Helsinki Game Music Festival - päivä pelimusiikin parissa

Musiikki on tärkeä osa videopelien maailmaa. Nykyisin sitä kulutetaan myös pelien ulkopuolella ja kuullaan konserteissa. Osallistuin Suomen ensimmäisille pelimusiikkifestareille eli Helsinki Game Music Festivaliin bloggaajana lauantaina 5.5. Tässä postauksessa on tunnelmiani ja ajatuksiani tapahtumasta.

Kyseessä on yhteistyöpostaus Helsinki Game Music Festivalin kanssa.



Lauantai vierähti mukavissa tunnelmissa Helsingin kulttuuritalolla  Helsinki Game Music Festival -tapahtumassa. Vastaavia tapahtumia on ollut jonkin verran länsimaissa ja Japanissa sitten vähän enemmänkin, mutta Suomessa ei tosiaan aiemmin ole nähty tämän mittakaavan tapahtumaa. Pienempiä konsertteja on kuitenkin järjestetty jo aiemmin, joten kokonaiset festarit olivat looginen seuraava askel.

Ohjelma


Kulttuuritalon ovet avautuivat klo 13:00 ja varsinainen festariohjelma jatkui aina 22:30 asti. Tähän päälle lipulla pääsi myös virallisille jatkoille, jotka kuitenkin ulkopaikkakuntalaisena jätin suosiolla väliin ja suuntasin viimeisen konsertin jälkeen kotia kohti.

Ohjelma oli jaettu kahteen paikkaa: pääsaliin ja aulaan. Jälkimmäisessä esiintyi pienempiä artisteja ennen varsinaisten konserttien alkua ja niiden välissä olleella pidemmällä tauolla. Ratkaisu oli mukava, sillä se tarjosi peliaiheista taustamusiikkia myös vapaan seurustelun ajaksi.

Iltapäivän ohjelmassa esiintyivät Unreality-kuoro, Quinsonitus, Ramon van Engelenhoven ja Meine Meinung ja illalla oli vuorossa Game Music Collectiven täyspitkä konsertti. Äkkiseltään silmäiltynä illalla väkeä näytti olevan hieman päivää enemmän paikalla. Toivon kuitenkin, että päivälläkin oli sen verran kävijöitä, että tapahtuma kannattaa joskus järjestää uudestaan.

Unreality-kuoro


Unreality, Helsinki Game Music Festival
Unreality-kuoro
Päivän starttasi Unreality-kuoro, joka on erikoistunut peli-, elokuva- ja animemusiikkiin. Olen käynyt kuuntelemassa kuoroa aiemmin muutamissa coneissa ja aina on ollut tarjolla tasaisen hyviä esityksiä. 

Tälläkään kertaa kuoro ei tuottanut pettymystä, vaikkakin kappalevalikoima painottui sen verran paljon länsimaisten pelien puolelle, ettei minulle tuttua musiikkia kuultu paljonkaan. Kuuntelemista se ei toki haitannut ja varmasti oli ilahduttavaa kyseisten pelien faneille.

Erityisen vaikutuksen minuun teki NieR: Automatan A Beautiful Song. Se oli täydellinen aloituskappale kuoron esitykselle ja toisaalta myös festarien alkuun (tulin sen verran myöhään paikalle, että aulan esiintyjiä en juuri ehtinyt kuulla). Toivonkin, että NieR: Automatan musiikkeja kuullaan myös jatkossa joko Unrealityn tai jonkun muun tahon esittämänä.

Quinsonitus


Quinsonitus, Helsinki Game Music Festival
Quinsonitus
Seuraavana esiintyi itselleni vieraampi Quinsonitus, joka on turkulainen vaski- ja lyömäsoitinyhtye. Myös he ovat erikoistuneet elokuva-, tv- ja pelimusiikin esittämiseen. Pelimusiikkifestareilla soittolista oli luonnollisesti koottu pelimusiikeista ja painotusalueena yhtyeellä olivat Gameboy-, NES- ja SNES-klassikoita, Sierran ja LucasArtsin musiikkia sekä Commodore 64:n hittejä.

Herrat soittivat oikein hyvin ja kappaleet toivat reilusti nostalgisia muistoja mieleen. Valitettavasti en silti kokenut kuuluvani kohdeyleisöön, sillä omalla kohdallani tunnelmaa latisti huumori, joka oli niin pölyistä, että 90-luku kaipailee sitä varmasti takaisin. Keskustelu muutamien tuttavieni kanssa paljasti, etten ollut tuntemuksieni kanssa yksin. Siinä missä vanhat pelit ja niiden mehevä musiikki herättävät nostalgiahyrinät aikansa elänyt huumori joutaisi jo päivitettäväksi.

Joka tapauksessa, jos höpinät sivuutti, esitys oli oikein menevä ja hyvää kuunneltavaa. Musiikin puolesta siis ehdottomasti jatkoon.

Ramon van Engelenhoven


Ramon van Engelenhoven, Helsinki Game Music Festival
Ramon van Engelenhoven
Päivän kolmantena esiintyjänä oli hollantilainen Ramon van Engelenhoven. Maailmaa kiertänyt pianisti suhtautuu intohimoisesti pelimusiikkiin ja soitti nyt musiikkia Final Fantasy -sarjan peleistä, Chrono Triggeristä ja Vagrant Storysta. On varmaan helppo arvata, että tällainen kattaus oli hyvinkin allekirjoittaneen mieleen.

Pianokonsertin alkupuolisko toimi minulle erittäin hyvin. Final Fantasy VII:n Those Who Fight oli sopivan räväkkä ja tarttuva alku, kun taas Final Fantasy X:n Besaid Island sitten rauhallisempi. En saanut siitä samalla tavalla otetta, mutta toisaalta FFX ei ole koskaan ollut minulle musiikillisesti yhtä iso juttu kuin jotkin muut sarjan pelit. Ehkä tästä syystä koinkin sitten taas Final Fantasy XIII:n kappaleet tarttuvammiksi ja pääsin jälleen tunnelmaan paremmin sisälle. Musiikki toimi myös hyvänä muistutuksena, että täytyy taas jostain välistä varastaa aikaa kyseisen pelin jatkamiseen.

Chrono Triggerin Secret of the Forest ja Battle with Magus soljuivat korviin erinomaisesti. Tämän osuuden jälkeen seurasi lyhyt haastattelu ja sen perään vielä musiikkia Vagrant Storysta. Hitoshi Sakimoto on suosikkejani japanilaisissa pelimusiikkisäveltäjissä, mutta silti tämä osuus tuntui minusta hieman vaisulta. Ehkä en vain ole pelannut Vagrant Storya tarpeeksi? Tiedän nimittäin parikin henkilöä, jotka tästä osuudesta olivat täpinöissään.

Meine Meinung


Meine Meinung, Helsinki Game Music Festival
Meine Meinung
Päiväkonsertin pääesiintyjänä toimi japanilainen Meine Meinung -yhtye, joka esiintyy niin kaduilla ja kahviloissa kuin orkesterinkin kanssa Game Symphony Japan -konserteissa. Heillä on oma musiikkistudio ja heidän musiikkiaan on kuultu mm. erinäisissä musikaaleissa ja arcade-peleissä.

Helsinki Game Music Festivalissa Meine Meinung tarjoili meille kattavan setin japanilaisten roolipelien musiikkia. Mukana oli luonnollisesti niin Final Fantasy- kuin Chrono Trigger -musiikkiakin mutta myös Legend of Manasta, Chrono Crossista, ICOsta, Super Mario Worldista, Mega Manista ja Dragon Questista kuultiin kappaleita.

Kenties musiikin lisäksi Meine Meinungissa oli parasta herttaisen suloinen ja hitusen koominen lavakarisma, jota oli suuri ilo seurata. Yhtyeen aidon intohimon näki kaikesta, mitä lavalla tapahtui. Koko keikka henki positiivista energiaa.

Konsertin puolivälissä oli yhtyeen haastattelu, jonka seuraaminen oli myös nautinto. Yhtyeen jäsenet vastasivat kysymyksiin innolla ja tulkki hoiti tehtävänsä erinomaisesti, vaikka pitkien kertomusten kääntäminen ei varmasti ollut kaikkein helpoin tehtävä.

Erikseen on vielä mainittava, että minulle päivän koskettavin hetki oli Meine Meinungin esittämä japaninkielinen Melodies of Life Final Fantasy IX:stä. Puoliso oli jo etukäteen vannottanut minua, etten laula ääneen mukana ja onnistuin pitämään lupauksen... ehkä siksi, että herkistelyksihän se meni. Melodies of Life taitaa olla niitä kappaleita, joihin en vain koskaan kyllästy ja jolle sydän sykähtää aina uudestaan. Oli upeaa kuulla se live-esityksenä ja vielä japaniksi laulettuna. Kiitos!

Game Music Collective

Game Music Collective, Helsinki Game Music Festival
Game Music Collective
Vajaan parin tunnin tauon jälkeen oli vielä vuorossa Game Music Collectiven konsertti. Täydelliseksi aloituskappaleeksi oli valittu Final Fantasy VII:n Opening Theme and Bombing Mission. Se todella räjäytti illan käyntiin ja loi odotusta kihelmöivän tunnelman.

Konsertin aikana saimme kuunnella musiikkia mm. Journeysta, Halosta, Kingdom Heartsista, Destiny 2:sta ja Skyrimista. Mukana oli ilmalaivamusiikkien medley Final Fantasy -sarjasta ja Final Fantasy X:n kuuluisa To Zanarkand -kappale, myös Chrono Trigger, Undertale ja Secret of Mana olivat päässeet mukaan.

Yllättäjinä minulle toimivat Angry Birds- ja Veikkaus-medleyt, joita ihmettelin jo ohjelmaa tarkastellessani. Soitettavaksi ne olivat päätyneet, koska Rovio ja Veikkaus ovat Game Music Collectiven isoimmat sponsorit ja yllättäjiksi medleyt nousivat erinomaisuutensa vuoksi. Ne olivat innostavia ja mukaansa tempaavia, vaikken ole Angry Birdsiä pelannut enkä Veikkauksenkaan kanssa ole juuri tekemisissä.

Olen ollut muutamissa pelimusiikkikonserteissa aiemminkin, mutta tässä nimenomaisessa oli jotain erilaista. Kapellimestarin ja soittajien eläytyminen heijastui lavalta yleisöön valtavan positiivisena energiana. Aikaisempien vuosien pelimusiikkikonsertit eivät missään nimessä ole olleet huonoja, tämä vain henki jotain vähän enemmän. Erityisesti kapellimestarin työskentelyä oli huimaa seurata samalla, kun ahmi säveliä korvillaan.

Yhtyeen kanssa lavalla nähtiin myös mieskuoro Euga, joka antoi erinomaisen panoksen mm. Skyrimin Dragonborn-kappaleeseen. Siitä olisi varmasti jäänyt jotain oleellista puuttumaan ilman kuoroa. Samoin kuoron merkitys korostui yhtyeen valitseman encore-kappaleen kohdalla. Samainen kappale myös kietaisi kaiken huikeaan pakettiin juuri oikealla tavalla.

Game Music Collective esiintyy vielä tänä keväänä Tampere-talolla 26.5. ja Turun Logomossa 29.5. Suosittelen lämpimästi konserttia kaikille pelimusiikin ystäville.

Ostoksia ja fiiliksiä



Festarin aikana oli mahdollista tehdä ostoksia. Tosin ostosmahdollisuudet paljastuivat lopulta melko vähäisiksi ja tarjolla oli vain Meine Meinungin single-levyjä ja Unreality-kuoron kangaskasseja. Tavallaan olisin ehkä kaivannut jotain vähän enemmänkin, mutta toisaalta on ymmärrettävää, ettei tarjonta ollut kauhean laaja eikä myyjiä ollut paikalla pilvin pimein.


Minun ostoskassiini olisi silti saattanut sujahtaa mielellään esimerkiksi jonkin pelin soundtrack, jos sellaisia olisi saatu myyntiin. Ne nimittäin joutuu aina tilailemaan netin kautta, joten postikuluton ostosmahdollisuus olisi tervetullut. Voi kuitenkin olla, että olen haaveeni kanssa yksin. Kuulemma kukaan ei enää nykyisin osta musiikkia levyllä ja olen kummallinen vanhanaikainen jäärä, kun niin teen.

Joka tapauksessa Meine Meinungilta mukaan lähti peräti viisi single-levyä, joista kahdella on musiikkia Final Fantasy -sarjasta ja kolmella Chrono Triggeristä.

Koska päivä oli pitkä, nälkä myös ehti iskeä. Kotoa piti lähteä sen verran varhain, että pohjalla oli ainoastaan aamupala. Kulttuuritalolla oli tarjolla erilaisia voileipävaihtoehtoja ja wokkia. Pöytiä oli, mutta väkimäärään nähden ehkä hieman liian vähän. Käsittääkseni kulttuuritalolla on myös ravintola, joten hieman ihmettelen, miksei se ollut auki. Päivä- ja iltaosioiden välissä oli sen verran pitkä tauko, että olisin mieluusti viettänyt osan siitä ravintolapöydän ääressä rauhassa syöden. Nyt oli vähän eväsretkimeininki, kun ensin piti etsiä vapaa pöydänkulma, sitten kantaa ensin syötävät ja myöhemmin erikseen juotavat sinne. Syömisestä huolimatta vatsa jäi vielä kaipaamaan kunnon ateriaa. Liputan siis ehdottomasti ravintolavaihtoehdon puolesta.

Kokonaisuudessaan Helsinki Game Music Festivalista jäi tunne, että musiikillinen puoli oli erinomaisessa kunnossa. Sen sijaan puitteisiin olisin kaivannut vielä vähän lisää panostusta ja ostosmahdollisuuksien lisääminen ei olisi haitannut. Joka tapauksessa olen iloinen, että tällainen tapahtuma vihdoin Suomessa järjestettiin ja toivon jatkoa. Jos ei joka vuosi ole mahdollisuutta samaan, muutamankin vuoden välein toteutettuna pelimusiikkifestarilla on ehdottomasti paikkansa suomalaisten harrastajien parissa.



Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja