Nostalgiaa ja tuttua turhautumista
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 5: Vivi ja Quina
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 6: Sielujen kierto Gaialla
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 7: Steiner ja Eiko
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 8: Mooglet
Final Fantasy IX -päiväkirja osa 9: Freya ja Amarant


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja