Vieraskynä: Radiant Historia: Perfect Chronology - historiaa uudelleenkirjoittamassa

Emmi palaa jälleen vieraskynäilemään blogiin ja tällä kertaa hänellä on teille asiaa Radiant Historian uudesta versiosta. Miten aiemman pelin fanille maistui uusio lisätyllä sisällöllä?

- Anna K.
Alun perin Nintendo DS:lle julkaistu Radiant Historia lukeutuu viime vuosien suosikkipeleihini, ja se on yksi kolmesta teoksesta, jotka auttoivat palauttamaan uskoni jrpg-genreen 2010-luvun alkupuolella. Peli muistutti minua monista vanhoista suosikeistani olematta silti pelkkää nostalgiaa ja osoitti, että omaan makuuni sopivia pelejä tehdään edelleen. Tässä postauksessa jäsentelen ajatuksiani Radiant Historian 3DS-remakesta ilman suuria juonipaljastuksia, joten myös peliä pelaamattomat voivat rauhassa lukea tekstin.

Oma taustani pelin parissa


En tiedä, olisiko Radiant Historiasta tullut minulle yhtä tärkeä, jos se olisi sattunut ilmestymään johonkin muuhun ajankohtaan, mutta varmasti pitäisin siitä silti. Ihastuin pelin unenomaiseen tunnelmaan, musiikkiin ja tarinaan, ja tykkäsin myös vuoropohjaisesta taistelusysteemistä, joka vaatii hieman tavallista enemmän taktikointia. Pelasin pelin ensimmäisellä kerralla täydellisesti läpi, enkä sittemmin enää palannut sen pariin. Unohduksiin peli ei kuitenkaan mielessäni painunut, vaan seurasin pienen faniyhteisön keskusteluja, luin useamman fan fiction -tarinan silloisesta suppeasta valikoimasta ja pelin loistava soundtrack jäi pysyvästi soittolistalleni. Harmillisesti peli ilmestyi DS:n elinkaaren loppuvaiheessa, joten se jäi aikanaan pienelle huomiolle, vaikka saikin paljon positiivisia arvosteluja.

Kun kuulin, että Radiant Historiasta on tulossa uusintaversio 3DS:lle, en osannut heti innostua asiasta. Peli ei ollut mielestäni vielä niin vanha, että uusi versio olisi ollut tarpeen, ja sitä paitsi alkuperäinen toimii aivan hyvin kaikissa 3DS-konsoleissa. Lisäksi pelkäsin, että tarinaa muutetaan liikaa tai jotain alkuperäisen pelin viehätyksestä katoaisi. Ääninäyttelyn lisääminen ja uusi hahmotaide vain vahvistivat epäilyksiäni, sillä olin ehtinyt muodostaa oman näkemykseni hahmoista.

Samalla tiesin, että tulisin joka tapauksessa hankkimaan uuden version hyllyyni, vähintään voidakseni sanoa alkuperäisen olevan parempi. Tietysti toivoin olevani väärässä, ja että pelikokemus osoittautuisi yhtä nautinnolliseksi kuin ensimmäinen.

Niinpä Radiant Historia: Perfect Chronology kolahti postiluukustani julkaisupäivänä tämän vuoden helmikuussa, ja aloitin toisen pelikertani muutamaa viikkoa myöhemmin.

Sama tuttu tarina


Onnekseni erot eivät ainakaan alkuun tuntuneet suurilta ja pääjuoni oli jätetty ennalleen. Pelin tapahtumat sijoittuvat Vainquerin mantereelle, jolla Alistelin ja Granorgin valtioiden välinen sota on jatkunut jo pitkään. Samanaikaisesti maailmaa uhkaa hidas aavikoituminen, sekä mystinen sairaus, joka muuttaa elävät olennot hiekaksi. Pelin alussa päähenkilö Stocke, Alistelin agentti, saa käsiinsä kirjan, jonka avulla on mahdollista palata ajassa taaksepäin tiettyihin hetkiin ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Kirjan kantajana Stocken tehtävä on johdattaa historia oikeille uomilleen ja siten pelastaa maailma.

Matkan varrelle mahtuu monenlaisia käänteitä ja juoni pitää otteessaan alusta loppuun käsitellen myös vakavampia aiheita. Stocken seuraan lyöttäytyy värikäs joukko muita hahmoja, joilla kaikilla on paikkansa tarinassa, ja tiimin kokoonpano vaihtelee chapterista riippuen. Päätehtävästään Stocke joutuu silti suoriutumaan yksin ja salassa muilta.

Aikamatkailu on hyvin keskeinen osa peliä ja sille on selvät säännöt, joita peli myös noudattaa. Matkustelu tapahtuu kohtalaisen lyhyellä aikavälillä ja se on sekä kerronnallinen että pelillinen elementti.  Pelissä kulkee samanaikaisesti kaksi vaihtoehtoista aikajanaa, joiden välillä on kuljettava, jotta saadaan jokin asia korjattua toisessa. Pelaajan tekemät päätökset voivat usein johtaa huonoon loppuun, mutta aina on mahdollisuus palata takaisin korjaamaan virheensä.

Pieniä eroavaisuuksia


Stocke: vasemmalla uusi versio, oikealla alkuperäinen

Ennen pelin julkaisua en ollut kovin vakuuttunut uudesta hahmotaiteesta, enkä ymmärtänyt miksi vanha oli pitänyt edes vaihtaa uuteen. Yksi hyvä syy voi olla se, että DS-versiossa jokaisella hahmolla on keskusteluissa vain yksi potretti, joten heidän ilmeensä pysyy kaikissa kohtauksissa samana. Perfect Chronologyssa sitä vastoin ilmeet vaihtuvat, mikä on tavallaan positiivinen muutos, vaikka toisaalta Stocken luonteelle sopi pitää sama pokerinaama joka tilanteessa.

Eruca
Vanha hahmotaide on mahdollista ostaa peliin lisäsisältönä, mutta päätin yrittää totutella uuteen. Lopulta opin jopa pitämään uusista hahmokuvista, paitsi prinsessa Erucan pitkähiuksisesta versiosta. Hiustenpituus on sinänsä melko epäolennainen asia, mutta mielestäni Perfect Chronologyn Eruca näyttää paljon tavanomaisemmalta prinsessalta.

Toinen hahmo, jonka uudesta ulkonäöstä en ole täysin vakuuttunut, on palkkasoturi Raynie. Hänen kasvonsa ovat hyvin erityyliset ja hän on saanut hieman lisää täytettä rintoihinsa. 

Raynie
Edelliset ovat pikkuseikkoja, mutta valitettavasti Raynieen liittyy myös eräs täysin turha fanservice -kohtaus. Radiant Historian kontekstissa se tuntuu todella irralliselta, sillä pelissä ei muuten ole tämänkaltaista fanipalvelua, minkä näin aiemmin yhtenä positiivisena seikkana. Pakollinen kuuma lähde -kohtaus on mukana Perfect Chronologyssa maksullisena DLC:nä, joten niiden, jotka eivät kaipaa tällaista sisältöä, ei ole pakko sitä katsoa.

Minua etukäteen huolestuttanut ääninäyttely on mukiinmenevää ja joidenkin hahmojen kohdalla jopa erinomaista. Ääninäyttely toi hieman enemmän tunnetta mukaan kohtauksiin ja vaikutti varmasti siihen, että pidin päähahmo Stockesta jopa enemmän kuin ensimmäisellä pelikerralla. 

Muita pieniä muutoksia ovat esimerkiksi eri vaikeustasot, joista helpoin antaa mahdollisuuden juosta peli läpi ilman satunnaistaisteluja sekä taistelutiimistä sivussa olevien hahmojen support-hyökkäykset taistelujen aikana. Hahmoja voi lisäksi kehittää uudessa Vault of Time -nimisessä paikassa, mistä oli apua kun yritin voittaa muutaman vaikean pomotaistelun. Pelissä on myös Yoko Shimomuran säveltämiä uusia musiikkikappaleita, jotka istuvat hyvin vanhan soundtrackin lomaan.

Seikkailuja rinnakkaismaailmoissa


Nemesia
Merkittävin ero entiseen on Perfect Chronologyyn lisätty kolmas aikajana, jossa matkustetaan lukuisiin rinnakkaismaailmoihin, jotka eivät periaatteessa eroa alkuperäisestä, mutta joissa jotkin asiat ovat tapahtuneet toisella tavalla. Uusi tarinaosuus koostuu lyhyistä sivutehtävistä, jotka suorittamalla saa avattua alkuperäistä tarinaa täydentävän uuden lopun. 

Aikajanalla esitellään myös kokonaan uusi hahmo, Nemesia, joka antaa Stockelle tehtäväksi etsiä erityisiä artefakteja mahdollisista maailmoista. Alussa irralliselta vaikuttava Nemesian tarina kietoutuu lopulta osaksi pelin alkuperäistä juonta.

Oma suhtautumiseni uuteen aikajanaan oli kaksijakoinen. Toisaalta oli mukava nähdä onnellisempi loppu joillekin hahmoille, mutta sivutehtävät eivät varsinaisesti tuoneet mitään oleellista uutta tarinaan ja lopulta ne tuntuivat vain pitkittävän peliä liikaa. 

Myös uusi, pidempi loppu laimensi vanhaa, joka sai minut ensimmäisellä pelikerralla vetistelemään lopputekstien aikana. Vanha loppu on tavallaan onnellinen, mutta se jää monelta osin avoimeksi, mikä on mielestäni parempi ratkaisu. Uusi loppu tosin tarjoaa lopullisen ratkaisun maailmaa piinanneeseen aavikoitumiseen, joka alkuperäisessä tarinassa jää selvittämättä.

Uuden aikajanan kerronta erottuu selvästi heikompana alkuperäisestä juonesta, mutta tietysti siihen voi suhtautua vain vaihtoehtoisena jatkona tutulle tarinalle. Muiden parannusten vuoksi suosittelisin ensikertalaiselle ehdottomasti uutta versiota, mutta uusi aikajana kannattaa pelata vasta kun on läpäissyt alkuperäisen tarinan. Peli antaa myös mahdollisuuden suorittaa uudet sivutehtävät vanhan tarinan lomassa, ja itse vanhan version pelanneena valitsin tämän vaihtoehdon.

Kaikesta huolimatta minusta oli mukava palata tuttujen hahmojen pariin ja kokea pelin tarina uudelleen. Perfect Chronology ei nimestään huolimatta ole täydellinen, mutta mielestäni se on silti genrensä parhaimmistoa 3DS:lle julkaistujen pelien joukossa.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja