Vuosi vaihtui, mutta vielä on hyvä luoda katsaus taaksepäin. Mitä viime vuonna pelattiin ja mitkä pelit jäivät erityisesti mieleen? Tässä Annan ja Emmin katsaus pelivuoteen 2021.
Postausnostot vuodelta 2021
Vuoden 2021 pelatut pelit
Anna
- Final Fantasy IX
- Ikemen Samurai Romances / Kirisato
- Nightshade／百花百狼
- Amnesia: Memories
- Ys IX: Monstrum Nox
- Diabolik Lovers: Haunted Dark Bridal
- FFVIIR: INTERmission
- Amnesia: Later
- Hakuouki: Kyoto Winds
- Hakuouki: Edo Blossoms
- Ikemen Sengoku / Nobunaga D, Masamune R, Mitsuhide D, Nobunaga B, Nobunaga P, Hideyoshi R, Motonari D, Masamune D, Masamune E, Masamune T
Huh, tänä vuonna tuli pelattua enemmän pelejä kuin osasin arvata, mutta toisaalta pelasin eri pelejä kuin suunnittelin pelaavani. Vuoden lopussa kesken oli yhä Diabolik Lovers: More, Blood, jota jatkanen vuoden 2022 puolella sopivassa välissä. Tästä lisää hieman myöhemmin tässä samassa postauksessa.
Tavoitteenani oli pelata tänä vuonna perinteiseen tapaani useampi japanilainen roolipeli, mutta lopulta suurin osa vuodesta vierähti otomepelien parissa. Ei kaduta, joskus täytyy vähän vaihtaa suuntaa, jotta mieli virkistyy.
Erilaisen tästä vuodesta teki myös se, että uskaltauduin pitkästä aikaa pelaamaan pelejä puhtaasti japanin kielellä. Aiemmin olen pelannut japaniksi vain Final Fantasy XII: Internation Zodiac Job Systemin, mutta tänä vuonna tuli testattua niin Diabolik Lovers- kuin Amnesia-sarjan pelejä, joista molemmista innostuin kovasti.
 |
| Amnesia: Later |
Emmi
- Untitled Goose Game
- Collar x Malice -Unlimited-
- Café Enchanté
- Piofiore: Fated Memories
- Code: Realize ~Future Blessings~
- Bustafellows
- Steam Prison
- The House in Fata Morgana: Reincarnation
- Code: Realize ~Wintertide Miracles~
Tänä vuonna pelasin vähemmän pelejä kuin yleensä, enkä edes niitä, joita olin suunnitellut pelaavani. Esimerkiksi The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel IV, NEO: The World Ends with You ja The House in Fata Morganan uudelleenpeluu jäivät kaikki odottamaan parempia aikoja.
Jotenkin tästä vuodesta tuli hyvin otomepelipainotteinen, mutta toisaalta en muun elämän kiireiden vuoksi olisi välttämättä edes jaksanut jolkottaa pelissä ympäriinsä pelastamassa maailmoja. Pelattujen pelien vähäistä määrää selittää lisäksi seuraava mobiilipelireittien lista:
- Ikemen Revolution / Edgar D, Jonah D, Kyle R, Harr R, Lancelot R, Harr D
- Ikemen Sengoku / Mitsunari R, Kennyo D, Mitsuhide R, Sasuke R, Sasuke D, Yukimura D, Kenshin D, Yukimura R, Masamune D, Nobunaga D, Shingen D, Ieyasu D
- Ikemen Vampire / Isaac D, Arthur R, Shakespeare R, Vincent D, Jean D, Napoleon R, Saint-Germain R, Isaac R
- Ikemen Prince / Chevalier D, Yves D, Nokto D
- Love 365 / Tsumugu Kido, Shu Hasunuma, Kyonori Taishi, Luke Foster, Shintaro Ando, Yoh Kobayakawa
- Decoding Desire: Makoto Tonoe
- Samurai Love Ballad: Yukimura
Yllättäen käytin siis tänä vuonna melkoisen paljon peliaikaani puhelin kädessä ja tähän aiheeseen palaan myöhemmin tässä postauksessa. Listattujen lisäksi aloitin myös muutamia muita reittejä, jotka jäivät syystä tai toisesta kesken (pahoittelut otome-Timo).
