Viimeinen erä Viimeistä toivoa

Tänään tuli vihdoin pelattua Star Ocean: The Last Hope International loppuun. Kiitokset vain avomiehelle, joka jaksoi istua sohvalla henkisenä tukena ja heitellä parit hyvät neuvot siinä sivussa, kun itse pelasi täppärillä jotain muuta.

Puserrus ei ollut aivan niin paha kuin olin odottanut, mutta bossit aiheuttivat silti ärräpäiden lentelyä. Aika moni hahmoista heitti vievinsä vähintään kolme kertaa ottelun aikana, mutta onneksi koko tiimi ei kuollut kertaakaan. Uudelleen yrittämisen kynnys olisi voinut olla korkeahko.

Erikseen on mainittava paikka kahden loppubossiottelun välissä. Karmivampaa saa hakea. Ainahan siis j-ropeissa nuo viimeiset mestat ovat kokonaan oma lukunsa älyttömyydessään, mutta tämä aiheutti kirjaimellisesti pahoinvointia. Oksennus meinasi kiivetä ylös ruokatorvea pitkin, kun siellä juoksentelin. Jotenkin se äänien, valojen, värien ja taustan liikkeen yhdistelmä ei vain sopinut minulle. Aloin voida pahoin, mikä tietysti vaikeutti pelaamista. Siinäkin mielessä olen tosi tyytyväinen, että pääsin bossit yhdellä yrittämällä, sillä tuo kyseinen paikka ei totisesti huokuttele uudestaan.

Mitä tulee loppubossiin... No, myönnetään, olin hämmästynyt. En osannut ennakoida bossin henkilöllisyyttä mitenkään, vaikka olin kyllä huomannut siihen viitanneet enteet. Olin vain tulkinnut ne hieman eri tavoin enkä olettanut sentään tuolla tavoin kohtaavani tuttua hahmoa. Ihan mielenkiintoinen ratkaisu, mutta olisin kaivannut sen luotaamista hieman syvemmin.

Toinen mieltä vaivaamaan jäänyt asia on eräiden hahmojen pelastuminen. Siis ei se minua haitannut, mutta olisin halunnut kunnollisen selityksen sille. Kaikki olosuhteet antoivat ymmärtää, että kuolo korjasi tietyt henkilöt, mutta loppuvideot paljastivat toisin käyneen. Ehkä minulta meni jotain ohitse, mutta tosiaan en ymmärtänyt, miten ihmeessä he pelastuivat.

Ja tosiaan... pelin alusta asti näin kiitettävästi vaivaa ja pyrin saamaan kaikki Private Actionit. Tuntemattomasta syystä yksi PA jäi näkemättä, mutta ehkä kurkkaan sen Youtubesta. Sen takia en viitsi alkaa pelata peliä uudestaan läpi, varsinkin kun se olisi ollut aika loppupuolella. Tuosta hairahduksesta huolimatta onnistuin saamaan jokaisen tarjolla olleen salaisen lopun, joten voinen olla ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Avomiehen puheiden perusteella odotin kyllä hieman pidempiä ja syvällisempiä salaisia loppuja kuin ne olivat. Oli hienoa saada ne, mutta ahneena paskiaisena olisin kaivannut vielä enemmän tietoa hahmojen kuulumisista. Joudun siis ilmeisesti tyydyttämään haluni fanifiktion ihmeellisessä maailmassa, koska kaanon ei tarjonnut vastauksia kaikkiin kysymyksiini.

Kaiken kaikkiaan pelistä voi sanoa, että se oli kokonaisuutena hyvä. Jotkut hahmot olisivat voineet olla parempia ja loput syvällisempiä, mutta yleisesti ottaen tykkäsin. Pelissä oli puuduttavia osioita ja paikkoja, joista tuli vaikutelma, että ne oli tehty samanlaista käytävää kopioimalla. Välillä myös arkut oli hankala erottaa seinästä ja muutenkin värimaailma ankea. Toisaalta iloisia vastakohtiakin oli paljon tarjolla.

Tallennuspaikkojen sijoittelu pelissä oli täysin käsittämätöntä. Toisinaan niitä oli joka kulmalla ja tallentaa ehti koko sydämensä kyllyydestä. Välillä taas sai juosta tuntitolkulla, ennen kuin näki seuraavan tallennuspisteen. Tämän ja erittäin pitkien välivideoiden vuoksi ei peliä kannattanut alkaa pelata, jos aikaa oli käytettävissä vain tunti tai pari. Tallennusväliä oli mahdoton ennakoida... tai olisi ollut, ellei avomies olisi jo peliä kertaalleen läpi pelannut.

Pikkuvioistaan huolimatta The Last Hope vakuutti minut siitä, että Star Ocean -sarjaan kannattaa tutustua tarkemminkin. Siksipä hiljattain on tullut tehtyä pari hankintaa:






















Nyt on vielä ostoslistalla Star Ocean: Till The End of Time. Toivotaan, että se löytyy vielä luotettavalta myyjältä kohtuulliseen hintaan :) Sitten onkin sarja toistaiseksi kasassa. Minulla ei ole tietoa, onko Square Enix joskus tekemässä Star Ocean 5:tä, mutta mikäli sellainen ilmestyy, päätyy se varmasti kokoelmani jatkoksi.

Mutta tosiaan The Last Hope on pelaamisen arvoinen kokemus. Suosittelen sitä lämpimästi. Ja jos mahdollista, kannattaa pelata PS3:n versio (International) ihan sen vuoksi jo, että siinä on tarjolla japanilainen ääninäyttely. Valitettavasti enkkuäänet ovat kamalaa kuraa.

Pyrin pitämään tämän postauksen nyt suhteellisen spoilerivapaana, koska en ollut blogissa julkaissut läpipelauskokemuksiakaan. Myöhemmin aion kuitenkin raapustella loppuun hahmoja käsittelevän postauksen (olen siis jo aloittanut sen kirjoittamisen) ja siinä voikin sitten olla spoilereita eri tavalla.

Btw, jos joku tietää hyviä ficcejä Myuriasta, Arumatista tai Eleynasta, vinkkejä saa antaa (en lue slashia, kiitos).

Ei kommentteja