Pelaaja elokuvissa: Ready Player One

Pelaajia hemmoteltiin tänä talvena jo toisella peliteemaisella elokuvalla. Tomb Raider ei varsinaisesti allekirjoittanutta säväyttänyt mutta Ready Player One jätti suuhun paremman jälkimaun. Se oli sen verran hyvä, että täytynee hankkia raina oman kokoelman jatkoksi, kunhan ilmestyy levyjulkaisuna.



Ready Player One -elokuva perustuu samannimiseen Ernest Clinen romaaniin, jota en kuitenkaan ole lukenut. Nyt mietin, että miksi ihmeessä en ole. Kirja täytyy ehdottomasti lisätä hankinta- ja lukulistalle.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2045. Valtaosa ihmisistä viettää suurimman osan elämästään OASIS-virtuaalimaailmassa, jossa voi tehdä käytännössä melkein mitä tahansa. Virtuaalimaailman kehittäjä jätti perintönään maailmalle peliin piilotetun easter eggin, jonka löytäjä saa haltuunsa täydet OASISin valtuudet. Seurauksena easter eggiä jahtaavat niin tavalliset pelaajat kuin erinäiset suuryrityksetkin, joista elokuva esittelee IOI:n. Yhtiö johtajineen toimii elokuvan antagonisteina, jotka haluavat käyttää OASISia omien taloudellisten etujensa tavoitteluun. Vastapuolelle asettuvat elokuvan protagonistit, joista tärkeimmiksi nostetaan Parzival ja Art3mis. Edellinen haluaa parantaa omaa elämäänsä, jälkimmäinen pelastaa OASISin suuryhtiön ikeestä ja kostaa samalla henkilökohtaisen menetyksensä yhtiölle. Kun protagonistit onnistuvat ratkaisemaan easter eggin ensimmäisen arvoituksen, alkaa kiivas ajojahti, sillä IOI ei aio antaa OASISin päätyä kenenkään muun käsiin.

Mukaansa tempaava, uskottavalta tuntuva maailma


Olin hieman epävarma Ready Player Onen katsomisen suhteen, koska en tosiaan ole kirjaa (vielä) lukenut. Joistain kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista on jäänyt sellainen fiilis, ettei ole oikein päässyt tarinaan sisään, koska ei tunne alkuperäisteosta. Ready Player Onesta tällaista tunnetta ei kuitenkaan tullut. Maailmaa ja hahmoja esiteltiin alussa riittävästi, jotta kirjaa lukematonkin pääsi sukeltamaan tarinaan sisään.

Ja sukellukselta se tosiaan tuntui. Kävin katsomassa elokuvasta 2D-version mutta voin kuvitella, että 3D:nä vaikutelma olisi ollut vielä voimakkaampi. OASIS oli eräänlainen utopia muuten varsin dystopiseksi muuttuneen maailman rinnalla. Tosin kilpailu easter eggistä toi dystopian myös virtuaalitodellisuuteen.

Suuryhtiöiden halu päästä vallankahvaan virtuaalitodellisuudessa tuntui myös realistiselta. Voin hyvin kuvitella, että samalla tavalla kuin yritykset ovat nykypäivänä viranneet someen ja yrittävät saada huomiomme puoleensa siellä, myöhemmin ne tunkeutuvat myös osaksi virtuaalitodellisuutta ja haluavat siivun ajastamme kesken hauskanpidon.

Meinasin tähän kohtaan sanoa, että onneksi peleissä ei vielä ole mainoksia, mutta sitten muistin, miten väärässä olenkaan. Ilmaiset mobiilipelit pursuavat jo mainosbannereita ja niissä on mainoskatkojakin. Maksullisista peleistä taas löytyy toisinaan tuotesijoittelua. Jos ja kun VR-pelaaminen lisääntyy, on hyvin mahdollista, että erilaiset mainostajat alkavat etsiä keinoja, miten työntyä keskelle pelaajan virtuaalikokemusta. Ready Player  One esittelee siis kiehtovan virtuaalimaailman, jollaista olisi hienoa päästä itsekin kokeilemaan, mutta samaan aikaan väläyttää sen varjopuolia, jos mainostajat pääsevät siellä mellastamaan oman halunsa mukaan.

Innostava kokemus, herkullinen jälkimaku


Elokuvassa toiminnalliset ja kerronnalliset kohtaukset tuntuivat vuorottelevan luontevasti. Kahtia jakautunut maailma esiteltiin niin, että siitä sai heti otteen ja halusi tietää lisää. Näyttelijäntyö toimi omiin silmiini erinomaisesti ja pidin myös hahmojen virtuaaliversioista, jotka olivat sopivasti erinäköisiä kuin reaalimaailman henkilöt mutta silti tunnistettavissa. Esimerkiksi Samathan tunnisti nopeasti Art3mikseksi eikä hän ollut ainoa, jolla oli yhteisiä piirteitä virtuaaliversionsa kanssa, vaikka myös erot olivat selkeästi havaittavissa. Pelaajana pidän tätä tavallaan ihastuttavana, koska minusta on muutenkin aina hauska tietää, minkä näköisillä hahmoilla tuttavani pelaavat ja miten heidän minuutensa näkyvät noissa virtuaalimaailman alter egoissa.

Toinen ihastuttava asia oli elokuvan tarjoilema fanipalvelu. Se oli toteutettu hyvällä maulla ja siten, ettei siitä missään kohtaa muodostunut itsetarkoitusta. Tutut hahmot vilahtivat valkokankaalla niin nopeasti, että juuri ja juuri ehti asian tajuta. Siitä tuli hyvä mieli, mutta se ei varastanut huomiota varsinaiselta tarinalta. Pisteet kotiin siis tästä.

OASIS oli visuaalisesti mielenkiintoinen, mutta elokuva ei silti keskittynyt pelkkään silmäkarkkiin. Tarina pysyi hyvin kasassa ja hahmojen välisiä suhteitakin ehdittiin käsitellä mukavasti. Kaiken kaikkiaan jäi päällimmäiseksi hyvä fiilis. Toiminta oli hyvää, tarina iski ja tykkäsin hahmoista. Ehdottomasti siis jatkoon! Vaikkei Ready Player One ole elokuva mistään olemassa olevasta pelistä, se on ehdottomasti elokuva, josta pelaaja nauttii täysin siemauksin.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja