Otomepelien kaninkolo ja romanttisen viihteen ylistys

Otomepelit livahtivat elämääni salakavalasti ilman, että edes alkuun tajusin, mitä on tekeillä. Kurkistan kesään 2019 ja siihen, mitä sen jälkeen oikein tapahtui. Annoin otomepeleille pikkusormeni, mutta en sano, että ne veivät koko käden. Ei. Ne kiskoivat minut kaninkoloon, josta ei ole paluuta. Nyt kerron, miksi se on hyvä asia ja miksi tällaisesta naisten viihteestä täytyy pitää vähän meteliä.
 
 


Otomepelit eivät ole välttämättä kaikille tuttu käsite, joten avaan termiä hieman. Kyseessä on visual noveleiden joukkoon kuuluva naisille suunnattu romanttinen peligenre, jossa pelin tarinaa kerrotaan yksittäisten (mies)hahmojen reittien kautta. 
 
Päähahmona on pääsääntöisesti nuori nainen, joka päätyy pelin aikana romanttisiin suhteisiin useamman pelissä esiintyvän hahmon kanssa. Pelien tarinat koostuvat monesta eri juonilinjasta eikä ole tarkoituskaan, että ne menevät kaikki toistensa kanssa yksi yhteen. Silti ne voivat täydentää toisiaan siten, että vasta kaikki reitit pelaamalla saa kokonaiskäsityksen romansseja kehystävästä juonesta. 


Kohti kaninkoloa

 
Kesällä 2019 törmäsin sattumalta "kiinalaiseen poikaystäväpeliin" Mr Love: Queen's Choice. En edes muista miten. Ehkä näin Twitterissä jonkun toisen pelaavan sitä ja uteliaisuuttani tartuin myös. Mobiilipelinä se sisälsi minulle aivan liikaa grindaamista, koska en halunnut syöksyä mikromaksujen loputtomaan kaivoon. Peli meni poistoon parin kuukauden jälkeen, mutta jäi kutkuttelemaan niin paljon, että sen animeversio oli pakko viime vuonna katsoa.

Seuraava kohtaamiseni otomepelien kanssa tapahtui niin ikään kesällä ja mobiililaitteella. Päädyin mainoksen suosituksesta lataamaan korona-aikaa piristämään Ikemen Sengoku: Romances Across Time -pelin. 
 
Se oli menoa, ja kerroinkin jo alkuvuodesta tästä uppoutumisestani, joten en nyt paneudu siihen sen enempää.

Yksi asia johti kuitenkin toiseen eli kokeiluihin erilaisten mobiilialustalle tarjolla olevien otomepelien parissa. Mikään ei näistä kokeiluistani ei vetänyt vertoja Ikemen Sengokulle, jota pelaan edelleen päivittäin sen verran kuin ilmaiseksi pystyy.

Minulla oli kuitenkin jano, johon halusin tyydytystä. Olin jo kesällä selvitellyt, mitä konsolille olevaa otomepeliä suositellaan Ikemen Sengokun faneille. Aika nopeasti keskusteluissa alkoi toistua nimi Nightshade/百花百狼.
 
Tätä kirjoittaessa pelaan Nightshaden viimeistä reittiä, olen tehnyt suunnitelman, miten aion edetä Ikemen Sengokussa ja mietin, minkä otomepelin hankin seuraavaksi Nintendo Switchilleni. 
 
Tämä kaikki sai minut tajuamaan, että nyt ollaan syvällä.

Kaninkolossa.

Josta ei välttämättä nousta.
 
Minut vieteltiin mukaan ennen kuin ehdin itse sitä ymmärtää. Nyt kun olen kärryillä siitä, mitä on tapahtunut, peruuttaminen tuntuu mahdottomalta.

No, okei. En halua peruuttaa ja seuraavaksi kerron miksi.
 

Hyvän fiiliksen viihdettä


Naisille suunnattu viihde joutuu usein parjattavien asioiden laariin ja sitä pidetään vähemmän arvokkaana kuin miehille suunnattua. Sitten ovat tietysti vielä erikseen taiteelliset teokset, jotka asetetaan ylipäätään viihteen yläpuolelle, vaikka toisinaan viihteen ja taiteen välille on vaikea edes vetää selkeää rajaa.
 
 
Saako tällaisesta edes tykätä? Mitä tapahtuu feminismilleni, kun hykertelen näille kliseitä ja trooppeja viliseville kohtauksille?


Olen taas viime aikoina törmännyt näihin keskusteluihin viihteen ja taiteen eroista ja siitä, kuinka naisten viihde eli romantiikka nähdään huonona. Sellaisena, mitä saa sillein vähän ironisesti kuluttaa, kunhan tiedostaa, ettei se nyt kauhean viisasta ole ja muistaa välillä syväanalysoida jotain kulttuurisesti merkittävää taideteosta. Jopa naiset itse sortuvat toistuvasti parjaamaan romantiikkaa ja hyväjätkäilemään todistelemalla, että en minä nyt ainakaan moiseen koske.

Kun ilmapiiri on tällainen, joskus tuntuu, että pitäisi vähän hävetä sitä, että huutelee romanttisen viihteen iloista. Samaan tunteeseen törmäsin, kun löysin otomepelit. 
 
Saako tällaisesta edes tykätä? Mitä tapahtuu feminismilleni, kun hykertelen näille kliseitä ja trooppeja viliseville kohtauksille?
 
Löysin itseni sängystä Nintendo Switchin kanssa kihertämässä varpaat kippurassa jollekin, mitä pelihahmo oli juuri sanonut.


Pussailua Hanzon kanssa Nightshadessa
Samaan aikaan, kun nuo kysymykset pyörivät päässäni, löysin itseni sängystä Nintendo Switchin kanssa kihertämässä varpaat kippurassa jollekin, mitä pelihahmo oli juuri sanonut. 
 
Olin endorfiilipöllyssäni äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen olotilaani. Päälle nukuin hyvät yöunet ja heräsin aamulla hymy huulillani. Enkä valehtele edes!

Miksi ihmeessä sitä pitäisi hävetä, että jostain tulee hyvä olo? Jos jostain nauttii näin paljon eikä sillä vahingoita ketään, kannattaa tunnetta syleillä häpeilemättä. 
 
Lainaan nyt erään otomepelihahmon sanoja ja totean, että elämä on tarkoitettu nautittavaksi. Se menee eteenpäin, vaikka käpertyisi peiton alle angstaamaan, joten eikö mieluummin kannata nauttia kaikesta, mistä voi.

Taistelussa Masamunen rinnalla
Ikemen Sengokussa
Samalla päätin, että annan uuden löytöni näkyä myös Twitterissä. Osittain siksi, että kärsin yhä romanttisen viihteen kuluttamisen aiheuttamasta häpeästä ja tiedostan, ettei pitäisi. Haluan taistella häpeää vastaan haastamalla sitä fanityttöilyn kautta. 
 
 
Stigma voidaan poistaa avoimuudella, ei piilottamalla.

 
Samalla, kun työstän omia henkisiä esteitäni, voin käydä taistelua myös tympeitä asenteita vastaan. Jokaisella on oikeus nauttia viihteestään silloin, kun siitä ei ole muille haittaa. Eikä niin sanotun hömpän kuluttaminen tee kenestäkään huonompaa tai tyhmempää. Stigma voidaan poistaa avoimuudella, ei piilottamalla.

Siksi puhun tästä. Siksi postaan hykerryttäviä kuvia Twitteriin ja annan itselleni oikeuden kikattaa varpaat kippurassa peiton alla.

Otomepelit ovat hyvä juttu ja voit varautua siihen, että puhun aiheesta lisää tulevaisuudessa. Jo tämän lyhyen matkani aikana olen huomannut, että kevyen romantiikan lisäksi ne sisältävät synkkiä ja isoja teemoja, jotka ansaitsevat ihan oman pohdintansa.

Ja mitä sille feminismilleni tapahtui? Se voi oikein hyvin edelleen, sillä siihen kuuluu oikeus nauttia minua kutkuttavasta viihteestä häpeilemättä.

Ei kommentteja