Miksi puhun japanilaisista roolipeleistä enkä vain yleisesti roolipeleistä?

Sain kysymyksen (kenties varsin aiheellisen), miksi puhun nimenomaan japanilaisten roolipelien pelaamisesta. Miksi pitää korostaa, että tykkään juuri japanilaisista roolipeleistä? Eikö sitä voisi puhua ihan vain roolipeleistä ilman turhia etuliitteitä? Tässä postauksessa yritän avata, miksi olen kokenut tuon etuliitteen tarpeelliseksi.



Puhutaanpa ensin hetki siitä, mitä ovat roolipelit ja japanilaiset roolipelit. Roolipelien nimi tulee siitä, että pelaaja astuu pelaamansa hahmon rooliin ja tekee ratkaisuja tuossa roolissa. Roolipelejä voi pelata pöytäversiona tai näyttelemällä (larppaamalla), mutta luonnollisena jatkumona roolipelit ovat levinneet myös digitaalisille alustoille.

Ensimmäiset tietokoneella pelattavat roolipelit ammensivat paljon pöytäroolipeleistä, esimerkiksi Dungeon & Dragonista, joita kumpusivat muun muassa pelien ammattijärjestelmät ja hahmoille kerättävät pisteet, joilla saattoi kehittää erinäisiä kykyjä. Tämä oman hahmon kehittäminen näkyy tänä päivänäkin roolipeleissä, mutta systeemiä on toki varioitu monin tavoin. Osa digitaalisista roolipeleistä on yksin pelattavia ja osaa pelataan verkon ylitse muiden pelaajien kanssa.

Dragon Quest XI
Myös japanilaiset roolipelit inspiroituivat alun perin länsimaalaisista pöytäroolipeleistä ja nappasivat niistä muun muassa juuri mainitut ammattijärjestelmät ja hahmon kehityssysteemin. Voisin kuvitella myös vuoropohjaisen taistelusysteemin olevan omanlaisensa variaatio pöytäroolipelien nopan heittelystä.

Dragon Quest oli japanilaisten roolipelien esikoinen ja kyseisessä sarjassa alkuperäiset pöytäroolipeleistä lainatut ominaisuudet ovat yhä selvästi käytössä. Kaikki japanilaiset roolipelit eivät kuitenkaan ole vuoropohjaisia taistelusysteemiltään eikä hahmoilla välttämättä ole selkeitä ammattiluokkiakaan. Kehityssysteemit ovat myös muuttuneet vuosien saatossa yhä moninaisemmiksi tai joissain tapauksissa myös yksinkertaistuneet hyvin paljon. Myös japanilaisissa roolipeleissä on yksin pelattavia pelejä ja verkkomoninpelejä.

Äkkiseltään voisi siis sanoa, ettei tässä nyt mitään isoa eroa ole eikä etuliitteitä tarvita. Roolipeli kuin roolipeli, eiköhän jätetä turhat tittelit pois ja pysytä asiassa.

Onko lokeroille tarvetta?


Final Fantasy XIII
Tietyssä mielessä olen sitä mieltä, ettei erittely ole tärkeää. Oleellistahan on vain, että itse viihtyy valitsemansa peligenren tai pelin parissa. Ja miksi sitä genreäkään välttämättä tarvitsee mainostaa?

Kuitenkin näillä asioilla on merkitystä, kun nykyisen pelien ylitarjonnan keskeltä lähtee etsimään juuri omiin intresseihin sopivaa pelattavaa tai kun haluaa ihan vain keskustella peleistä muiden kanssa.

Hyvin usein huomaan, että jos sanon ennestään tuntemattomalle henkilölle pelaavani digitaalisia roolipelejä, hän olettaa, että kyseessä on Elder Scrolls -sarja, Mass Effect, Witcher, World of Warcraft ja niin edelleen, aina jokin länsimainen tuotos. Kun sitten alan nimeämään pelaamiani pelejä, seuraa kulmien kohottelua ja turhautumista. Vastapuoli ikään kuin olettaa, että lokeroisin pelaamani pelit tarkemmin. Yleinen kokemukseni siis tuntuu olevan, että länsimaiset ja japanilaiset roolipelit ovat kuitenkin hyvin eri asioita.

Omat seikkailuni länsimaisten ja japanilaisten roolipelien maailmoissa


Olen yrittänyt pelata länsimaalaisia roolipelejä, mutta usein huomaan, etten innostu niiden tavasta kuvata maailmaa ja hahmoja. Seuraan myös monesti mieluummin suurin piirtein lineaarista juonta kuin vaellan täysin avoimessa maailmassa etsimässä ja ihmettelemässä. Nautin siitä, että löytämisen riemu on läsnä myös pelaamissani peleissä, mutta usein ne eivät tunnu nojaavan siihen niin paljon kuin monet länsimaalaiset roolipelit. Tosin huomautettava on, että kokemukseni lännen tuotoksista on lopulta jäänyt melko vähäiseksi, joten puhun enemmän mielikuvistani kuin faktoista.

Olen huomannut, että jokin minulle myös töksähtää länsimaalaisten roolipelien visuaalisessa ilmeessä. Ehkä se on "liika" realismi. Nuo pelit tuntuvat vieraannuttavilta, vaikken osaa edes tarkkaan määritellä tuntemukseni alkuperää. Tästä syystä kokeiluni ovat myös jääneet lyhyiksi ja olen palannut itseäni enemmän kiehtovan peliviihteen pariin.

Ys VIII
Japanilaisilla roolipeleillä on keskenään yhteisiä piirteitä, joista olen huomannut nauttivani. Muun muassa peleissä esiintyvät hahmotyypit kiehtovat minua, vaikka joku toinen voisi pitää niitä rasittavan kliseisinä. 

Pidän myös pitkistä ja polveilevista tarinoista sekä juonenkuljetuksesta kyseisissä peleissä. Ne monesti alkavat rauhallisesti ja saattavat toisinaan kertoa pelaajalle vain pienen ripauksen totuudesta, kun taas loppupuolella asioita alkaa paljastua rytisemällä. Toki genrellä on omat kliseensä, joten kokenut pelaaja voi toisinaan arvata, mitä on tulossa. Jostain syystä en tästä yleensä juuri häiriinny.

Pelien visuaalisessa ilmeessä on usein myös samoja piirteitä, ja huomaan, että minua kiehtovat värikkäät ja vehreät maailmat, animetyyliset hahmovisuaalit ja söpöys. Tosin välillä kaipaan jotain synkempää ja realistisempaa, mutta mieluiten silti tutulla kerrontatyylillä ja tietynlaisella huumorilla höystettynä. 

En voi silti sanoa, että tykkäisin automaattisesti jokaisesta pelistä, jonka voi luokitella japanilaiseksi roolipeliksi. En esimerkiksi välitä peleistä, joiden taistelusysteemi on kovin taktinen, en vaikka kyseinen peli tulisi Japanista. Tästä syystä esimerkiksi Final Fantasy Tacticsin pelaaminen on jäänyt minulta pahasti vaiheeseen. Hahmot, tarina ja maailma kiehtovat, kuten monissa muissakin japanilaisissa roolipeleissä, mutten vain kestä pelin taistelusysteemiä. Toisaalta taas Persona-sarjan visuaalinen ilme saa viisarini värähtämään pakkasen puolelle. Silti Final Fantasy Tactics ja Persona-pelit ovat japanilaisia roolipelejä. Ne eivät vain ole sitä osastoa, josta itse välittäisin.

Joka tapauksessa en voi sanoa, että omassa elämässäni "roolipeli kuin roolipeli" pitäisi paikkansa. Kaipaan juuri tietynlaista elämystä, joka koostuu monista pienistä palasista.

Lokero antaa oman paikan ja auttaa hahmottamaan kontekstiä


Star Ocean: Integrity and Faithlessness
Jos pelaisin pelejäni tyhjiössä, jossa ei ole muita pelaajia, ei minulla varmaan olisi tarvetta lokeroille tai ainakaan lokeroiden nimille. Riittäisi yksi kaatoluokka: "minua kiinnostavat pelit", joka voisi sitten sisältää vähän kaikenlaista.

Koska puhun peleistä mielelläni toisten kanssa ja kirjoitan myös tätä blogia, ei tuollainen kaatoluokka palvele mielestäni kunnolla. 

Tietysti japanilainen roolipeli on pikkuisen epämääräinen termi, koska sen alle voidaan tyrkätä todella monenlaisia pelejä. Ne eivät ole kaikki samanlaisia pelattavuudeltaan, visuaaliselta ilmeeltään tai edes tarinankerrontatavaltaan, mutta ne kumpuavat saman kulttuuritaustan pohjalta, mikä näkyy teoksissa tavalla tai toisella. Tämä taustavire on todennäköisesti yksi niistä tärkeistä elementeistä, joka vetää osaa pelaajista näiden pelien pariin ja karkottaa toisen osan.

Pelien lokeroiminen on siis yhteisön kannalta tärkeää. En tarkoita tällä sitä, että lokeroita pitäisi jollain tapaa keskenään arvottaa. Oleellista on, että keskustelijat tietävät, mistä puhutaan. Tästä syystä olen siis valinnut puhua japanilaista roolipeleistä pelkkien roolipelien sijaan.

Kun puhun täsmennetysti juuri japanilaisista roolipeleistä, on lukijoiden myös helpompi löytää blogini pariin. Ei sillä, kyllä juttujani voi varmasti lukea, vaikkei itse kyseisistä peleistä olisi kiinnostunut, mutta ehkä omalla harrastuspohjalla niistä saa vähän enemmän kuitenkin irti.

Blogin alaotsikossa ei kuitenkaan lue "fanitytön ajatuksia japanilaista roolipeleistä" vaan "fanitytön ajatuksia peleistä ja pelaamisesta". Vaikka koen olevani juuri japanilaisten roolipelien harrastaja, olen ensisijaisesti peliharrastaja ja tykkään puhua myös pelaamisesta yleisemmin. Silti haluan teksteissäni tuoda omat pelimieltymykseni ilmi ja siksi olen valinnut puhua japanilaisista roolipeleistä enkä pelkistä roolipeleistä.

Koetko sinä termit turhiksi vai selkeyttävätkö ne mielestäsi keskustelua?



Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/afigaming_/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Ehdottomasti selkiyttää, kyllä JRPG on aika lailla oma selkeä genrensä pelimaailmassa. Kun itse pelaan aika lailla kaikkien genrejen pelejä, ei tästä kyllä jää epäilyksen sijaa. Ja kyllä ne keskustelua selkiyttävätkin, koska ilman tämmöisiä luokitteluja ei saisi mistään maailman ilmiöstä otetta. Periaatteessa muuallakin maailmassa voisi tehdä tyyliltään samanlaisen pelin, kuten välillä on yritettykin, mutta ehkä niistä ei silloinkaan saa ihan samoja viboja. Kulttuuria ei ole helppo kopioida...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.

      Kulttuuri on tosiaan niin sisäänrakennettua, ettei sen kopioiminen ole mikään helppo juttu. Omasta mielestäni on myös helpompi keskustella toisten pelaajien kanssa, kun luokittelut ovat eri osapuolille tiedossa. Ollaan samalla kartalla ja tiedetään, missä kukakin siellä sijaitsee. :D

      Poista