Oisitsä mun co-op?

Sivusin vuoden alusta aihetta pelaamisesta ja parisuhteesta postauksessa Hei olen Afeni ja harrastan pelaamista. Aihepiirinä parisuhteet ja pelaaminen kiinnostavat  minua kovasti, joten halusin kirjoittaa siitä vielä uudemman kerran. Tämän oli tarkoitus olla vakavahenkinen ja pohdiskeleva postaus, mutta kääntyi sitten joksikin aivan muuksi.

Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin luokittelemaan parisuhteet kahteen eri tyyppiin: pelaaja + pelaaja -suhteet sekä pelaaja + ei-pelaaja -suhteet. Toki on myös suhteita, joissa kumpikaan ei pelaa, mutta miksipä minä sellaisista puhuisin tässä blogissa?

Alla olen eritellyt, millaisia erityyppiset parisuhteet sitten ovat suhteessa pelaamiseen. Ja kyllä, esimerkit ovat ihan tarkoituksella kärjistettyjä.



Tyyppi A: Pelaaja ja Ei-pelaaja

Kuva: Tumblr

On suhteita, joissa vain toinen osapuoli pelaa. Hän saattaa pelata vain PC:llä tai konsolilla, mutta yhtä hyvin on mahdollista, että kummallakin vehkeellä pelaaminen maistuu. Suhteen toinen osapuoli ei kenties ole koskaan edes kokeillut pelaamista tai sitten tykkää lähinnä käyttää Singstaria illanistujaisissa.

Tämän suhdetyypin alle kuuluu ainakin kolme alatyyppiä:


Tyyppi A1: Pelaa vaan, mä teen jotain muuta

Toisen pelaaminen ei haittaa toista millään tavalla. Kummallakin on suhteessa omat harrastuksensa, joista toinen ei kenties ole niin kamalan kiinnostunut. Vaan eipä noista haittaakaan ole. Toinen viihtyy pelikoneensa ääressä illan, kun toinen käpertyy sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, lähtee lenkille tai kuokkimaan pihamaata. Kumpikin ovat tyytyväisiä, kun saavat omaa aikaa itselleen mieluisen tekemisen parissa. Välillä sitten puuhataan jotain yhteistä. Joskus tosin voi nyppiä se, että toinen ei ehdikään sohvan nurkkaan juuri silloin, kun itseä halituttaisi.


Tyyppi A2: Mun harrastus on se oikea tapa viettää aikaa

Toisen pelaaminen raastaa hermoja. Vastapuolella on omat mielenkiintoiset harrastuksensa eikä hän kykene ymmärtämään, miksei pelaaja voi viettää aikaansa jollain kehittävällä tavalla. Peliaika kellotetaan tarkasti kuin lapselle konsanaan ja mahdollisesti pelaaminen pitää suorittaa erillisessä huoneessa. Olohuoneen hyvään telkkariin ei ole asiaa pelimasiinaa liittää, etteivät vain vieraat saisi tietää, että taloudessa harjoitetaan jotain noin häpeällisen lapsellista toimintaa. Jos olisi mahdollista vieroittaa pelaaja typerästä touhustaan, toinen osapuoli tekisi sen välittömästi. Voi olla, että hän on yrittänytkin, mutta hävinnyt taistelun. Onneksi yhteistä tekemistäkin löytyy, muuten suhde olisi varmasti jo aikaa sitten kuopattu.


Tyyppi A3: Vielä pari min... tun... vuorok... viikkoa

Pelaajalla ei homma pysy ollenkaan näpeissä. Pelikerta toisensa jälkeen vierähtää pikkutunneille ja aamulla on vaikea päästä ylös. Töissä oleminenkin on tuskaista, kun pelaaminen pyörii mielessä. Parisuhteen yhteistä aikaa ei jää, koska pelaaminen menee puolison ja kodinhoidon edelle. Puoliso yrittää taistella epätoivoista tilannetta vastaan yrittämällä rajoittaa toisen tekemisiä onnistumatta siinä kuitenkaan. Mehevä riita on silti syntynyt jo useampaan otteeseen.



Tyyppi B: Pelaaja ja Pelaaja

Kuva: Tumblr

B-tyypin parisuhteessa molemmat ovat pelaajia. Toki heillä voi olla muitakin harrastuksia, mutta myös erilaiset pelit löytyvät listalta. On mahdollista, että he jopa löysivät toisensa pelipiireistä, mutta yhtä hyvin he ovat voineet törmätä muullakin tavalla.

Myös tämän tyypin alle mahtuu erilaisia alatyyppejä.


Tyyppi B1: Mun pelit on parempia kuin sun pelit

Molemmat pelaavat, mutta toinen hakkaa Left 4 Deadia PC:llä ja toinen Candy Crush Sagaa Facebookissa. Kumpikin on yhtä innostunut omasta jutustaan, mutta ei voi tajuta, mitä toinen näkee omassa älyttömyydessään. Eihän ole kovin tervehenkistä nauttia zombien tappamisesta... eihän? Tai kuka nyt jaksaa kliksutella Facebook-pelejä? Sitä paitsi ei voi tietää, mitä tietoa käyttäjistäänkin keräävät. Kasuaalipelaaminen on muutenkin ihan typerää... tai se HC-paukutus riippuen ihan siitä, kenen näkökulmasta puhutaan. Ehkä on parempi, ettei aiheesta puhuta ollenkaan vaan keskitytään johonkin muuhun silloin, kun yhteistä aikaa on.


Tyyppi B2: Sun pelit ja mun pelit

Pelimaku on edelleen hyvin erilainen, mutta ei se haittaa. Kumpikin viihtyy omien peliensä parissa ja tajuaa, että toinen tykkää vähän eri jutuista. Yhteistä tekemistä ei välttämättä pelaamisesta saa, kun toisen pelit ovat niin turkasen pitkästyttäviä, mutta ei se mitään. Onneksi taloudesta löytyy useampi pelikone, joten kumpikin voi vetäytyä omaan nurkkaansa pelaamaan. Yhteistä aikaa voidaan järjestää muiden aktiviteettien muodossa.


Tyyppi B3: Tiimitaistelu paras taistelu

Kun toiset suunnittelevat yhteistä baarireissua perjantai-iltana, tämä pariskunta istahtaa sohvalle ohjaimet käsissään (tai työpöytiensä ääreen käyttäen aseinaan hiirtä ja näppäimistöä) ja ryhtyvät pelastamaan maailmaa yhteistuumin. Tai kenties he ottavat mittaa toisistaan virtuaalisella areenalla. Tällöin on kuitenkin olemassa pieni riski, että taisto leviää areenan ulkopuolellekin. Silti tälle parille pelaaminen on yksi parhaista asioista, mitä yhdessä voi tehdä. Aina ei tietysti välttämättä molempia pelaaminen huvita, mutta silti voi käpertyä sohvan nurkkaan seuraamaan, kun toinen seikkailee huimissa maisemissa. Vierestä on helppo jakaa hyviä vinkkejäkin ja antaa apua pulmatehtävien ratkaisuun. Mikäs sen parempaa laatuaikaa.


Tyyppi B4: Mikä elämä? Saako sen ladattua jostain?

Pelaaminen on karannut käsistä. Kämpässä ajelehtii energiajuomatölkkejä ja epämääräisiä roskapusseja. Pyykkikori on ääriään myöten täynnä tai pesukoneen sisältö kasvaa hometta. Imurin löytäisi enää taitava arkeologi. Kaverit tarkoittavat niitä tyyppejä, jotka pelaavat samassa killassa. Parisuhde menee ihan mukavasti, mitä nyt joskus rytmit ovat vähän eri tahdissa ja äidit huomauttelevat, että pariskunta voisi ottaa itseään niskasta kiinni.

_____

Tunnistitko oman pelaajaparisuhdetyyppisi vai jäikö se kokonaan uupumaan? Tuleeko muuten vain mieleen, millainen suhde puuttuu listasta? Tai herättikö postaus muuten ajatuksia?  Jätä toki kommenttia.



1 kommentti