Vuoden peli
Anna: Diabolik Lovers: More, Blood
Vuoden pelini tällä kertaa myös japanilaisen roolipelin sijaan otomepeli ja vielä kaiken lisäksi kääntämätön sellainen. Jotta saadaan kummallisuuslevelit vielä vähän korkeammalle, kerrottakoon nyt, että en edes ole pelannut peliä loppuun enkä ihan hetkeen todennäköisesti pelaa.
Silti tämä peli vaikutti minuun niin monella tasolla, että se on vain pakko nostaa jalustalle.
Ensinnäkin More, Blood on sarjan aloitusosaa parempi juonellisesti (siinä on jopa juonta!) ja hahmojen välinen kemia on tuntunut paremmalta. Muita syitä innostua tästä pelistä ovat tietysti sen tarjoilemat kuumat (vaiko kylmät?) vampyyrimiehet, joista osa karmaisee vähän liikaakin ja osa kutkuttaa juuri sopivasti.
Peli(sarja) on myös tarjonnut oivallisen tilaisuuden hioa omaa japaninkielen taitoa, joskaan oppimistani sanoista ei välttämättä ole hyötyä tavallisessa keskustelussa. Hauskaa on kuitenkin ollut, ja se on kai pääasia.
More, Blood on kuitenkin puhutellut erityisesti hahmojen puolesta (osittain samoja kuin aloitusosassa) ja jätti kutkutuksen jatkaa sarjan parissa. Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, miksi peli sitten on kesken.
No, deittailtavia vampyyreja on kymmenen, joten peliä ei ihan hetkessä läpäistä. Osa tosiaan on vähän vähemmän kiinnostavia, joten en ole kaikkien osalta yhtä motivoitunut. Löysin jo oman suosikkini, joten intoni jatkaa muiden reittejä ei ole enää yhtä korkea.
Sen sijaan siirryinkin sarjan seuraavaan osaa jatkamaan suosikkimieheni tarinaa. More, Bloodin pariin siis taidan palata, kun joko kyllästyn nykyiseen suosikkiini (epätodennäköistä) tai kun olen saanut kaikki hänen reittinsä pelattua (todennäköisempää). Joka tapauksessa jo tämän uuden suosikin löytämisen myötä uskallan julistaa DL: More, Bloodin vuoden pelikseni.
Emmi: Café Enchanté
Café Enchanté kiinnitti huomioni jo vuoden 2020 puolella, sillä ei ihan joka pelissä ole mahdollisuutta päästä deittailemaan päätöntä ritaria. En kuitenkaan raaskinut käyttää rahojani pelkästään tähän iloon, vaan peli jäi Switchin eshopin toivelistalle odottelemaan mahdollista alennusta.
Alkuvuodesta kaipasin kuitenkin pelattavakseni uutta otomepeliä, muistin Café Enchantén ja aloin perehtyä tarkemmin sen arvosteluihin. Niiden perusteella kiinnostuin pelistä myös muiden hahmojen sekä asetelman osalta ja pistin sen lopulta tilaukseen.
Luulin aloittavani suloisen kahvilatarinan, jossa pääsen vähän deittailemaan yliluonnollisia olentoja, mutta arvostelujen lukemisesta huolimatta peli pääsi yllättämään, enkä muista pitkään aikaan vetistelleeni yhtä paljon. Olen jo kirjoittanut pelistä täällä ja täällä, joten en mene yksityiskohtiin, mutta joka tapauksessa kysessä oli vuoden mieleenpainuvin pelikokemukseni.
Vuoden yllättäjä
Anna: Diabolik Lovers: Haunted Dark Bridal (ja otomepelit yleisesti)
Joko arvaat, mikä on uusi lempipelisarjani? Kyllä, arvasit oikein.
Vuonna 2021 yllätin itseni ihan sillä, että päädyin pelaamaan otomepelejä. Olin toki jo aloittanut edellisen vuoden puolella, mutta putosin kuoppaan kunnolla vasta kevättalvella konsoli- ja PC-pelien pariin löydettyäni.
Aloittelin siis mobiilipeleillä ja sitten siirryin "kovempaan kamaan". Pelit nappasivat tiukasti otteeseensa eivätkä enää halua päästää irti.
Seuraava yllätys tuli, kun eräs ystävä suositteli minulle Diabolik Loversiin tutustumista ensin animen ja sitten pelien kautta. Kuten jo mainitsin, pelisarjaa ei ole käännetty, joten alkuun ajattelin, ettei minusta olisi sitä pelaamaan. Onneksi kuitenkin uskalsin hypätä mukaan, koska löysin itselleni synkän maailman, jossa viihdyn hämmentävän hyvin. Tämä on ollut mielenkiintoinen tutkimusmatka, joka toivon mukaan jatkuu vielä pitkään.
En rehellisesti sanottuna odottanut erityisemmin pitäväni pelistä tai sen tarjoamista hahmoista, mutta ensimmäisen pelin jälkeen olin myynyt sieluni sarjalle ja hakkasin vimmatusti eBayssa ostonappia, kun haalin sarjan muut pelit kokoelmani jatkoksi ja muutamat draamalevyt, mangat sekä fanikrääsät siihen päälle.
Emmi: Mobiiliotomepelit
Aprillipäivänä vitsailimme blogin Twitterissä, että jatkossa blogin sisältö keskittyy vain mobiiliotomepeleihin. Kävi niin, että omalla kohdallani aprillipila tuntui tämän vuoden aikana ainakin osittain toteutuneen.
Alkuvuodesta päädyin lataamaan Annan innostamana Ikemen Sengoku -mobiilipelin. Tarkoitukseni oli vain testata paria reittiä, mutta näin seuraavan vuoden alussa peli on yhä puhelimessani ja pelaan säännöllisesti samaan sarjaan kuuluvia Ikemen Vampirea, Ikemen Revolutionia sekä Ikemen Princea. Lisäksi testasin useiden muiden pelien reittejä. En osaa itsekään sanoa, mitä oikein tapahtui, mutta taisin vahingossa jäädä koukkuun.
Mobiilipeleissä on monia minua ärsyttäviä ominaisuuksia, kuten mikromaksut, mutta pelien hyvä puoli on ehdottomasti helppous. Konsolipelit ovat kalliita ja teen yleensä kunnon taustatutkimusta ennen ostopäätöstä, varsinkin otomepelien kohdalla, sillä en halua ostaa peliä vain muutaman kiinnostavalta vaikuttavan hahmon vuoksi. Mobiilipelin taas voi ladata kokeiltavaksi pienellä kynnyksellä, eikä haittaa, vaikka pelaisi vain parhaalta vaikuttavan hahmon reitin.
Mobiilialustalla suosikkimiehet kulkevat aina mukana taskukoossa ja mikä parasta, pelistä riippuen sisältöä riittää myös varsinaisen reitin ulkopuolella. Esimerkiksi Ikemen-sarjan peleissä on vaihtuvia tapahtumia, joiden aikana voi lukea hahmoista lisää tarinoita ja saada palkintoja, joilla voi esimerkiksi sisustaa huonettaan.
Varjopuolena on tietysti se, että kun joku hahmo kolahtaa, peliin tulee helposti laitettua rahaa paljon enemmän kuin yhteen konsolipeliin, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä rahankäyttöni aisoissa. Toisaalta ajattelen asian niin, että jos pelistä tykkää, on vain hyvä laittaa siihen toisinaan pieni summa rahaa, sillä se pitää pelin pystyssä.
