NieR: Automatan musiikillinen maalaus

Lupasin tänä vuonna panostaa pelimusiikkia käsitteleviin postauksiin. Tällä kertaa otin käsittelyyn NieR: Automatan soundtrackin, joka on minulle vielä melko tuore tuttavuus. Postauksessa kerron, millaisia ajatuksia ja tunteita pelin musiikki alkuun herätti ja miten suhteeni siihen on muuttunut.



NieR: Automata oli minulle pelinä uudenlainen kokemus ja samalla se tarjosi uuden sukelluksen japanilaiseen pelimusiikkiin. Siinä missä Tales of -sarjan musiikit eivät ole juuri alkutunnareita lukuun ottamatta jääneet mieleeni, Final Fantasy -sarjan sävelet ovat toistuvasti soittolistallani. NieR: Automatan kohdalla on sanottava, että pelin musiikillinen anti on mielenkiintoinen, soljuva ja maalauksellinen muttei välttämättä ole silti kuuntelulistani kärkipäässä.

Jotain hieman karmivaa


En edes varsinaisesti pitänyt alkuun NieR: Automatan musiikeista. Ne saivat niskavillat nousemaan pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan pitkin ihoa. Ne nostattivat tunnelman, joka teki oloni lievästi epämiellyttäväksi, vaikka pelasin peliä keskellä kirkasta talvipäivää. Olin yksin kotona ja se vähän ahdisti siitä huolimatta, että yleisesti ottaen viihdyn omissa oloissani.

Musiikeilla oli varmasti iso osuus siinä, miten intensiivisesti imeydyin pelin maailmaan. Kaupunki, johon 2B laskeutui, muuttui musiikkien avulla läheisemmäksi, toinen todellisuus kietoutui ympärilleni ja vangitsi minut. Ensimmäiset pelin parissa viettämäni tunnit olivat jopa epämiellyttäviä. Minua ahdisti, karmi ja pelotti. En ollut samalla tavalla paniikkikohtauksen partaalla kuin kauhupelejä kokeillessani vaan tässä karmivuudessa oli jotain äärimmäisen kutkuttavaa. Hiljalleen rakastuin kuolleeseen mutta erittäin elossa olevaan maailmaan.

Syviä säveliä


En osaa sanoa, missä vaiheessa muutos tarkalleen ottaen tapahtui. Todennäköisesti se hiipi niin varkain, etten sisäistänyt sitä alkuun lainkaan. Huomasin kuitenkin pitäväni musiikeista ja pysähtyväni kuuntelemaan kappaleita tarkemmalla korvalla. Eri alueilla soi jokaisella omanlaisen kappale,  joka kertoo myös tuosta alueesta jotain. Huvipuisto on hyvin tunnistettava mutta niin on hiekka-aavikkokin tai toisaalta Pascalin kylä.

Kiinnitin myös huomiota siihen, että pelkkien instrumentaalikappaleiden sijaan myös laulua oli reilusti. Final Fantasy -sarjan kohdalla olen tottunut siihen, että laulettuja kappaleita on vähemmän, joskin tuoreemmissa osissa laulun määrä on lisääntynyt verrattuna aiempien osien yksittäisiin teemalauluihin. NieR: Automatassa laulua on kuitenkin hyödynnetty paljon enemmän, ja se lisää mielestäni musiikin tunnelmallisuutta. Sanoitukset luovat tilanteille ja paikoille omia merkityksiään.

Maailman paino hartioilla


NieR: Automatan soundtrackin kappaleita on vaikea laittaa järjestykseen, enkä tiedä, onko se edes välttämätöntä. Tästä huolimatta yksi kappale ui lopulta omalla kohdallani luihin ja ytimiin. Hassua kyllä, vielä pelatessa ei näin käynyt vaan oikeastaan reilut puoli vuotta sen jälkeen, kun olin pelin viimeisenkin reitin läpäissyt.

Viime syksynä kirjoitin Kristallin lapsien kolmannen osan raakaversiota ja kun kirjoittamisen taustalle valikoitui kappaleita, yksi näistä oli NieR: Automatan soundtrackilta tuttu Weight of the World. Pelatessa en erityisemmin keskittynyt kappaleen sanoitukseen mutta viime syksynä kirjoittaminen oli pakko keskeyttää toviksi ja pysähtyä kuuntelemaan. Koko kappale on kaunis mutta erityisen koskettavaksi olen kokenut kertosäkeen.

Tell me God, are you punishing me?
Is this the price I'm paying for my past mistakes?

This is my redemption song
I need you more than ever right now
Can you hear me now?

Cause we're going to shout it loud
Even if our words seem meaningless
It's like I'm carrying the weight of the world

I wish that someway, somehow
That I could save every one of us
But the truth is that I'm only one girl

Maybe if I keep believing my dreams will come to life 

Weight of the Worldin kertosäkeistössä tuntuu tiivistyvän koko pelin olemus muutamaan riviin siinä määrin, että sanoja kuunnellessa alkaa melkein itkettää. Rintaa puristaa ja kurkkua kuristaa. Ehkä vähän ahdistaakin. 

Pidin tuon kappaleen kirjan kuuntelulistalla ja nykyisin se kietoutuu mielessäni myös osaksi kirjan tarinaa, vaikkei se olekaan samanlainen kuin NieR: Automatan. En osaa enää sanoa, kummasta kappale muistuttaa minua enemmän: pelistä vai kirjasta. Se kuitenkin nyrjäytti minussa jotain lopullisesti. Hyvällä tavalla.

Hämmentävä kokemus


Olen ehkä ihmisenä jossain määrin hitaasti lämpiävää sorttia. Silti NieR: Automatan soundtrack pääsi yllättämään minut. Muistelisin jopa sanoneeni, ettei se ole sellainen levy, jonka hankkisin kokoelmaan. No, nykyisin se löytyy pelisoundtrack-hyllystämme.

On ollut mielenkiintoista huomata, miten karmivan olon aiheuttanut musiikki muuttuu hiljalleen joksikin todella nautinnolliseksi. Edelleen pidän NieR: Automatan tunnelmaa synkkänä ja surullisena mutten samaan aikaan voi olla pitämättä siitä. Peli oli ehdottomasti kokemisen arvoinen ja niin ovat sen musiikitkin. Soundtrackin kuunteleminen on erinomainen keino palauttaa mieleen pelin tapahtumat ja aivan erityisesti tunnelmat. Musiikin avulla pystyn palaamaan tunteisiin, joita koin pelin aikana ja, voi pojat, niitä tunteita oli paljon.

En ole vielä pelannut NieR: Automataa uudestaan mutta minulla on kasvava kutina, että niin tulee vielä tapahtumaan. Siihen, että löydän pelille sopivan välin, voi kuitenkin mennä aikaa. Toisaalta niin on hyväkin. Kaikki ei ole sitten enää niin tuoreessa muistissa. Odotan myös mielenkiinnolla, millaisia reaktioita pelin musiikit minussa herättävät toisella pelikerralla.

Lue myös


NieR: Automatan ensimmäinen läpäisy
NieR: Automatan toinen läpäisy - totuus tarinasta?
Kolmas kerta NieR: Automataa
NieR: Automata pakottaa ajattelemaan


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja