Kumpi voittaa, fyysinen vai digitaalinen versio pelistä?

Silloin ennen muinoin, kun aloitin pelaamisen, oli kaikki pelit hankittava fyysisillä levykkeillä, joiden malli vaihteli pelilaitteen mukaan. Nykyisinkin pelit tulevat usein joko bluray- tai dvd-levyillä, mutta niiden lisäksi on saatavilla digitaalisia versioita. Kumpaa vaihtoehtoa kannattaisi suosia?




Yleensä pelaajalle on tärkeintä saada se peli, josta on kiinnostunut. Muodolla, jolla se tulee, ei siis pitäisi olla juurikaan merkitystä. Ennen tällaista muotoseikkaa ei tietysti tarvinnut edes miettiä, mutta digiajan myötä vaihtoehtoja on tullut. Steam on kenties yksi merkittävimmistä digitaalisten pelien myynnin edistäjistä, mutta PC:n lisäksi ovat digiversiot rantautuneet myös konsoleille ladattavana sisältönä.

Pelaaja voi siis valita, millä tavalla pelinsä hankkii. Toiset suosivat fyysisiä kopioita ja toiset digitaalisia. Onko toinen vaihtoehto sitten toista parempi?

Kuten varmaan useimmilta pelaajilta, myös minulta löytyy pelejä sekä fyysisinä että digitaalisina, joskus jopa sama peli molemmissa muodoissa. Tutuksi on siis tullut molempien muotojen hyvät ja huonot puolet.

Fyysiset ja digitaaliset versiot vertailussa


Keräily


Minussa on pientä metsästäjä-keräilijän vikaa, joten (fyysisten) pelien haaliminen alkoi heti, kun oma talous antoi siihen mahdollisuuksia. Alkuun kokoelmani oli kuitenkin hyvin pieni ja mahtui erinomaisesti kirjahyllyyn kirjojen ja leffojen kaveriksi. Vuosien vieriessä kaikki kerättävät jutut ovat kuitenkin alkaneet vaatia omat hyllynsä. Tavaraa riittää, mutta mistään ei haluaisi luopua.

Digitaalisia pelejä voi keräillä ihan samalla tavalla kuin fyysisiäkin. Erona kuitenkin on, että ne eivät näy esimerkiksi sisustuksessa. Pelikokoelman kartutus on kuitenkin nettimaailmassa helppoa eikä aina edes kallista, joten nämä virtuaaliset kirjastot voivat sisältää vielä enemmän pelejä kuin fyysiset.

Kierrättäminen


Tiedän, että jotkut pelaajat kierrättävät pelinsä eteenpäin läpäistyään ne riittävän monta kertaa. Siten säästää uusien pelien hinnassa ja myös kotona on enemmän tilaa käytettävissä muihin asioihin. Tämä on toistaiseksi mahdollista vain fyysisten pelien kohdalla, mutta puheita käytettyjen digitaalisten pelien myynnistä on myös liikkunut ilmassa. Voi siis olla, että tilanne muuttuu joskus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun digitaalisesta pelistä on maksanut, ei sen hinnasta saa enää mitään takaisin, jos siitä jostain syystä haluaisi luopua.

Kierrätyksen lisäksi fyysisiä pelejä voi myös lainata kaverille. Kannattaa tietysti miettiä, kenelle lainaa. Meillä on varmaan kaikilla tuttavapiirissä se tyyppi, joka ei lainaamiaan juttuja palauta tai palauttaa ne epäkunnossa. Steamissäkin pelien lainaaminen nykyisin onnistuu, jos pelaajat on merkitty samaksi perheeksi. Minä pääsen puolison pelikirjastoon ja hän minun, joten voimme pelata pelejämme ristiin. Tosin yhtä aikaa ei tietenkään samaa peliä voi pelata. 

Sisustaminen ja tilan käyttö


Minulle fyysiset pelikotelot ovat myös sisustuselementti, vaikka tiedän joidenkin vähän intohimoisempien sisustajien haukkovan henkeä tällaisista kommenteista. Henkilökohtaisesti esteettinen silmäni kuitenkin tyydyttyy, kun voin katsella kauniisti hyllyssä rivissä olevia aakkostettuja pelejä (tosin Final Fantasyt ovat numeerisessa, eivät aakkosellisessa järjestyksessä).

Fakta tietysti on, että tilaa ja hyllymetrejä kuuluu, kun pelejä kertyy enemmän. Mokomat keräävät myös pölyä, joten pölyhuiskaa saa heilutella niiden kohdalla säännöllisesti. Toisaalta siivottava on joka tapauksessa.

Mikäli ei välitä pelikoteloista hyllyissään tai vaikkapa hyllyistä lainkaan, digitaaliset pelit ovat erinomainen valinta. Yleinen tilanpuute voi myös olla aiheellinen syy siirtyä pääasiassa digitaalisten pelien hankkimiseen. Ne voivat olla hyvä idea myös silloin, jos puoliso kammoksuu asunnosta löytyviä pelaamisen merkkejä (tosin PC:tä tai konsolia onkin sitten vaikeampi piilotella puolison silmiltä tai vierailta).

Omistaminen


Fyysinen peli antaa minulle  fiiliksen, että todella omistan pelin ja se on minun ikuisesti (ellei joku tietysti sitä minulta varasta).  Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse fyysistä esinettä tunteakseen omistavansa jotain. Digitaalisten pelien kohdalla omistaminen voi silti olla kysymysmerkki, sillä periaatteessa palvelu, josta sen on hankkinut, voi sen myös poistaa valikoimistaan. Jos näin käy, on mahdollista, ettei pelaaja enää pysty omaa digitaalista kopiotaan pelaamaan. Henkilökohtaista kokemusta minulla ei tällaisesta ole, mutta puhetta on kuulunut, että Steam on joitain pelejä poistanut käytöstä kokonaan. Käsittääkseni näihin poistoihin on ollut painavat syyt, mutta en ole niihin sen tarkemmin perehtynyt, koska ne eivät ole minua tosiaan koskettaneet.

Se, mikä on fyysistä, voi myös rikkoutua ja tästä on harmillisesti kokemusta. Final Fantasy X:n olen joutunut ostamaan uudestaan, koska edellinen levy naarmuuntui ilman omaa syytäni käyttökelvottomaksi. Folkloresta taas joku kotibileiden sankari rikkoi keskiympyrän siten, ettei PS3 enää pysty sitä pyörittämään. Tietäisinpä vain, kuka vieraista oli asialla, varmasti vaatisin korvausta. En ollut edes ehtinyt pelata peliä loppuun, kun tämä tapahtui! Grrrr!

Digitaalista peliä ei kukaan kotibileissä riko eikä se katoa pelaajan kokoelmasta, vaikka sen poistaisi pelilaitteelta. Sen voi ladata uudestaan ja palata sen pariin. Joitain digitaalisia pelejä voi myös pelata useammalla koneella ja tallennuksetkin saa pilveen, jolloin pääsee jatkamaan siitä, mihin edellisellä laitteella jäi.

Fyysisen pelin joku voi rikkomisen lisäksi konkreettisesti varastaa, digitaalisen kohdalla temppu ei onnistu ihan noin vain. Tosin käyttäjätilille voidaan murtautua ja salasana vaihtaa, mikä ajanee saman asian kuin fyysisten pelien pölliminen. Usein näihin käyttäjätileihin on kytketty myös pelaajan luottokortin tiedot, joten menetys voi kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin jos varas iskee fyysisen pelin kimppuun. Toki pankki tulee näissä jutuissa vastaan ja asian saa yleensä selvitettyä, mutta ylimääräistä vaivaa korttitietojen vääriin käsiin joutumisesta joka tapauksessa tulee.

Keräilijän versiot


Nykyisin monista peleistä julkaistaan Collector's Editioneita eli keräilijän versioita, jotka sisältävät paitsi pelin, myös jotain ylimääräistä. Nämä pelin lisukkeena tulevat esineet voivat olla esimerkiksi taidekirjoja tai -kortteja, patsaita tai figuureja, avaimenperiä, pinssejä, pelimusiikkilevyjä, t-paitoja... vaihtoehtoja on lukuisia. Periaatteessa mikä tahansa fanitavara on mahdollista ympätä keräilijän versioon.

Monet näistä versioista sisältää myös digitaalisia lisäjuttuja, vaikka itse pelin ostaisi fyysisenä. Keräilijän version ostamalla saattaa saada vaikkapa erilaiset vaatteet pelin päähahmolle, paremman aseen, ylimääräistä musiikkia tai kokonaisen peliosion, jota ei ilman saa. Toisinaan tällaisia kaupitellaan myös tavallisen version yhteydessä, mikäli pelaaja varaa pelinsä ennakkoon. Tällaista Day One eli ensimmäisen päivän versiota ei kuitenkaan pidä sekoittaa huomattavasti kalliimpaan keräilijän versioon.

Jos on kovasti tällaisen keräilytavaran perään, fyysinen peli saattaa olla juurikin oikea valinta. Toisaalta se taas lisää tavaran määrää kotona ja vie tilaa muilta asioita, mutta kaikessahan on kyse priorisoinnista. Keräilijän versiot ovat myös usein kovin arvokkaita, joten niitä himoitsevan täytyy olla valmis heittämään reilusti euroja tiskiin.

Myös digitaalisiin peleihin on toisinaan saatavilla keräilijän versioita. Niiden mukana tulee usein pelin sisäistä tavaraa, esimerkiksi niitä varusteita. Myös musiikkia voidaan tarjota digitaalisena versiona, samoin taidekirjoja. En tiedä, onko jonkin digitaalisen pelin mukana tarjottu fyysisiä keräilyesineitä.

Saatavuus


Kun esine on fyysinen, se voi myös konkreettisesti loppua. Peliä saattaa tulla kauppoihin rajoitettu määrä, joten jokainen halukas ei välttämättä saa sitä, ainakaan heti julkaisupäivänä. Joskus pelejä tulee kauppoihin myöhemmin lisää tai joku tuo pelaamansa pelin kierrätettäväksi.

Kivijalkakauppoja on ainakin suurimmissa kaupungeissa, mutta ihan joka pikkukylästä ei välttämättä löydy pelikauppaa. Citymarketien ja Prismojen valikoima taas ei välttämättä jokaista pelaajaa riitä tyydyttämään, vaikka sellainen puoti lähinurkilta löytyisikin.

Verkkokauppoja on jonkin verran ja niiden tarjonta on yleensä kohtalaisen monipuolinen. Valitettavasti peliään joutuu tilauksen jälkeen kuitenkin odottelemaan ja saattavatpa nuo joskus kadotakin matkalla, jos Postilla on ongelmia toimituksen kanssa.

Kun pelin voi ostaa digitaalisena suoraan netistä, se on käytännössä heti ostotapahtuman jälkeen käytettävissä. Tosin oikeasti siihen, miten pian peliä pääsee pelaamaan, vaikuttaa pelaajan nettiyhteyden nopeus, koska peli on usein ladattava ensin laitteelle. Vahvasti kuitenkin veikkaisin, ettei niin hidasta nettiyhteyttä ole juuri kellään, että se Postin toimitusajoille häviäisi.

Hinta


Monet uutuuspelit ovat arvokkaita. Se ei ole mikään salaisuus. Kun pelille tulee lisää ikää, sen hinta yleensä laskee hieman. Tosin jos peli säilyttää suosionsa, hinta voi myös pysytellä korkealla, ja luonnollisesti vanhoista klassikkopeleistä voi joutua pulittamaan kolminumeroisia summia, kuten mistä tahansa muustakin keräilyesineestä.

Yleisesti ottaen käytettyjä pelejä saa kuitenkin edullisemmin kuin pakasta vedettyjä. Liikkeestä ostettuna käytetyn pelin hinnasta tietysti osa menee kaupalle, mutta silloin voi olettaa kaupan edes jollain tasolla tarkistaneen pelin kunnon. Kun taas ostaa käytetyn pelin suoraan toiselta kuluttajalta, ei voi koskaan olla täysin varma, saako ehjän vai risan tuotteen. Hinta voi kuitenkin olla edullisempi kuluttajien välisessä kaupankäynnissä.

Hintaeroja voi olla fyysisten ja digitaalisten pelien välillä. Äkkiseltään luulisi, että digitaalinen peli on automaattisesti fyysistä halvempi, mutta aina näin ei suinkaan ole. Ei pidä käsittää väärin, se voi olla halvempi, mutta mistään automaatista ei ole kyse. Useamman kerran olen PlayStation 4 -pelien kohdalla törmännyt siihen, että tulee edullisemmaksi tilata peli verkkokaupasta tai käydä kivijalkakaupasta hakemassa fyysisenä, vaikka laskee hintaan mukaan posti- tai matkakulut, kuin että ostaisi digitaalisen PS Storesta. Tämä onkin hieman hämmentävää, koska fyysisen pelin mukana saa kuitenkin pelikotelon ja -levyn, digitaalinen on pelkkiä bittejä laitteen sisäisessä muistissa. Miksi bitit ovat kalliimpia kuin valmistuskuluja aiheuttavat konkreettiset esineet?

Oma tapani


Nihkeilin alkuun digitaalisten pelien suhteen enkä niitä ostellutkaan. Sittemmin kantani on lientynyt, mutten ole täysin niiden kannalle kuitenkaan kallistunut. Se, kumman version ostan, riippuukin useammasta tekijästä.

Pelistä itsestään


Mikäli peli kuuluu minulle tärkeään sarjaan, esim. Final Fantasyyn, haluan sen fyysisenä hyllyyni. Tästä on muutamia poikkeuksia. Dissidioista en ole kumpaakaan hankkinut fyysisenä, samoin sarjan kaksi ensimmäistä osaa puuttuvat. Digitaaliset versiot löytyvät kyllä ja ehkä joskus ne fyysisetkin ostan keräilyn vuoksi. Final Fantasy XIV:stä A Realm Reborn on minulla fyysisenä PS3-versiona, mutta PS4-versioon vaihto oli digitaalinen operaatio. Samoin Heavensward-lisälevy on minulla vain digitaalisena. Jos Stormbloodin hankin, se tulee suurella todennäköisyydellä olemaan digitaalinen. Myös joitain uusiksi ostettuja vanhempia sarjan osia olen hankkinut digitaalisena uudemmille konsoleille, mutta eipä niitä fyysisinä saisikaan.

Pelialustasta


PC-pelit ovat minulla poikkeuksetta digitaalisena. Kovinkaan montaa en omista, mutta ne vähät on hankittu Steamistä. PC-pelien kohdalla en ole oikeastaan koskaan edes miettinyt fyysisiä versioita, mutta se voi johtua myös siitä, etten pelaa PC:llä kovinkaan paljon.

Käsikonsoleilla minulla on sekä fyysisiä että digitaalisia pelejä. Jälkimmäisten etu on se, ettei tarvitse raahata pelikoteloita matkassa, mikäli reissuun haluaa useamman kuin yhden pelin. Erityisesti PSP:n kohdalla tämä on hyödyllistä. 3DS:lle minulla on itse asiassa erillisiä pikkukoteloita mukaan otettavia pelejä varten ja ne matkustavat turvallisesti konsolin kotelossa, joten digitaaliset pelit eivät ole välttämättömyys. Molempia on kuitenkin tullut myös sille konsolille osteltua.

Saatavuudesta


Kaikkia pelejä ei edes saa fyysisenä versiona tai se ilmestyy vasta myöhemmin. Life Is Strangea saa nykyisin myös levyllä, mutta jos sen halusi pelata episodien ilmestymisaikaan, oli se hankittava digitaalisena. Sama pätee tänä syksynä ilmestyneeseen esiosaan. I am Setsunaa ei sitäkään saanut fyysisenä, joten ostin digitaalisen. Saman yhtiön uusi peli Lost Sphear taas tulee fyysisenä myyntiin ainoastaan Square Enixin omaan kauppaan, joten taidan senkin ostaa digitaalisena. Minulla on vähän huonoja kokemuksia toimituksista kyseisen kaupan kohdalla, vaikkakin ne taitavat johtua enemmän kuriiriputiikista kuin kaupasta itsestään.

Hinnasta


Pelit ovat arvokkaita, joten myös hinta voi vaikuttaa valintaani. Tähän mennessä se on kuitenkin vaikuttanut niin, että olen ensin ajatellut ostavani digitaalisen pelin, sitten käynyt PS Storessa katsomassa sitä ja järkyttynyt hinnasta. Kun digitaalisen pelin hinta on sama tai korkeampi kuin fyysisen, kallistun helposti sen fyysisen kannalle. Saanhan mukaan kotelon ja levyn, joten samalle tai vähemmälle rahalle tulee enemmän vastinetta.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa


Nämä ovat taas niitä kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yhdet suosivat digitaalisia versioita, toiset taas fyysisiä ja kolmannet vielä luovivat vaihtoehtojen välissä sulavasti. Syitä tähän on varmasti yhtä monia kuin pelaajiakin.

Kuulostelin jo pikkuisen ihmisten ajatuksia Twitterin puolella, mutta nyt haluaisin kuulla aiheesta lisää. Jätäpä siis kommenttia ja kerro, miten juuri sinä suhtaudut tähän vaativaan valintatehtävään.

Lue myös


Kuka määrittää, mistä peleistä saa tykätä?
Steamin kesäale ja ihana hamstraamisen tarve
Peliharrastus ja rahankäyttö

Kumpia versioita sinä ostat mieluummin, fyysisiä vai digitaalisia? Millaiset asiat valintaasi vaikuttavat?

http://www.pelit.fi/

10 kommenttia

  1. Kyllä ehdottomasti fyysinen peli on allekirjoittaneen valinta. Syitä ovat nimenomaan tuo tunne omisamisesta, mahdollisuudesta lainata sitä ja muutenkin päättää sen kohtalosta. Poikkeuksia olen tietenkin tehnyt ainoastaan diginä ilmestyneiden pelien kanssa. Samaan kastiin kuuluvat monesti verkkomoninpelit, joista tietää servereiden olevan jonakin kauniina päivänä alhaalla ja sen jälkeen pelilevyä voi käyttää freesbeenä.

    Suurin syy fyysisien pelien hommaamiseen on kuitenkin keräilijäluonteeni. On ihan eri asia ihastella peliä hyllyssä, kuin kylmänä datana tietokoneen/konsolin kovalevyllä.

    Ja keräilystä puheen ollen: Mikä on tuo hieno FFXII yyberi Type-0:n Collectorsin vieressä? Oma Zodiac Age CE ei ollut tuon näköinen :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräilyssä on kyllä oma viehättävyytensä. Kaikenlaisten juttujen keräilijänä en voi tätä mitenkään kiistää. :D

      FFXII-boksi on itse asiassa Fran-figuurin laatikko. Laiska bloggaaja ei jaksanut siirtää sitä pois CE-laatikoita kuvatessaan. ;D Laatikko oli sen verran hieno, etten raaskinut laittaa sitä roskikseen, joten se sai kunniapaikan olohuoneesta.

      Poista
  2. Jos mulla olis kasoittain ylimääräistä rahaa, niin ostaisin kyllä parhaimmista peleistä fyysisen CE-version. Tykkään hirveesti kaikista peliaiheisista patsaista, julisteista ja taidekirjoista. Mutta koska sitä rahaa ei ole, niin ostan yleensä peleistä aina sen digitaalisen version Steamistä.

    Poikkeuksena tästä on 3DS-pelit. Ne mie haluan aina ostaa fyysisinä perusversioina. En nyt ole ihan varma, miksi tykkään tehdä näin. Se on vain jotenkin niin kiva laittaa se pikkuinen pelikasetti sinne pikkuiseen konsoliin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harmillisesti CE-versiot on kovin usein todella hinnakkaita. Nykyisin ne hinnat tuntuu vielä kivunneen entistä korkeammalle. Steamistä ostaessa taas pelejä saa kyllä mukavan edullisesti, varsinkin jos PC:llä tykkää pelailla.

      Mulla on sekä digitaalisia että fyysisiä pelejä 3DS:lle, mutta tykkäilen kyllä kovasti niistä söpöistä pikkukoteloista pelihyllyssä.

      Poista
    2. On kyllä jäätävän hintaisia nykyään Square Enixin Collector's Editionit O_o 199,90 € järjestään nämä kaikki uusimmat Zodiac Age, Stormblood ja uusimpana tarjolle tullut Dissidia NT. Ja FFXV Ultimate Collector's Edition maksoi VIELÄKIN ENEMMÄN!!! Ilmeisesti ihmiset maksaa, niin ei tarvitse hintoja laskea.

      Poista
    3. Joo, mulla ei sopinut tuo FFXII:n Collector's Edition tällä kertaa budjettiin (eikä ne tuomaripystit oikein iskeneet, haluaisin ennemmin Balthier-figuurin :D).

      Mutta kai se on uskottava, että toisilla noiden ostaminen sopii budjettiin, koska jos kukaan ei ostaisi, hintoja olisi pakko laskea. Itse taidan Dissidiastakin hankkia ihan vain tavallisen version.

      Poista
  3. Fyysisiä täältäkin löytyy jonkin verran enemmän kuin digitaalisia~ yleensä unohan jonkun pelin jos kotelo ei oo hyllyssä muistuttamas olemassaolostaan. :D

    Keräilyversioita tulen tuskin ostamaan, koska hinta + figuureille sun muille ei ole hyllytilaa ja kissat tuhoaisivat ne mieluusti jos hampaansa ja kyntensä sais niihin kiinni. :<

    Tuli vielä mieleen, et tykkään hirveesti vanhempien pelien ohjekirjoista, missä selitettiin pelin tarinasta ja hahmoista <3 Mut niitä ei enää ole ainakaan fyysisenä tullu vastaan uusia ostaessa ;___;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat kyllä tuossa mielessä rajoittaa keräilyä. Silloin kun itsellä vielä oli kissoja, oli kyllä kaikki hyllyssä olevat esineet (ja joskus jopa kattolamput) vaarassa. :D

      Mä tykkäsin ohjekirjoista myös! Yleensä luin uuden pelin ohjekirjan läpi ennen kuin edes korkkasin itse peliä, koska ne oli niin kiinnostavia. Tutoriaalit on tainneet aika pitkälti tehdä ne tarpeettomiksi, mutta ei mua haittaisi, jos pelin mukana tulisi mukana edes vihkonen, joka avaa vähän tarinaa ja hahmoja. Varsinaiset ohjeet voisi toki jättää sinne tutoriaaliin.

      Poista
    2. Joo! Semmoset mini-artbookit ois kans kivoja, missä olisi vaik päähahmot ja jotain muuta pientä mainoksena täysversiosta. :D Mut vihkot takasin kuitenkin <3

      Poista
  4. Fyysiset on tämmöiselle vanhalle ainoa oikea tapa,jotenkin se lataus ei tunnu siltä, että minulla edes olisi mitään. Vielä kun on tuota keräilijän vikaa, niin en lataa kuin PC-pelit ja sellaiset, joista ei ole aitoa kopiota saatavilla.

    VastaaPoista