Level up!

 

Kun aloitin bloggaamisen, en tiennyt siitä oikeastaan mitään, mutta halusin oman virtuaalisen pelipäiväkirjan, jonne purkaa ajatuksia. Koska tuolloin pelasin melkein pelkästään Final Fantasy -sarjan pelejä, oli blogin nimi ensimmäiset vuodet Final Fantasy -päiväkirjat. Aivan ensimmäisen postauksen voit käydä kurkistamassa täältä, mikäli haluat nähdä, millaisella rävellystyylillä silloin mentiin.

Blogin ytimessä on aina ollut rakkaus pelejä ja pelaamista kohtaan. Vuosien saatossa tuo rakkaus on laajentunut Final Fantasy -sarjan ulkopuolelle, ja samalla olen oppinut paljon lisää sekä kirjoittamisesta että bloggaamisesta.

 

 

Kirjoitin Final Fantasy -päiväkirjoja ahkerasti kahden vuoden ajan, mutta vuonna 2013 se lokero alkoi tuntua liian ahtaalta. Olin jo tuolloin alkanut pikkuisen laajentaa pelattavien pelien kenttää, joten päätin vaihtaa blogin nimen ja ottaa uuden suunnan.

Uutena tavoitteena tuolloin oli blogata kaikesta, mitä satun pelaamaan tai edes kokeilemaan, jotta voisin tarjota monenlaisille lukijoille sisältöä. Tämä johti kokeiluihin, joista en innostunut edes itse.

 

 

Vuonna 2015 alkoi yhteistyö Pelit-lehden kanssa. Käytännössä se ei vaikuttanut blogiin sisällöllisesti vaan olen koko tämän ajan saanut postata juuri niistä aiheista, joista olen itse halunnut. Linkki postauksiin on kuitenkin näkynyt Pelit-lehden verkkosivuilla. 

Yhteistyön vaikutus on kuitenkin näkynyt blogissa sikäli, että se innosti kehittämään itseäni bloggaajana aktiivisemmin ja pohtimaan sisältöä uudesta näkökulmasta. Muutos omassa tyylissä on tullut pikkuhiljaa, mutta väitän silti, että yhteistyön aloittaminen antoi sille enemmän potkua kuin täysin ominpäin hommaileminen.

 

 

Kehittymisen myötä totesin myös, ettei sekametelisoppabloggaaminen mistä tahansa pelistä kannata ja vuonna 2017 päätin kaventaa kärkeä jälleen. Valitsin blogin painotukseksi japanilaiset roolipelit ja pelaaja-lifestylen, joiden varassa olen blogia pyörittänyt viimeiset vuodet. Lisäksi olen rikastuttanut sisältöä pyytämällä vieraskynäpostauksia tarkkaan valituilta henkilöiltä.

 

 

Nuo vieraskynäilyt varmasti olivat osittainen syy siihen, että Level up! uudistui jälleen tänä vuonna. Sain rinnalleni toisen kirjoittajan, Emmin, jonka kanssa olemme tunteneet vuodesta 2007. Pitkäaikaisen ystävyyden vuoksi tiesin, mihin olen sitoutumassa ja uskalsin lähteä kokeilemaan taas kerran uutta.

Jatkossa siis Emmi tosiaan vastaa osasta postauksia ja osan kirjoitamme yhdessä. Koska pelaamme osin eri pelejä, juttuja tulee jälleen laajemmalla skaalalla. Lisäksi olen itse löytänyt vihdoin visual noveleiden ilon otomepelien puolelta. Luvassa voi olla siis myös postausten osalta uusia aluevaltauksia minulta.

Kymppisynttärien kunniaksi pelibloggaajakollega Malone Malone Plays -blogista esitti minulle tiukan kysymyksen. Hän nimittäin halusi tietää, miten saan pidettyä fiiliksen ja motivaation kirjoittamiseen tuoreena. Onko intoni ollut ehtymätön alusta saakka?

 

Todella hyvä kysymys!

Alussa intoa tietenkin oli, jopa reilusti enemmän kuin osaamista. Jaksoin kirjoittaa postauksia todella kovassa tahdissa, vaikka samaan aikaan kävin töissä, pelasin ja kirjoitin ficcejäkin. Tietysti olin myös 10 vuotta nuorempi ja kovin erilaisessa elämäntilanteessa kuin tällä hetkellä. 

 

Lisäksi omat laatuvaatimukseni olivat... noh... olemattomia. Keksin kyllä aiheita, mutten miettinyt niiden toteuttamista pikaista raapustusta pidemmälle enkä juuri uhrannut ajatuksia visuaaliselle ilmeelle. Kyllähän sitä jaksaa painaa, kun tekee vähän puolivillaisesti.

 

 

Aina ei vain napostele ja joskus harrastus tuntuu työltä.

Kun pikkuhiljaa aloin panostaa sisällön muokkaamiseen enemmän, paineet kasvoivat ja motivaatiossa on ollut laskusuhdanteita. Aina ei vain napostele ja joskus harrastus tuntuu työltä. Silloin olen joutunut muistuttamaan itselleni, etten tosiaan saa tästä rahaa, joten voin pitää omat laatuvaatimukseni kuitenkin kohtuullisella tasolla. Se ei tarkoita, että haluaisin tehdä huonoa vaan etten ruoski itseäni liikaa.

 

 

 

Yritin siis tehdä harrastusblogia ammattilaisblogin tyylillä. Eikä siinä mitään. Opin sitä kautta samanlaista kurinalaista inspiraatioon liittymätöntä kirjoittamista, jota olen myös kirjailijana ahkerasti harjoittanut.

Jouduin kuitenkin lopulta toteamaan, ettei se kurinalainen lukijoiden palveleminen toiminut enää siinä kohtaa, kun löysin itseni yhtä aikaa kirjoittamasta viidettä kirjaani, kokopäivätöistä ja opiskelemassa uutta ammattia. Jostain oli pakko höllätä, ja koska muut olivat enemmän ja vähemmän pakollisia hommia, laskin aikataulutavoitteitani blogin suhteen.

 

 

Tältä pohjalta voin siis vastata, että motivaatio ei ole aina ollut tuoretta ja joskus olen ollut todella väsynyt niin blogin kuin kaiken muunkin suhteen (burn outin ovia on kolkuteltu, vaikken diagnoosia olekaan saanut). Ehkä tämä ei ole lukijoille näkynyt muuna kuin postausten harvenemisena, ja olen iloinen, jos näin on. Haluan kuitenkin kirjoittaa sisältöä, jota on kiva lukea. Siksipä tällaisia avautumisia ei ole ollut, mutta nyt kun kerran kysyttiin, niin kerrotaan.

 

Tästä syystä opettelen rennompaa asennetta elämään ja etenkin harrastamiseen. Tavoitteenani on konmarittaa harrastamiseni: karsin sen, mitä en tarvitse, ja keskityn siihen, mikä tuottaa aidosti iloa.

 

Keskityn peleihin, jotka sykähdyttävät.

Blogin osalta aito ilo tarkoittaa minulle sitä, että postaan asioista, jotka kiinnostavat minua. Keskityn peleihin, jotka sykähdyttävät. Minun ei tarvitse olla kiinnostunut uudesta hitistä tai klassikosta, jota kaikki muut ylistävät. 

 

Minun ei tarvitse pelata mitään vain siksi, että joku muu on sitä mieltä. Valitsen pelini itse ja fanitan niitä juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu.

Ja kirjoitan silloin, kun se tuntuu sopivalta.

Tämä uusi asenne on henkilökohtainen leveluppini, jota kohdin pyrin. Vaikka yleisesti kirjoittamisessa haluan saavuttaa ammattilaistason, en halua ajaa itseäni piippuun rakkaiden harrastusteni parissa. Siksi blogin osalta keskityn siihen, mitä sydän sanoo.

 

Ajattelin tähän loppuun vielä listata muutaman vinkin aloittelevalle pelisisällöntuottajalle. Näitä voit soveltaa bloggaamiseen, mutta uskon niiden toimivan myös muunlaisiin sisältöihin. Nämä sopivat parhaiten harrastajalle, sillä ammattilaisuuteen liittyy aina omia vaatimuksiaan.

 

Sisällön tekeminen on loputon suo, johon voi todellakin upota. Vaatimukset eivät lopu koskaan, jos niille antaa vallan. Aina voi tehdä vähän enemmän ja vähän paremmin, mutta harrastuksen (tai työn) ei pidä niellä koko elämää. Siksi on hyvä muistaa myös rajata omaa tekemistään ja ottaa aikaa levolle.

 

Tiedän, mistä puhun. Olen rämpinyt tuossa suossa ja aina toisinaan meinaan yhä upota silmäkkeeseen. Toivon, ettei muiden tarvitse päätyä samaan.

 

 

 

Jottei kymppisynttäripostaus menisi liian synkäksi, haluan sanoa, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta rakastan edelleen peleistä ja pelaamisesta puhumista. Pelien fanittaminen on ihan parasta puuhaa, joka saa sydämen sykähtelemään kiivaammin.

 

Haluan kiittää sinua, että olet ollut osa tätä kymmenen vuoden matkaa. Ei ole väliä, missä kohtaa hyppäsit mukaan, olet tervetullut rinnallakulkija. Toivon, että viihdyt Level up!:n parissa myös jatkossa, sillä blogi ei tähän hiljene. Minulla on liuta ajatuksia ja ideoita.

Itse en malta odottaa, mitä kaikkea huikeaa Emmin mukana sisältöön tulee jatkossa.