Vaikka pelattavaa riittää, huomaan silti haaveilevani päivästä, jona Final Fantasy XVI ilmestyy. Ajatuksissani olen rakentanut mielikuvia, millainen se voisi unelmatilanteessa olla. Tältä pohjalta syntyi postaussarja, jossa käsittelen unelmaversiotani FFXVI:sta eri näkökulmista. Tässä viimeisessä osassa teemana ovat hahmot.
Kun ryhdyin kirjoittamaan auki unelmiani Final Fantasy XVI:n suhteen, oli ajatuksissani yksi postaus. Aika pian huomasin, että minulla on sanottavaa niin paljon, että tuosta postauksesta oli tulossa suhteettoman pitkä. Siispä päätin jakaa sen useampaan osaan, joista tämä on viimeinen.
Halutessasi voit käydä lukemassa myös aiemmat. Ensimmäisessä osassa käsittelin pelin mekaanista puolta, toisessa maailmaa ja kolmannessa tarinaa. Postaussarja muodostaa yhden isomman kokonaisuuden, joten siinä mielessä voi olla järkevää lukea kaikki osat. Toisaalta jos et ole kiinnostunut jokaisesta osa-alueesta, voit toki poimia joukosta vain ne, jotka sinua eniten kiehtovat.
Valitettavasti minulla ei ole mitään sisäpiirin tietoa, millainen peli FFXVI tulee olemaan, joten nämä postaukset ovat puhtaasti pitkäaikaisen fanin toivelistaa. Niitä ei siis kannata ottaa ennusteena tai uutisena.
Hahmot
Kun tutustuin Final Fantasy -sarjaan sen seitsemännen osan kautta, yksi ihastuttava tekijä pelissä olivat mielestäni hahmot. Siihen asti olin pelannut pelejä, joiden hahmot olivat jokseenkin yksiulotteisia, jos niillä nyt oli persoonaa lainkaan. Ne saattoivat olla kivannäköisiä mutta harvemmin kovin syvällisiä.
Tästä syystä Final Fantasy VII löi minut ällikällä. Sen hahmot olivat elävänoloisia, vaikka näyttivät jo silloin silmiini melkoisilta pökkelöiltä. Laatikkomaisen pinnan alla kupli kuitenkin monenlaisia kiehtovia persoonia, joihin en voinut olla ihastumatta. Jokaisella hahmolla oli myös selkeä oma taustatarinansa, jonka halusin ehdottomasti tietää.
Kun olen pelannut sarjan muita osia, kokemus ei ole ollut enää yhtä tyrmäävän upea. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että FFVII:n hahmokatras olisi muihin sarjan osiin verrattuna ylivoimainen. Kyseinen peli vain nosti odotukseni korkealle. Useimmiten Square Enix on FF-sarjan hahmojen kohdalla onnistunut korkeat oletukseni myös lunastamaan ja toisinaan jopa ylittämään, mutta toki matkan varrelle on mahtunut myös pettymyksiä.
Joka tapauksessa pelisarjan hahmoista on tullut minulle suuri rakkaus. Hahmot ovat tarinan ohella minulle tärkeimpiä tekijöitä pelissä, vaikka arvostan kaikkia eri elementtejä ja erityisesti niiden luomaa kokonaisuutta. Silti hahmot ja tarina ovat ne asiat, joihin kiinnitän eniten huomiota. Haluan ihastua myös Final Fantasy XVI:n hahmoihin, joten toivottavasti Square onnistuu luomaan kiehtovan katraan.
Päähahmo(t)
Ashelia B'Nargin Dalmasca / Final Fantasy XII |
FF-sarjassa on ollut yleistä, että kullakin pelillä on yksi selkeä päähahmo, jonka rinnalla kulkee muita pelattavia hahmoja. Tosin poikkeuksiakin tästä ratkaisusta on nähty.
FFVI:ssa ei ole selkeää päähahmoa, vaikka sarjan eri pelejä yhdisteleviin crossover-peleihin FFVI:n hahmoista usein nostetaan Terra. On totta, että Terran rooli pelissä on merkittävä, mutta erittäin tärkeitä ovat myös muut pelattavat hahmot ja moni heistä saa oman selkeän hahmoarkkinsa, jota pelaaja pääsee tarkasti seuraamaan. Päähahmoksi voi Terran ohella nimetä ainakin Celesin, mutta toisaalta myös muissa hahmoissa on rooliin potentiaalia.
FFXII:ssa taas pelaajan näkökulmahahmona toimii Vaan, mutta hän on tarinassa enemmän tarkkailija kuin protagonisti. Itse nostaisin varsinaiseksi päähahmoksi prinsessa Ashen, jonka kruunusta ja kotimaan vapaudesta pelissä käydään taistelua. FFXV:ssä taas ei alunperin pystynyt pelaamaan muilla hahmoilla kuin Noctisilla, kun pelisarjan aiemmissa osissa pelattavia hahmoja on ollut useampia (olen tosin käsittänyt, että tämä seikka muutettiin Royal Edition -version myötä).
Minusta olisi mielenkiintoista, jos FFXVI ottaisi päähahmoihin saman linjan kuin FFVI. Olisi mukavaa nähdä vaihteeksi laaja kirjo hahmoja, joille kaikille voitaisiin periaattessa antaa päähahmon status. Jokaisella voisi olla omat tarinalliset osuutensa, jotka sitten kietoutuisivat yhteen ja taas mahdollisesti jossain kohtaa lähtisivät eri suuntiin. Tällainen ratkaisu toki vaatii pelikäsikirjoittajilta paljon, mutta minusta se olisi joka tapauksessa kiehtova.
Vaikka pelissä käytettäisiin vain yhtä selkeää päähahmoa, toivon silti, että pelattavia hahmoja on useampia ja niiden välillä voi vaihdella melko kivuttomasti. Tämä seikka tietysti menee taas enemmän sille mekaaniselle puolelle.
Quina Quale / Final Fantasy IX |
Joka tapauksessa haluaisin, että yhden päähenkilön ympärille keskittyvässä tarinassakin tilaa annettaisiin myös muille hänen kanssaan kulkeville hahmoille. Huomaan monesti, että pelin varsinainen päähahmo ei minua välttämättä säväytä vaan kiinnostavimmiksi nousevat muut pelattavat hahmot. Aina he eivät kuitenkaan saa niin paljon tarinallista tilaa kuin toivoisin.
Minulle ei oikeastaan ole merkitystä, mitä sukupuolta pelin päähahmo edustaa, joskin sarjassa on nähty enemmän miesprotagonisteja kuin naispäähahmoja. Joka tapauksessa hahmon sukupuolta oleellisempaa minusta on, että hänen tarinansa ja persoonansa on kirjoitettu hyvin ja pystyn tuntemaan empatiaa häntä kohtaan.
Yleisesti ottaen toivoisin silti, että pelaajan hahmoissa olisi edustettuna sekä miehiä että naisia (eikä olisi ollenkaan hullumpaa saada joukkoon myös muita sukupuolia tai kokonaan sukupuolettomia hahmoja). Koin vähän tylsäksi ratkaisuksi FFX-2:n täyden naistiimin ja samoin FFXV:n poikapoppoon, vaikka jälkimmäistä höystettiin satunnaissilla naishahmojen vierailuilla. Kummallakin pelillä oli tarinalliset perustelunsa ratkaisuun, mutta silti se ei minua miellyttänyt. Toivon siis, että Final Fantasy XVI ottaa erilaisen linjan tämän asian suhteen.
Sivuhahmot
Al-Cid Margrace / Final Fantasy XII |
Päähahmojen ohella tärkeitä ovat luonnollisesti sivuhahmot. Niitä Final Fantasy -sarjan peleissä on yleensä riittänyt kiitettävästi. Sivuhahmot voidaan jakaa kahteen ryhmään: tärkeät sivuhahmot ja vähemmän tärkeät sivuhahmot. Edelliset liittyvän vahvasti pelin juoneen, jälkimmäiset toimivat esimerkiksi erilaisina kauppiaina, kaupunkilaisina, sivutehtävien antajina ja niin edelleen. Molemmat sivuhahmotyypit ovat merkityksellisiä maailmanrakennuksen kannalta, mutta tärkeämmät rakentavat myös pääjuonta.
Toivon, että Final Fantasy XVI:ssa sivuhahmoihin panostetaan kunnolla. Sekä FFXIII:ssa että FFXV:ssä minulle tuli tunne, että tärkeisiin, juonen kannalta merkityksellisiin sivuhahmoihin oli kyllä panostettu mutta pelaajalle ei aina valjennut heidän tarinansa riittävän hyvin. Koin, ettei minulle kerrottu tarpeeksi, jotta olisin todella voinut kiinnostua heistä.
FFXIII:ssa ongelmana oli mielestäni myös se, että vähemmän tärkeiden sivuhahmojen rooli oli lähes olematon. Tämä oli kytköksissä ratkaisuun, jossa vähäiset kaupungit olivat samaa taisteluputkea kuin pelin muut osiot, eivätkä sellaisia hengähdyspaikkoja kuin muissa sarjan peleissä. Pelaaja ei tapaa edes kauppiaita vaan asioi itsepalveluputiikeissa tallennuspaikoilla. Tavallaan tämäkin voi olla yhdenlainen futuristinen visio maailmasta, ja sinällään siis perusteltu osa peliä, mutta ainakaan minua se ei miellyttänyt.
Toivon siis, että saamme FFXVI:een moninaisten sivuhahmojen elävöittämän maailman. Kaikkien ei tarvitse olla säkenöiviä ja mieleenpainuvia persoonia (vaikkei se toki haittaa), mutta pelin maailmaan uppoutuminen käy helpommin, kun siellä on hahmoja, joiden kanssa voi kommunikoida. Käsikirjoittajille tässä on toki paljon työtä, mutta toivotaan, ettei budjetti kaadu siihen.
Cid
Sivuhahmojen alla pitää mielestäni mainita erikseen Cid, joka on ollut mukana jo Final Fantasy II:sta lähtien. Hahmo on aina ollut samanniminen (paitsi FFXV:n englanninkielisessä versiossa Cidney vääntyi Cindyksi, mutta toisaalta hänellä on Cid-niminen isoisä) ja hänen työnsä on liittynyt jollain tapaa tekniikkaan, usein ilmalaivoihin. Joka kerta hän on kuitenkin uusi hahmo, jolla on oma persoonansa.
Cid on usein ollut sivuroolissa, mutta osassa FF-sarjan pelejä hän on myös päätynyt antagonistiksi. Näin on esimerkiksi FFXII:ssa. Muutamissa peleissä pelaaja saa myös käyttää Cidiä pelattavana hahmona, esimerkiksi FFIV:ssä ja FFVII:ssä.
Cidillä on siis pitkät perinteet, joten odotan tapaavani hänet myös FFXVI:ssa. Voisi olla kiva, ettei hän tällä kertaa näyttelisi sivuroolia vaan hyppäisi pitkästä aikaa mukaan pelaajan tiimiin, kuten joissain vanhemmissa sarjan peleissä. Jos tämä ei ole mahdollista, näkisin hänet mielelläni perinteisessä ilmalaivainsinöörin roolissa.
Antagonisti(t)
Kuja / Final Fantasy IX |
Sarjan peleissä on luonnollisesti mukana myös antagonisti tai jopa useampi. Tyypillistä tälle hahmolle on, ettei hän ole paha vain ollakseen paha. Sen sijaan hänellä voi olla menneisyydessään jokin traumaattinen kokemus. Hän ei ikään kuin osaa toimia paremmin. Kuuluisin tällainen antagonisti sarjassa lienee FFVII:n Sephiroth, jolla naksahtaa, kun hänen todellinen alkuperänsä selviää. Toisaalta myös FFIX:n Kuja voidaan lukea samaan kategoriaan ja kenties myös FFXV:n Ardyn. Nämä nyt vain esimerkkeinä, sillä tämä trooppi on erittäin käytetty FF-sarjassa ja nähty monissa eri osissa.
Sarjassa on myös varsin tyypillistä, että varsinaisen nimetyn antagonistin takaa löytyy vielä jokin suurempi paha. Pelaajalle siis esitellään tietty hahmo, joka antaa pahuudelle kasvot, mutta tuo antagonisti saattaa olla itse asiassa olosuhteiden uhri eikä näin ollen välttämättä paha lainkaan. Hän on usein kuitenkin persoonana kiinnostavampi kuin se suurempi paha hänen takanaan.
Arvostan sitä, että pelin antagonistilla on omat selkeät tavoitteensa, joita kohti hän pyrkii. Vielä parempi on, jos nuo tavoitteet ovat hänen näkökulmastaan katsottuna hyviä tai jopa jaloja. Nautin erityisesti siitä, jos tarina kerrottaisiin antagonistin näkökulmasta, pelin päähahmot voisivat näyttäytyä antagonisteina. Toisaalta myös traumatisoituneissa pahiksissa on jotain hyvin kiehtovaa, joten sekin ratkaisu riittäisi minulle.
Joka tapauksessa odotan, että FFXVI:n pääantagonisti on mielenkiintoinen ja monipuolinen persoona, aidonoloinen samalla tavalla kuin pelattavat hahmotkin. Toivon häneltä selkeitä motiiveja ja tavoitteita, jotka eivät ole pelkästään maailman ajaminen kaaokseen, koska on kiva ajaa maailma kaaokseen. Jos pelissä lähdetään taas kerran eeppiselle linjalle, on minusta ihan okei, että varsinaisen pääantagonistin takaa löytyy vielä se suurempi antagonisti, mutta välttämättömänä en tätä ratkaisua pidä. Inhimillisyyskin on välillä ihan jees.
Lopuksi
Tämän postaussarjan kirjoittaminen on ollut itselleni mielenkiintoinen haaveiluseikkailu oman suosikkipelisarjan parissa. Todennäköisesti Final Fantasy XVI tulee olemaan täysin erilainen kuin kaikki kuvitelmani, sillä Square Enix on joka kerta toimittanut jotain muuta kuin olen ajatellut. Usein yllätys on ollut positiivinen, mutta ihan jokaisesta sarjan pelistä ei silti ole omaa suosikkia tullut.
Nyt olisi mukava kuulla sinun ajatuksiasi aiheesta. Onko sinulla jotain odotuksia FFXVI:n suhteen? Mitä haluaisit peliltä?
Seuraa myös somessa!
Ei kommentteja