Suhtautumiseni mobiilipeleihin on ollut aiemmin melko kielteinen, ja otomepelien osalta olen ajatellut niiden olevan suurimmaksi osaksi halpoja ja heikkolaatuisia. Olin tosin pelannut aiemmin Mystic Messengeriä ja viihtynyt sen parissa, mutta pidin sitä poikkeustapauksena.
Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että myös muista mobiilipeleistä voi löytyä hyviä tarinoita ja ennen kaikkea ihastuttavia hahmoja. En sentään ole siirtymässä kokonaan mobiilipeleihin, mutta pitkän työpäivän jälkeen on toisinaan helpompi avata sovellus puhelimesta kuin napsauttaa pelikonsoli päälle.
Vuoden nostalgiahuuru
Anna: FFVIIR: INTERmission
Ainoa vanha peli, jota tänä vuonna pelasin, oli jälleen kerran Final Fantasy IX. Sen jälkeen oli kuitenkin olo, että ehkä voisin nyt pitää siitä muutaman vuoden paussin, joten en varsinaisesti voi listata sitä vuoden nostalgiahuuruksi. Tosin se on peli, jonka pariin palaan aivan varmasti vielä jonain päivänä.
Nostalgiaa tarjoili kuitenkin tällä kertaa kesällä 2021 ilmestynyt Final Fantasy VII Remaken Yuffie-dlc. Muistin jälleen, kuinka paljon kyseistä ninjaprinsessaa rakastankaan, joten oli ihanaa päästä seikkailemaan hänen roolissaan parin luvun ajan. Loppupuolella tosin itkin itseni kipeäksi, mutta minkäs sille mahtaa.
Emmi: Code: Realize ~Future Blessings~ , Code: Realize ~Wintertide Miracles~ ja The House in Fata Morgana: Reincarnation
En tänä vuonna pelannut lainkaan vanhoja suosikkejani, joten valitsin tähän kohtaan muutaman jatko-osan. Ei ehkä varsinaista nostalgiaa, mutta on aina mukava palata rakkaiden hahmojen pariin.
Code: Realize - Guardian of Rebirth on ensimmäinen varsinainen otomepelini (jos Hatoful Boyfriendia ei lasketa), joten sen jatko-osien pelaaminen sopi mainiosti otomepelien täyttämään vuoteen.
Pelasin Code: Realizen aikanaan Vitalla, mutta en koskaan raaskinut ostaa sen jatko-osia, joiden Switch-versiot päätin viimein hankkia kun näin uutisen Wintertide Miraclesin erikoisversiosta. Tämä vuosi sopi niiden pelaamiseen myös siksi, että ensimmäisen osan pelaamisesta lähtien ykkösotomemieheni paikkaa pitäneen Victor Frankensteinin ohitse kiilasi puskista toinen hahmo ja pääsin hieman tekemään vertailua.
Viihdyin hyvin molempien jatko-osien parissa ja muutaman uuden hahmon kohdalla minua melkein harmitti, että heidät esiteltiin vasta nyt, sillä olisin mielelläni nähnyt heitä tarinassa enemmän. Joistakin alkuperäisistä hahmoista opin pitämään entistä enemmän ja jatko-osat vahvistivat, että ainakin Code: Realizen osalta usein hokemani "kaikki pojat ovat parhaita poikia" pitää ehdottomasti paikkansa.
Visual novel -peli The House in Fata Morgana on yksi viime vuosien parhaita pelikokemuksiani, joten oli hienoa päästä viimein pelaamaan aiemmin englanniksi vain Vitalle julkaistu jatko-osa. Minua oli jäänyt harmittamaan, etten koskaan hankkinut Vitalle julkaistua erikoisversiota, joten kun sain tietää Switch-versiosta, en edes miettinyt asiaa, vaan tilasin pelin heti, kun se oli mahdollista.
The House in Fata Morgana: Reincarnation ei yllä samalle tasolle kuin sarjan muut osat, mutta oli ihana päästä näkemään, mitä hahmoille ensimmäisen pelin tarinan jälkeen tapahtui. Olin etukäteen hieman huolestunut ääninäyttelystä, sillä pelkäsin hahmojen kuulostavan aivan erilaiselta, kuin olin kahden pitkän pelin aikana kuvitellut, mutta huoli osoittautui turhaksi.
Pelin yksinkertaisempaan hahmotaiteeseen jouduin hetken totuttelemaan, mutta sekin hoiti tehtävänsä. Ehkä olisin toivonut hieman enemmän suloisia hetkiä yhdelle suosikkipelipariskunnistani (joka jääköön nimeämättä spoilereiden vuoksi), mutta olin lopulta tyytyväinen pelin parissa viettämääni aikaan.
Vuoden hahmofanitus
Anna: Ruki Mukami / Diabolik Lovers
Vielä vuoden alkupuoliskolla sanoin Emmille, etten pysty tähän kohtaan sanomaan vain yhtä hahmoa, en sitten millään. Valmistelin top 10 -listaa, joka on yhä olemassa... mutta joka tuntuu tällä hetkellä toisarvoiselta.
Löysin nimittäin otomehusbandoni Diabolik Lovers -sarjasta (mainittakoon, että hän esiintyy ensimmäisen kerran More, Blood -pelissä). Ruki Mukami ärsytti minua animessa niin paljon, että sanoin ystävälleni, etten ole kiinnostunut ainakaan hänestä (samalla listalla oli pari muutakin hahmoa, joihin sittemmin ihastuin).
Kumma kyllä sain Rukin tulokseksi aina, kun tein "kuka on DL-vampyyripoikaystäväsi" -testejä (ja voi pojat, tein niitä keväällä monta). Ärsyynnyin joka kerta. Sitten tapahtui jotain, ja Ruki varasti sydämeni omalla reitillään sekä ulkopelillisten aktiviitettien kautta. Olen kirjoittanut Rukista jo kokonaisen postauksen, joten en erittele aihetta nyt tämän tarkemmin... sanonpahan vain, että Ruki saa sydämeni, kroppani, sieluni ja vereni. Ruki on husbandoni, isäntäni ja kuninkaani.
Ja siinä olikin ehkä noloa fanityttöilyä tarpeeksi tähän postaukseen...
Emmi: Sasuke Sarutobi / Ikemen Sengoku
Olen kuluneen vuoden aikana naureskellut ajatukselle siitä, miltä ilmeeni olisi mahtanut näyttää, jos joku olisi kertonut kesällä 2020 Annan pelatessa mökkireissullamme Ikemen Sengokua, että vuoden kuluttua halailisin tyynyä yhdestä pelin hahmoista ja suunnittelisin hahmoalttaria.
Itselleni pelivuoden suurin yllätys oli hurahtaminen astrofyysikkoninjaan pelistä, joka ei alustansa tai aiheensa perustella kiinnostanut minua lainkaan.
Kirjoitin Sasukesta jo kesällä postauksen, jonka voi käydä lukemassa täältä. Sasuke vaikutti osaltaan siihen, etten pelannut tänä vuonna aivan niin paljon pelejä kuin yleensä, sillä kevään ja alkukesän ajan minun oli hyvin vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Sittemmin alkuhuuma on ehtinyt jo laantua ja osaan taas nauttia muista peleistä ja hahmoista, mutta pystyn myös paremmin myöntämään, että Sasuke todellakin vei ykkösmiehen tittelin.
Lukiessani nyt uudelleen aiemmin kirjoittamaani postausta, en ole ihan varma, osasinko edes selittää, miksi oikeastaan tykästyin Sasukeen. Mutta ehkä kaikkea ei pysty saati tarvitse järkeillä.
Vuoden uusi odotus
Anna: Variable Barricade
Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä tuntuu hankalalta nimetä uutta odotusta, koska minulla on pitkä lista pelaamattomia pelejä hyllyssä... ja ne polttelevat näpeissä enemmän kuin tulevat. Variable Barricade ilmestyy kuitenkin kevättalvella ja siinä on suosikkiääninäyttelijä, Kousuke Toriumi (mm. Shuu Sakamaki / Diabolik Lovers ja Hideyoshi Toyotomi / Ikemen Sengoku).
Variable Barricaden päähahmon, Hibarin, isoisä on järjestämässä hänelle avioliittoa. Tämän seurauksena Hibari päätyy asumaan villaan neljän herrasmiehen ja hovimestarin kanssa. Luvassa on päivittäisiä koettelemuksia ja viettelyksiä.
Peli kuulostaa konseptina lähinnä ihan kivalta, mutta Toriumi on sen verran houkutteleva äänenä, että päätin joka tapauksessa pelin tilata kokoelman jatkoksi.
Emmi: AI: The Somnium Files - nirvanA Initiative
Ensi vuonna on ilmestymässä taas pelottavan monta kiinnostavaa peliä, enkä ole saanut pelattua edes kaikkia edellisiä. Voisin nostaa esiin useamman uuden odotuksen, mutta mennään AI: The Somnium Files - nirvanA Initiativella.
Ensimmäinen AI: The Somnium Files oli yksi suosikkejani toissavuonna pelaamistani peleistä, joten luonnollisesti olin innoissani, kun uutinen sen jatko-osasta julkistettiin.
Pelistä on vaikea kirjoittaa mitään ilman juonipaljastuksia, ja ensimmäinen osa toimii parhaiten, kun juonesta tietää mahdollisimman vähän. Kyseessä on kuitenkin seikkailupeli, jossa selvitellään murhia lähitulevaisuuden Tokiossa. Päähenkilö Kaname Date työskentelee poliisilaitoksen huippusalaiselle ABIS-osastolla, missä hän tutkii rikoksia tekoälyapurinsa Aiban kanssa siirtymällä epäiltyjen uniin. Juoni etenee ratkomalla pulmia unimaailmassa sekä tutkimalla ympäristöä oikeassa maailmassa.
En oikeastaan tiedä jatko-osasta vielä juuri mitään, mutta oletan sen olevan samantyyppinen kuin edeltäjänsä, enkä malta odottaa pääseväni taas tuttujen hahmojen pariin. Pelin pitäisi ilmestyä keväällä ja aion ehdottomasti hankkia sen hyllyyni heti julkaisupäivänä.
Yhteenveto
Mitä tästä pelivuodesta jäi käteen? Ehkä vuoden isoin uutinen oli, että Emmi hyppäsi Annan rinnalle puikkoihin. Blogia on nyt tehty kahden hengen voimin, joskin olemme molemmat olleet melko kiireisiä tahoillamme, mikä on näkynyt postausten määrässä.
Aihepiirit ovat olleet myös hieman erilaisia kuin aiemmin, koska kumpikin meistä keskittyi vuonna 2021 enimmäkseen otomepeleihin. Kenties vuonna 2022 pelaamme muutakin, mutta sen näyttää aika. Varmaa on vain, että haluamme pitää pelaamisen kivana harrastuksena, joten pelit valitaan juuri senhetkisen kutkutuksen mukaan.
Annan pelitavoite vuodella 2022 kuitenkin on pelata kaikki Rukin reitit Diabolik Lovers -pelisarjasta.
Emmin tavoitteena on pelata loppuun vuonna 2021 aloitetut pelit ja päästä viimein pelaamatta jääneiden pelien pariin. Toivon lisäksi, ettei tulevana vuonna jää kovin paljon pelaamattomia pelejä rästiin.
Ei kommentteja