Bravely Default
Vampyyrisivutehtävä oli tuskaa ja työstin sitä monta iltaa putkeen, koska en vain jaksanut tehdä sitä kerralla. Onneksi se on nyt takanapäin, mutta se myös muistutti, mistä asioista tässä pelissä en pidä.
Ne saamarin bossitaistelut. Ne eivät ole sinällään vaikeita, ne vain kestävät ärsyttävän kauan. Luultavasti tämä on ihan oma vikani... ehkä olen valinnut ammattini suhteessa bosseihin väärin. Välillä vain tuntuu, ettei yksikään hahmo tee kunnolla lämää ja siksi taistelut ovat suorastaan kivuliaan hidasta nitkuttamista.
Onneksi ne silti ovat menneet läpi. Vampyyrisivutehtävässä tuli kuoltua pariin kertaan, koska en osannut ennakoida parasta taktiikkaa jokaiselle lohikäärmeelle. Nekin kaatuivat viimeistään toisella yrityksellä. Kyse ei siis ole ainakaan siitä, että levelini olisivat liian alhaiset. Tekniikka ja taktiikka tässä kai mättää... varusteetkin on kyllä päivitetty.
Tykkään pelistä kyllä, mutta samaan aikaan se nostattaa verenpaineeni tappiin. Haluaisin saada sen jo läpi, mutta olen vasta neloschapterissa, mikä tarkoittaa, että edessä on yhtä paljon kuin takana -___- Pelikello tikittää 63 tuntia, mikä on yli jo sen, missä ajassa yleensä pelaan jropet läpi. Tosin tässä olen kyllä tehnyt kaikki mahdolliset sivutehtävät eli siihenhän sitä aikaa on mennyt.
Seuraavaksi juonitehtäviä näyttäisi olevan kolmessa suunnassa. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan käytyä niihinkin käsiksi...
StreetPass-pelit
Aloitin tietenkin StreetPass-pelien pelaamisen keräämällä palapelin paloja ja StreetPass Dungeonia tutkimalla. Sain myös kakkosdynkyn ja salaisen dynkyn auki. Kun kakkonenkin oli vedetty läpi kolmeen kertaan ja salainen aloitettu toistamiseen, alkoi tuntua siltä, että onpas puuduttavaa. Hieman ennen kesäkuun Desuconia meille siis kotiutuivat muutkin StreetPass-pelit.
Pelien suhteen meillä on sellainen jako, että mies pelaa aina StreetPass Squadia ja minä kaikkia muita eli StreetPass Gardenia, Battlea ja Mansionia. Koko neljän pelin setti taisi maksaa viitisentoista euroa eikä se minusta ollut mitenkään liikaa. Yllättävää kyllä, nämä pikkupelit ovat ihan viihdyttävää settiä.
Gardenissa kasvatetaan kukkia eikä siinä sinällään ole juuri tekemistä. Tykkään silti siitä käsittämättömän paljon :D Battle on myös omalla tavallaan hauska. Minulla on oma armeija, joka kasvaa vastaantulijoiden Mii Plazan asukkaiden verran aina tavatessa... PAITSI jos satun törmäämään toiseen, joka pelaa samaa peliä. Silloin saan valita, tervehdinkö häntä kohteliaasti vai haastanko taisteluun. Omalla armeijalla on lisäksi tarkoitus valloittaa maailma, mutta tämä sujuu hitaasti, sillä vihollisarmeijat ovat melkoisen suuria eikä isohkolla alivoimalla kannata edes yrittää.
Haasteellisin pikkupeleistä on kuitenkin Mansion, joka on StreetPassin versio jrpg:stä. Siinä on tarkoitus kulkea 30-kerroksisen kartanon halki ja voittaa vastaan tulevat möllit. Kartanossa edetään StreetPassissa vastaan tulevilta saatujen palikoiden avulla. Samalla pitää kehittää omia aseita ja kerätä aarteita.
Mansion on peleistä monimutkaisin ja mielenkiintoisin, mutta aiheuttaa myös ajoittain turhautumista. Ei nimittäin ole kivaa, jos on kerännyt kymmenen tyyppiä StreetPassissa ja sitten sattuu häviämään taistelun rivimöllille. Samalla menettää kaikki Miit ja etenemismahdollisuuden siltä erää :( Ja jotkut möllit ovat oikeasti todella pahoja. Olen jo onnistunut muodostamaan viha-rakkaussuhteen tähän peliin.
StreetPassin osalta harmittaa se, että törmään aika harvoin keneenkään. Vielä keväällä törmäsin päivittäin ainakin pariin tyyppiin ja satunnaisiin isohkoihin ulkomaalaisryhmiin, mutta kesän ja syksyn myötä näin ei ole enää käynyt. Veikkaan, että kesällä koululaiset jäivät pois liikenteestä ja nyt syksyllä uudistuneen bussijärjestelmän takia eivät enää kulje kanssani samoja reittejä. Aikuiset taas eivät täällä päin kai sitten pelaa ainakaan 3DS:llä.
Coneissa ja erinäisillä reissuilla kuitenkin porukkaa pukkaa eri tavalla. Coneissa saisikin olla jatkuvasti tyhjentämässä Mii-jonoa. Silloin usein harmittaa, että siihen mahtuu vain kymmenen tyyppiä kerrallaan.
Mutta niin, Desuconissa tuli näitä pelejä paukutettua melko ahkeraan. Samoin Amsterdamissa ja Tukholmassa tuli pelailtua. Mukavasti myös molemmilla Helsingin reissuilla tuli pari tyyppiä vastaan.
DarkSouls II
Aika usein tulee itsekin istuttua sohvalla toisen pelatessa. Yleensä olen itse joko surffaillut netissä, kirjoitellut tai pelannut 3DS:llä. Omista aktiviteeteista huolimatta Dark Soulsin maailma on alkanut näyttää kumman tutulta. Tunnistan NPC:t, vaikken nimiä tiedäkään, ja mies on avannut minulle lorea kiitettävästi.
Olen myös huomannut, että entinen eläytymiskykyni on edelleen voimissaan. Kädet menevät silmille ja kurkistelen sormieni lomasta tiukoissa bossitaisteluissa. Jännitän ihan täysillä toisen puolesta ja koen keljutuksen, kun kuolo yllättäen korjaakin. Toisaalta joillekin kuolemille ei voi kuin nauraa.
Itse olisin aivan umpisurkea tuollaisessa pelissä, mutta vierestä sitä on ihan hauska seurata... vaikkakin joskus olohuoneen täyttävät kirosanaryöpyt.
Pasianssi
Näiden pelien lisäksi kesällä on usein tullut pelattua pasianssia. En ole varsinaisesti kortteja lätkinyt, mutta puhelimella olen jaksanut tämän pelin kanssa näprätä tylsinä hetkinä bussissa istuessa tai töissä kahvitauolla. Tein myös vahingossa miehenkin puhelimeen kyseiseen peliin ennätyksen. Oma oli latauksessa, joten kysyin, saanko pelata hänen puhelimellaan. Voi olla, että jäi viimeiseksi kerraksi... mies ei nimittäin kamalasti ilahtunut oman ennätyksensä rikkomisesta :D
Kaipasin pasianssin lisäksi puhelimeen jotain kivaa pikkupeliä, mutta en ole vielä löytänyt sellaista, josta jaksaisin tosissani innostua. Jokin visual novel voisi myös olla kiva. Valitettavasti niitä ei oikein ole tarjolla Windows Phonelle.
___
Näistä peleistä oli siis minun kesäni tehty. Mitä pelejä te olette pelailleet?
Itse toivon, että syksyn myötä pelaamiseen löytyisi enemmän intoa ja aikaa, mutta ainakin tällä hetkellä, kun naputtelen originaalia kasaan (deadline 31.8.), yritän vääntää pukua Traconiin ja kirjoittaa japanin ainetta samaan aikaan, ei pelaaminen ole ollut vaihtoehto. Ehkä tämä tekemisruuhka taas joskus helpottaa...
Ei kommentteja