Final Fantasy XIII -päiväkirja 3: Cocoon

Final Fantasy XIII herättää pelinä minussa paljon ajatuksia, joita puran tässä päiväkirjassa. Aiemmissa postauksissa olen käsitellyt sitä, miksi päädyin pelaamaan peliä uudestaan ja pohdiskellut, kuinka lineaarinen peli FFXIII onkaan. Tässä postauksessa otan toisenlaisen katsontakannan ja puhun pelin ihmisille tarkoitusta maailmasta Cocoonista.


Final Fantasy XIII:n maailma koostuu kahdesta erillisestä paikasta: Cocoonista ja Gran Pulsesta. Käsittelen paikat omissa postauksissaan, koska mielestäni ne ovat sen arvoisia. Ensimmäiseksi otan käsittelyyn Cocoonin, joka myös pelissä esitellään pelaajalle ensimmäisenä.

Cocoonin taustatarina


Final Fantasy XIII
Lake Bresha
Cocoon on eräänlainen leijuva manner, joka leijailee varsinaisen planeetan, Gran Pulsen, yllä. Sen voisi luokitella myös kuuksi, joskin se on melkoisen lähellä planeettaa. Toisin kuin meidän maailmamme kuu, Cocoon on ontto ja ihmiset asuvat sen kuoren sisällä. Kuori on rikkoutunut n. 500 vuotta sitten Gran Pulsea vastaan käydyssä sodassa.

Rikkoutunutta kuorta lukuun ottamatta Cocoon on varsin paratiisimainen paikka, jossa maailman jumalat fal'Ciet huolehtivat kuolevaisten tarpeista niin ruoan kuin lämmönkin osalta. Myös teknologia on korkealla tasolla eikä mukavuuksia puutu. Fal'Cieiden palvonnasta huolehtii uskonnollistyylinen järjestö Sanctum.

Tarina kertoo, että Lindzei-niminen jumala rakensi Cocoonin aikoinaan suojellakseen ihmisiä villiltä ja julmalta Gran Pulselta. Hän jätti luomansa olennot, fal'Ciet, huolehtimaan ihmisistä ja poistui itse kuvioista. Aikojen saatossa fal'Ciet alkoivat uskotella Cocoonille muuttaneille ihmisille, että Gran Pulse on eräänlainen helvetti, joka ennemmin tai myöhemmin tunkeutuu Cocoonille. Ennusteesta tuli lopulta itsensä toteuttava, kun maailmojen välille syttyi sota.

Cocoonin maantiede


Cocoon on suuruudeltaan todellisen maailman Pohjois-Amerian luokkaa ja kuoren sisään sulkeutuneesta maailmasta löytyy yllättävän monenlaisia ympäristöjä. Sillä on myös oma keinotekoinen aurinkonsa, joka on itse asiassa fal'Cie Phoenix.

Tässä osiossa käsittelen Cocoonin tärkeimpiä lokaatioita, joten aivan jokaista karttaa ei nyt koluta läpi.

Kaupungit


Final Fantasy XIII
Bodhum
Alueella on muutamia futuristisia kaupunkeja, joista Bodhumin rantakaupunki on Lightningin, Serah'n ja Snow'n kotipaikka. Monet pelin takaumista myös sijoittuvat kyseiseen kaupunkiin, jonka maisemat muistuttavat lomaparatiisia. Alueella sijaitsee myös Pulsen jäännös, alapuolisesta maailmasta tuotu rakennelma, joka kiinnostaa kovasti historiasta innostunutta Serah'a. Kukaan ei ole toistaiseksi keksinyt, miten jäännöksen saisi avattua ja tutkittua sisältä käsin.

Tärkeä paikka on myös Cocoonin taivaalla leijuva pääkaupunki Eden, jonne pelin loppukähinät sijoittuvat. Eden on nimetty sitä hallitsevan fal'Cien mukaan ja se toimii myös Sanctumin pääpaikkana.

Final Fantasy XIII
PalumPolum
Hope on puolestaan kotoisin Palumpolumista, joka on satamakaupunki. Palumpolumissa on myös vilkas tori, mikä on Cocoonissa erittäin harvinaista, sillä useimmat ihmiset tekevät ostoksensa verkossa.

Lisäksi Cocoonilla on huvipuistokaupunkin Nautilus, jossa turistit viihtyvät muun muassa hulppeiden esitysten ja chocobojen parissa.

Vaikka peli esittelee Cocoonilta useammankin kaupungin, nämä paikat jäävät valitettavan etäisiksi, sillä niissä ei ole mahdollisuutta kuljeskella samalla tavalla rauhassa kuin sarjan aiemmissa osissa. Bodhum tarjoilee melkein pelkästään välivideoita, Eden ja Palumpolum taas ovat enemmän dungeon-tyylistä juoksemista ja vaikka Nautiluksessa voi näennäisesti kuljeskella ja ihmetellä, ei tarjolla kuitenkaan ole mitään vapaaehtoista tekemistä. Tämä onkin eräs Final Fantasy XIII:n huonoista puolista. Hienot kaupunkimaisemat hivelevät silmää ja houkuttelevat tutustumaan tarkemmin mutta todellisuudessa siihen ei anneta mahdollisuutta. Tässä hukataan osa pelin potentiaalista.

Muut maisemat


Final Fantasy XIII
Hanging Edge
Kaupunkien lisäksi Cocoon näyttää koostuvan erilaisista kulkureiteistä, jotka etenevät putkimaisesti (ei sillä, putkia ne kaupungitkin ovat tässä pelissä). Peli alkaa Hanging Edgestä, joka sijaitsee Cocoonin ulkolaidalla. Kuoren rikkoutumisen jälkeen alue jouduttiin hylkäämään eikä siellä yleensä liiku ketään. Pelin alkaessa juna kuitenkin kuljettaa ihmisiä puhdistukseen kyseisen alueen kautta.

Suoraan Hanging Edgen alapuolella sijaitsee Bresha-järvi, joka pelin alkupuolella kristalloituu, kun Pulsen jäännöksessä piilotellut Pulsen fal'Cie, Anima, putoaa sinne. Järveä seuraa Vile Peaks, hylätty alue, jonne on kerätty sodan jälkeisestä jälleenrakennuksesta syntynyttä romua. Alueella liikkuu myös Pulselta sinne päätyneitä koneita, jotka taistelevat sinne jääneitä cocoonlaisia robotteja vastaan. Ihmiset eivät siellä käy.

Final Fantasy XIII
Sunleth Waterscape
Hieman kauniimpia maisemia tarjoilevat Gapra Whitewoods ja Sunleth Waterscape. Gapra on keinotekoinen metsä, joka muodostuu kristalleista ja koneista. Metsän visuaalisessa ilmeessä on samanlaista henkeä kuin Final Fantasy X:n Macalania Forestissa, mutta alueen tarkoitus on vähemmän miellyttävä, sillä siellä pidetään hirviöitä, joilla Sanctum tekee testejä kehittääkseen bioaseita.

Sunleth Waterscape on Cocoonin vehrein alue, jonka läpi kulkeminen on visuaalisesti miellyttävää. Metsää asuttavat kuitenkin monet hirviöt, jotka mielellään käyvät viattoman kulkijan kimppuun. Lisäksi alueelle on asettunut fal'Cie, joka kykenee vaihtamaan säätilaa. Fal'Cie tarjoaa myös tämän mahdollisuuden ihmisille, joten pelaajakin voi kulkiessaan puljata aurinkoisen kelin ja sateen välillä oman halunsa mukaan. Sää vaikuttaa siihen, millaisia hirviöitä alueella liikkuu, joten sen saloihin on syytä perehtyä.

Erityisesti Sunleth Waterscape ja Gapra Whitewood ovat minun mieleeni paikkoina. Niidenkin osalta on sääli, että alueet ovat pelkkiä putkia eikä syvempään tutkiskeluun ole mahdollisuutta. Jos ne olisivat karttoina laajempia, niihin olisi voinut myös olla kiva palata myöhemmin pelissä. Useimmat alueet Cocoonilla ovat kuitenkin kertaluontoisia eikä paluumahdollisuutta yksinkertaisesti ole. Niinpä silmäkarkista kannattaa nauttia juuri silloin, kun sitä ensimmäisen kerran tarjoillaan.

Cocoonin fal'Ciet ja l'Ciet


Fal'Ciet


Final Fantasy XIII
Fal'Cie Carbuncle
Cocoonin fal'Cieitä voi kutsua myös Sanctumin fal'Cieiksi. He ovat Lindzei-nimisen jumalan jälkeläisiä, jotka näyttävät koneilta mutta pystyvät itsenäiseen toimintaan ja niillä on omat motiivinsa.

Vaikka fal'Ciet näennäisesti huolehtivat ihmisistä, he myös ruokkivat mielikuvia Pulsen helvetistä ja sodan kauhuista. Tavoitteena ei suinkaan ole pitää ihmiset turvassa vaan saada Cocoon ja Gran Pulse sotajalalle toisiaan vastaan, jotta Pulsen fal'Cieiden valitut l'Ciet voisivat tuhota Cocoonin ja siellä elävät ihmiset.

Äkkiseltään ajatus kuulostaa järjettömältä. Fal'Cieiden jumala Lindzei on kuitenkin hylännyt lapsensa ja fal'Ciet haluavat kutsua jumalansa takaisin. He uskovat, että riittävän suuri ihmisten massatuho onnistuu herättämään Lindzein huomion. Fal'Ciet eivät voi kuitenkaan suoraan itse tappaa ihmisiä, joista Lindzei on määrännyt heidät pitämään huolta, joten heidän on toimittava välillisesti Gran Pulsen kautta.

L'Ciet


Final Fantasy XIII
Dajh, Sazhin poika, josta Sanctumin fal'Cie tekee l'Cien lupia kyselemättä
Kun Cocoon ja Gran Pulse sotivat toisiaan vastaan, Sanctum päätti tehdä osasta sotilaita fal'Cieiden valittuja, l'Cieitä, jotka saavat erityisiä kykyjä. Näiden kykyjen avulla kyseiset sotilaat pystyivät taistelemaan paremmin.

Valituksi joutumisella on kuitenkin ihmisen kannalta varjopuolia. Fal'Cie, joka muuttaa ihmisen l'Cieksi, antaa kyseiselle ihmiselle fokuksen. Tuo tehtävä on syytä suorittaa, ellei halua muuttua tahdottomaksi, muiden kimppuun hyökkäileväksi hirviöksi. Fokus saattaa kuitenkin olla ihmisen näkökulmasta varsin hämärä, joten kaikki valitut eivät onnistu omaansa edes selvittämään, saati toteuttamaan. 

Omaan fokukseen käytettävissä aikaa l'Cie pystyy seuraamaan merkistä, jonka prosessi luo iholle. Merkki muistuttaa tatuointia. Aika vähenee sitä myöten, kun merkin viivoihin ilmestyy nuolenpäitä. Kun merkin keskellä oleva silmäkuvio avautuu, aika on loppunut. Merkin eteneminen on yksilöllistä ja siihen saattaa vaikuttaa fokuksen vaikeus sekä henkilön mielenterveydellinen tila. Traumat ja muut järkytykset saattavat kiihdyttää merkin etenemistä.

Vaikka l'Cie onnistuisi suorittamaan fokuksensa, ei hänen kohtalonsa ole kaksinen. Tehtävästään suoriutunut henkilö muuttuu kristalliksi ja vaipuu uneen. Tässäkin asiassa ihmiset ovat siis fal'Cieiden leikkikaluja.

Mielenkiintoinen käsitys jumaluudesta


Final Fantasy XIII:n maailman jumaluuskonsepti on kiehtova ja sitä on ilmiselvästi mietitty tovi, jos toinenkin. Varsinainen jumala on jättänyt Cocoonin ja ihmisistä huolehtimisen omien lastensa vastuulle. Nuo lapset eivät ole tyytyväisiä ratkaisuun, joten he juonivat suojeltaviensa pään menoksi vain saadakseen luojansa takaisin. Ihmiset toimivat pelinappuloina suurempien voimien välissä. Cocoonin jumalolennot ja uskonnollishenkinen järjestö, Sanctum, eivät näyttäydy pelaajalle kovin miellyttävässä valossa.

Tämä taustatarina kuitenkin paljastuu pelaajalle hyvin hitaasti, sillä pelin päähahmot ovat siitä autuaan tietämättömiä. Palaset loksahtelevat paikoilleen hitaasti eikä kaikkea edes kerrota suoraan. Tarinasta innostuneempi pelaaja joutuukin viettämään aikaa pelin Datalog-osiota kahlaten, sillä osa tiedosta on piilotettu sen uumeniin. Toiset pitävät tästä ja toiset eivät. Minä olisin ehkä kaivannut suorempaa kerrontaa sen rinnalle. Datalogista on kätevää tarkistella faktoja, mutta sen ei mielestäni pitäisi olla ensisijainen tietolähde.

Lopuksi


Final Fantasy XIII:n maailma on kiinnostava ja siihen on selvästi panostettu. Maisemat ovat kauniita ja taustalla on tarinaa, mutta se ei välttämättä avaudu kaikille pelaajille. Riippuu paljon pelaajasta itsestään, kuinka paljon jaksaa kahlata datalogia ja onkia tiedonjyväsiä esille. Osa tiedosta lienee piilotettu pelille prologina toimivaan kirjaseen, jota ei tosiaan lännessä koskaan virallisesti julkaistu. Tältä pohjalta ei ole outoa, jos osa pelaajista sanoo kokemuksensa jääneen ohueksi.

Omaa mieltäni pelin maailma ja erityisesti sen jumaluussysteemi kutkuttaa erittäin paljon, mikä on ajanut niin datalogin kuin internetin syövereihin lisää tietoa etsimään. Olen käyttänyt myös paljon aikaa puhtaaseen pohdiskeluun ja palasten yhdistelyyn omassa päässäni, kun aikoinaan kirjoitin into piukeana pelistä fanifiktiota. Kaikilta pelaajilta tällaista sitoutumista yhteen peliin ei kuitenkaan voi olettaa (eikä minullakaan aika tunnu nykyisin riittävän), joten osalle Final Fantasy XIII maailmoineen jää etäiseksi.

Kirjoitan myöhemmin myös Gran Pulsea käsittelevän postauksen, jossa käsittelen näitä samoja asioita kyseisen paikan näkökulmasta katsottuna.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja