Yllättäviä käänteitä ja uusi hahmo

Eilen löytyi taas sopiva väli jatkaa Tales of Xillian pelaamista. Tarkoitus oli pelata miehen kanssa yhdessä, mutta pelissä tulikin pätkä, jossa ensin pelataan vain Millalla, sitten vain Judella, joten eipä siitä yhdessä puuhastelusta sitten mitään tullut.


Paikka, jossa Millalla piti pelata yksin, oli jossain määrin ahdistava. En oikeastaan tiedä, mikä siinä lopulta mätti, mutta ahdistus oli joka tapauksessa käsinkosketeltavaa. Sain joka tapauksessa kierrettyä kartan läpi ja ratkottua kaikki laatikkopuzzletkin.

Koko pelin ajan on vihjailtu, että kuningas on paha (en vieläkään muista hänen nimeään, tässä pelissä on paljon hankalia nimiä =/), mutta olin ehkä hieman yllättynyt, kun näin todella näytti olevan. Äijä ei totisesti vaikuttanut mitenkään miellyttävältä vaan pikemminkin vallanhimoiselta ääliöltä. Ihan näin äkkiseltään en osaa sanoa, onko hänellä mitään järjellä selitettäviä motiiveja vai onko kyseessä oikeasti ainoastaan vallanhimoinen idiootti. Tältä istumalta hän ei pahiksena vaikuttanut mitenkään erityisen kiinnostavalta.

Seuraavan yllätyksen tarjosi Millan onnettomuus. En nyt muista, että kovin monessa pelissä päähahmo olisi halvaantunut lantiosta alaspäin. Ei voi sanoa, että olisin pitänyt tapahtuneesta, mutta toisaalta se oli virkistävääkin juuri siksi, että näin ei yleensä käy. Haluaisin tosin pelata Millalla, joten on vähän tympeää, että nyt joudunkin taittamaan matkaa Judella.

Lisää yllätyksiä oli luvassa. Elize, Teepo ja Alvin jäivät pois matkasta, mikä harmitti minua todella paljon. Tykkään heistä kaikista enemmän kuin Millasta ja Judesta. Uskon kyllä, että he palaavat vielä remmiin, mutta on silti kurjaa joutua pelaamaan ilman heitä. Eikä fiilistä ainakaan parantanut Ivar, joka yllättäen tunki naaman eteen ilveilemään. Miehen mielestä hahmo on "ihan hauska", mutta minulta hän kyllä kääntää ärsytysnupit kaakkoon. Noh, onneksi Ivarin paluu jäi lyhytaikaiseksi, mutta minulla on kutina, että hänestäkin kuullaan vielä.

Millan jalkoja lähdettiin parantamaan Juden kotikylään. Siellä mukaan lyöttäytyi Juden lapsuudenystävä Leia, josta en oikein vielä tiedä, pidänkö vai enkö. Hän vaikuttaa ihan ok:lta, mutta esim. äänivalinnasta en vain pysty pitämään. Ehkä kuitenkin opin sietämään sitä. Aavistelen myös, että tässä voi vielä olla jonkinlainen kolmiodraaman paikka Millan, Juden ja Leian välillä... jos ei muuten niin vähintäänkin Leian mielessä. Vähän tuntuu, että tässä on klassinen lapsuudenystävä vs. uusi hottistyttö -asetelma, joka on animesarjoissakin monesti nähty. Ei niitä lemppariaiheitani.

Seuraavaksi pitäisi lähteä etsimään Juden ja Leian voimin parannuskeinoa Millan jaloille, kun Juden isä ei ihmeisiin enää pystynytkään. Tämä tarkoittanee, että vihdoin pääsemme taas yhdessä miehen kanssa taistelukentälle eikä hän vain joudu seurailemaan sivusta minun ähellystäni.

Ei kommentteja