Pelaaja lukemassa: Beta

Pelaaja lukemassa -sarjassa on aiemmin esitelty Warcraftin maailmaan perustuva Warcraft: Durotan ja tietokirja Final Fantasy V:stä. Tällä kertaa siirrymme kuitenkin fiktion maailmaan, jossa pelit ja pelaaminen ovat kaikille tuttu osa yhteiskuntaa.



Tammen julkaisema Anders Vacklinin ja  Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian avausosa Beta ilmestyi 15.3.2018. Kirja sijoittuu noin sata vuotta tulevaisuuteen maailmaan, jossa ilmastonmuutoksen vuoksi merenpinta on noussut ja rannikkokaupungit joutuneet veden varaan. Valtioiden tilalle on syntynyt kaupunkiyhteiskuntia. Kirjan tarina tapahtuu Helsingin saarikaupungissa, jonne 16-vuotias Minako eli Bug muuttaa pelialalla työskentelevän suomalaisen äitinsä kanssa sen jälkeen, kun hänen meri-tokiolainen isänsä on saanut surmansa hukkumisonnettomuudessa.

Minako on ennen kaikkea pelaaja, joka elää ja hengittää pelien virtuaalista todellisuutta. Sen sijaan koulunkäyntiin hän ei suhtaudu läheskään yhtä suurella intohimolla vaan rikkoo sääntöjä ja lintsaa minkä kerkeää. Pelatakseen totta kai. Helsinki on sadassa vuodessa muuttunut paitsi saarikaupungiksi, myös pelialan mekaksi, jossa sijaitsevat tunnetuimmat ja arvostetuimmat yritykset sekä huipputasoinen pelaajakoulu. Minako ei kuitenkaan ole aloittamassa tuossa koulussa vaan hänellä ovat edessään suomalaiset lukio-opinnot, jotka eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa.

Nuoren naisen onneksi hän saa tilaisuuden ryhtyä tuloillaan olevan, pelaamisen kokemuksena mullistavan pelikonsolin ja pelin betatestaajaksi. Kun hän vetää Sensore Reality- eli SERE-puvun päälleen, hän astuu keskiaikaiseen Japaniin sijoittuvan ninjapelin huikeaan ja käsinkosketeltavan todelliseen maailmaan. Tämän kokemuksen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan, ei edes Minakon pelin ulkopuolisessa arjessa.

Tulevaisuuden näkymiä ja suomalais-japanilaista arkea


Kuva Tammelta
Vacklinin ja Parhamaan maalaama maailma sijoittuu sata vuotta tulevaisuuteen mutta on silti selvästi tunnistettavissa. Suomalainen mielen mentaliteetti tai edes ruisleipä eivät ole kadonneet minnekään ja Venetsian kaltaiseksi vesisokkeloksi muuttunut Helsinkikin tuntuu todelliselta. Minakon muistoissa elävä Meri-Tokio jää lukijalle ehkä vähän etäisemmäksi sen vähäisemmän kuvailun vuoksi, mutta omaan mieleeni maalautui silti kaupungista selvä kuva.

Suomalaisen äidin ja japanilaisen isän tytär Minakon arjessa näkyy kahden kulttuurin vaikutus. Äidin kautta hänellä on yhteys suomalaisuuteen, mutta hän ei tunnu täysin kiinnittyvän tuohon identiteettiin vaan hänessä on myös japanilaisuutta. Toisaalta jo Meri-Tokiossa asuessaan hän on ollut valmis venyttämään sääntöjä ja rikkomaan normeja, vaikka siellä yhteisö tulee ennen yksilöä ja mukautuminen yhteisen hyvän edessä on tärkeämpää kuin yksilön omat tarpeet. Minakosta tuleekin vaikutelma, että hän kapinoi sekä suomalaisuuttaan että japanilaisuuttaan vastaan ja etsii omaa identiteettiään, joka ei ole täydellisesti kumpaakaan vaan jotain noiden kahden vaihtoehdon väliltä. Vaikka itselläni ei luonnollisesti ole kokemusta siitä, millaista on, kun vanhemmat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, koin Minakon kulttuurien välisen harhailun uskottavana.

Toisaalta teini-ikäiseksi Minako tuntui välillä varsin tietäväiseltä ja tiedostavalta, kun kirjassa kuvaillaan sitä, miten Helsingin vanhojen rakennuksien alaosia on suojattu vedeltä tai käydään läpi pelien historian alkuaikoja, joka on Minakolle itselleen jo varsin kaukaista historiaa. Toki kiinnostus voi ohjata ottamaan selvää asioista, joista muuten ei tietäisi, mutta teinit myös usein elävät tässä ja nyt eikä historiaan perehtyminen ole päällimmäisenä mielessä. Silti Minakon tietojen kautta lukija saa arvokasta tietoa meille kaukaisesta tulevaisuuden maailmasta.

Pelejä, pelejä kaikkialla!


Anders Vacklin ja Aki Parhamaa,
kuva Tammelta
2100-luvun maailmassa pelien välivideoita näytetään elokuvien tapaan suurissa saleissa niin sanottuina kuttereina ja melkein kaikki pelaavat. Lisätty todellisuus on myös muuttunut arkipäiväiseksi ja osa käyttää sitä erillisten lasien kautta, mutta varakkaammat ja uuden teknologian hermolla olevat ovat jo siirtyneet silmiin asennettaviin implantteihin, jotka ovat käytännössä välttämättömät, jos esimerkiksi haluaa päästä Helsingin peliopistoon opiskelemaan.

Siinä missä ilmastonmuutoksen aikaan saama merenpinnan nouseminen luo mielikuvan dystopiasta, pelien läsnäolo näyttäytyy pelaajan utopiana. Yhdistelmä on mielestäni sekä kiehtova että realistinen näkymä tulevaisuuteen. Pelaaminen on jo nyt aktiivinen osa monen arkea ja pelillistämisestä puhutaan koko ajan enemmän. Suuret peliyhtiöt tahkovat rahaa ja toisaalta indieteokset elävöittävät kenttää rohkean erilaisilla näkemyksillään. Peliala kasvaa ja haastaa muut viihteen muodot taisteluun kuluttajan ajasta. Interaktiivisuutensa puolesta pelaaminen on kiehtovaa ja joskus koukuttavaakin, joten uskon pelien todella olevan vahva osa tulevaisuuden maailmaa. Enkä muuten pistäisi yhtään pahaksi, jos olisi mahdollisuus joskus katsella virallisia kuttereita elokuvateattereissa YouTube-harrastajien kokoamien laillisuudeltaan kyseenalaisten versioiden sijaan. Peleihin perustuvat valtavat huvipuistot kuulostavat myös pelaajan unelmalta, enkä tarkoita tällä mitään Angry Birds -karusellia Särkänniemen nurkassa vaan aidompaa pelillistä elämyspuistoa.

Peleistä puhutaan Betassa paljon ja niihin viitataan jatkuvasti. Tärkeimmäksi nousee Minakon testaama ninjapeli, jonka maailmaan kirjaimellisesti sukelletaan. