Final Fantasy XIV -fanitapaaminen Helsingissä

Helsingissä järjestettiin ensimmäinen virallinen Final Fantasy XIV Fan Gathering viime lauantaina 28.4.2018. Viimeksi pari vuotta sitten Helsingissä oli epävirallisempi kokoontuminen, jonka jouduin jättämään väliin, mutta tällä kertaa tapahtuma mahtui omaan kalenteriin. Arpaonnikin osui kohdalle ja pääsin osallistumaan.



Pakko myöntää, että Fan Gatheringiin osallistuminen jännitti. Olen muutaman osallistujan tavannut joitain kertoja netin ulkopuolella, mutta olen sillä tavalla hankala, että toisinaan ujostelen tuttujakin ihmisiä. Lisäksi joukossa oli sellaisia henkilöitä, jotka lähinnä tiesin sosiaalisen median kautta ja liuta täysin tuntemattomia. Olin myös yksin liikenteessä, mikä ehkä vielä pahensi jännitystä. Enpä muista milloin olisin baariin viimeksi lähtenyt yksin, jos koskaan!

Olen huono small talkin heittämisessä ja ajatus ihmisten seuraan ujuttautumisesta oli jokseenkin epämiellyttävä, koska en halua häiritä ketään. Takaraivossa siis kolkutteli pieni pelko siitä, että jäisin johonkin nurkkaan yksin nyhräämään muiden pitäessä hauskaa.

En varmasti ole yksin tällaisten ajatusten kanssa vaan moni voi kokea epävarmuutta vieraaseen seuraan ja sosiaaliseen tapahtumaan lähtiessään. Ajatus lähtemisestä on yhtä aikaa kutkuttava ja kamala. Jos kuitenkin jokin tämän tapainen tapahtuma houkuttaa sinua ajatuksen tasolla, suosittelen kokeilemaan. Yleensä toiset pelaajat ovat kivoja ihmisiä, joiden kanssa löytää ainakin jotain yhteistä puhuttavaa.

Thirsty Scholar


Pelibloggaaja valmiina lähtöön
Tapahtuma järjestettiin Thirsty Scholar -baarissa, jossa en ole aiemmin käynytkään. Paikka paljastui oikein mukavaksi ja tunnelmalliseksi. Se myös sopi  sisustukseltaan erinomaisesti tapahtuman henkeen, mutta ajoittain sisätiloissa oli turkasen kuuma. Ulkona taas oli tyypillinen Suomen kevätilta, mikä tarkoitti, että hampaat löivät loukkua, jos siellä seisoskeli ilman takkia.

Löysin perille muutaman minuutin myöhässä, mutta jonoa oli yhä ulos asti, joten myöhästyminen ei varsinaisesti ollut ongelma. Jonotellessa saimme nimilaput, joihin tuli kirjoittaa oma in-game-nimi ja serveri. Se oli kätevä tapa tunnistaa porukkaa ja toisaalta myös halukkaille tilaisuus löytää omalta serveriltä uusia pelikavereita. Minullahan on tällä hetkellä menossa FFXIV:n pelaamisesta tauko, joten en varsinaisesti etsinyt peliseuraa, mutta joka tapauksessa nimilaput ovat ihan superjuttu hälyisessä ympäristössä... ainakin, jos niitä muistaa myös vilkuilla.

Sisällä jokainen sai kaksi drinkkilippua ja yhden arvontatiketin. Näiden lisäksi tarjolla oli myös ruokaa.

Tilat olivat ehkä hitusen ahtaat, koska terassilla ei tosiaan tehnyt mieli hengata. Jouduinkin heti alkuun toteamaan, ettei vapaita istumapaikkoja ollut tarjolla ja kaikki tunnistettavissa olevat tutut olivat jo ehtineet pöytiin muiden kanssa. 

Sosialisointia ja kohtaamisia


Myönnettäköön, että pientä paniikkia pukkasi, kun tajusin, etten vain pääsisi lyöttäytymään kenenkään tutun seuraan niin helposti kuin olin kuvitellut.  Kohdalle kuitenkin sattui eräs tuttava Twitteristä. Itsehän en koskaan tunnista ketään, mutta ilmeisesti olen sen verran ahkerasti tunkenut omaa naamaani näkyviin, että minut tunnistetaan aika usein (ainakin jotain hyötyä blogin pitämisestä ja somessa roikkumisesta siis!). Kyseinen henkilö tuli juttelemaan ja vietimme lopulta useamman tunnin toistemme seurassa.

Luonnollisesti mukaan piti valita asianmukainen laukku
Illan kuluessa onnistuin myös pääsemään muiden tuttavien kanssa juttusille ja tapasin ihmisiä, jotka olen halunnut tavata jo pidemmän aikaa, mutten ole varsinaisesti saanut tilaisuutta (lähinnä isojen välimatkojen takia). Loppuillasta uskaltauduin sitten juttelemaan parin vähemmän tutun ihmisenkin kanssa, osittain siitä syystä, että suurin osa tutuista oli ehtinyt lähteä kotiin ja itse olin varannut lipun illan viimeiseen junaan.

Viime aikoina on mediassa näkynyt taas paljon juttua niin pelaamisen vaaroista kuin netti- ja someriippuvuudestakin. Pelaajia on niputettu epäsosiaaliseksi joukoksi, joka räplää joko tietokonetta tai kännykkäänsä. Tässä valossa olisi siis voinut kuvitella, että tällaisessa tapahtumassa olisi ollut hiljaista ja jokainen olisi ollut omassa nurkassaan luurinsa kanssa. 

Kun jälkikäteen tarkistin somesta tapahtuman virallisen hashtagin alta löytyviä viestejä, ei reaaliaikaisia tuntunut olevan mitenkään erityisen paljon. Enkä tapahtumassa nähnyt ihmisten juuri puhelimiaan hiplaavan, ellei kyse ollut hetken ikuistamisesta kuvaksi. Ja enpäs muuten itsekään muistanut twiittailla ahkerasti illan aikana, vaikka varmaan ihan jo blogin takia olisi pitänyt, heh. Toisaalta kun kaverit olivat kokoontuneet saman katon alle, ei ollut samanlaista syystä sometella kuin joskus muulloin saattaa olla.

Illan aikana sattui myös hauska kohtaaminen, kun eräs henkilö tuli juttelemaan minulle ja kertoi tykkäävänsä tästä blogista. Vaikken kirjoita blogia palautteen vuoksi, oli todella mukava kuulla, että joku viihtyy tekstieni parissa. Välillä sitä aina epäilee koko touhun järkevyyttä, mutta tuollaiset hetket valavat uskoa siihen, ettei tämä nyt ihan tyhmää puuhaa ole. Iso kiitos siis sinulle tuntematon! Unohdin hämmennyksessäni kysyä nimeäsi tai edes vilkaista nimilappuasi, mutta oli todella kiva, kun tulit juttelemaan!

Ainoa, mikä jäi hieman harmittamaan, oli se etten (taaskaan) saanut pyydettyä yhteiskuvia ihmisten kanssa. Ajattelen sitä varmaan ennen jokaista tapahtumaa, mutta koskaan en saa aikaiseksi. Kuvat olisivat kiva muisto, johon palata jälkikäteen. Jotenkin on vain liian kuumottavaa esittää pyyntö, vaikkei kovin moni sitä varmaan pahalla katsoisi. Tässä on varmaan jotain samaa kuin siinä, että on kivoja ihmisiä, joiden kanssa olisi tosi mukava käydä joskus vaikka kahvilla tai kutsua kylään, mutten vain saa esitettyä ehdotusta. Liian jännittävää, mutta ehkä lohduttaudun sillä, että nykyään sentään uskallan mennä tapahtumiin enkä jää vain kotiin harmittelemaan sitä, etten mennyt.


Illan virallinen ohjelma


Kuten jo kerron, sisällä oli tungosta, ja olen vielä kaiken lisäksi sen verran lyhyt, etten nähnyt toisten takaa illan ohjelmaa kuin kurkistelemalla. Tästä syystä ei sitten tullut otettua valokuvia, mutta tässä pari Twitteristä linkattua kuvakollaasia. Onneksi muut sentään tulivat napsineeksi kuvia.




Illan ohjelma koostui pitkälti juomasta, ruoasta ja seurustelusta, mutta arvonta ja seurapelit toimivat sopivana höysteenä. Tua oli tehnyt meille Party Finder -pelin, joka oli käytännössä FFXIV-bingo.


Party Finderin ansiosta tuli juteltua monien kanssa, kun metsästi merkkejä omaan paperiinsa. Täyden rivin kokoamisesta sai nimittäin palkinnon. Toisen palkinnon sai täyttämällä yksinkertaisen kyselyn ja pitihän se tilaisuus toki hyödyntää.

Illan pienet lootit
Kyselyn täyttämisestä sai pienen Stormblood-julisteen. En vielä tiedä, mihin saisin sen mahtumaan, mutta jokin paikka sille pitää ehdottomasti löytää. Ehkä sille voisi hankkia samanlaiset kehykset kuin meillä on coneista ostetuilla printeillä.

Party Finderin täyttämisestä sai tarra-arkin, josta löytyy mm. Fat Cat ja Paissa. Kaikki tarrat ovat ihania, mutta varmaan hilloan niitä taas pöytälaatikossa pitkän aikaa, ennen kuin maltan laittaa niitä mihinkään. Tosin niillä voisi kyllä periaatteessa koristella joko kalenteria tai pelipäiväkirjaa.

Arpaonnea minulla ei ollut, mutta oli mukavaa, että illasta jäi kuitenkin jotain pientä konkreettisesti muistoksi. Arvonnan palkinnot näyttivät kaikki upeilta ja erityisesti minua ihastutti Spriggan-reppu.


Fiilikset jälkikäteen


On kiva, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Minua ei haittaisi, jos muidenkin pelien tiimoilta olisi vastaavia. Tosin ymmärrän toisaalta sen, ettei yksinpelien ympärillä pyöri samanlaista jatkuvaa hypeä kuin yhteisöllisyyteen muutenkin nojaavien moninpelien, jotka myös jatkuvat vuosikausia. Yksinpelien elinkaari on huomattavasti lyhyempi ja yhden pelin läpäistyään pelaaja usein siirtyykin seuraavaan. Ei siis varmaan kannata jäädä odottelemaan virallista Final Fantasy XII -fanien kokoontumista, mutta ehkä epävirallisen voisi joku joskus järjestääkin.

Tällaisissa kokoontumissa varmaan yksi parhaista puolista on se, että voit olla juuri niin nörtti kuin olet. En muista, milloin olisin voinut baarissa ollessani selittää vapautuneesti liki tuntemattomalle ihmiselle, mistä videopeleistä pidän, saati kertoa, millainen peliaiheinen pehmolelukokoelma kotoa löytyy tai päästä kuuntelemaan toisten halityynyistä ja pelihahmoihastuksista. 

On tosi vapauttavaa voida höpöttää asioista täytenä fanityttönä ilman, että kukaan ympärillä tuomitsee tai edes katsoo hitaasti. Totta kai tällaisia hetkiä on kavereiden kanssa, mutta suuremmassa joukossa joutuu usein olemaan hitusen varuillaan. Nyt ei tarvinnut ja se oli ihanaa. Sama fiilis tulee usein myös coneissa käydessä, mutta conien iltabileet olen jättänyt väliin, koska baareilu ei varsinaisesti ole minun juttuni ja täyden päivän jälkeen väsyttääkin liikaa.

Arvostan myös sitä, että baariympäristöstä ja humaltuneista ihmisistä huolimatta ei kohdalle osunut mitään epämiellyttävää lähentelyä tai sanallista vihjailua. Kaikkien kanssa juttelu oli kaverihenkistä, mikä teki paikalla olemisesta miellyttävää. Mahtava juttu! 

Kaikesta jännittämisestä huolimatta minulla oli hauskaa ja oli kiva tavata ihmisiä. En tiedä, olenko yhtään rohkeampi juttelija, jos joskus tapaamme uudestaan, mutta voihan sekin ihme tapahtua. Final Fantasy XIV:n ympärille on kasvanut loistava yhteisö ja oli huisia päästä kurkistamaan, keitä pelihahmojen takaa löytyy.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Ihanaa että tapaaminen onnistui :) Luin itse tapaamisesta ja haaveilin osallistumisesta mutta etäisyyden takia passasin, ehkä joku toinen kerta rohkaisen mieleni ja paljastan sisäisen nörttityttöni ^.^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tavallaan vähän harmillista, että Suomessa monet jutut järjestetään Helsingissä, minne sitten muualta Suomesta joutuu erikseen matkustamaan. Tietysti toisaalta sen ymmärtää, että siellä päin kuitenkin asuu valtavasti porukkaa... mutta joskus olisi kiva, kun ei tarvitsisi näihin reissata vaan olisivat kotipaikkakunnalla. :D

      Suosittelen kyllä lämpimästi joskus osallistumaan tapaamiseen. Onhan se aika kuumottavaa, varsinkin jos joutuu yksin lähtemään paikalle, mutta toisaalta kyllä ihan kaiken vaivan ja jännityksen arvoista.

      Pahoitteluni muuten myöhäisestä vastauksesta. Blogger ei valitettavasti ilmoita minulle nykyisin kommenteista, joten en aina huomaa niitä näistä "vanhemmista" postauksista.

      Poista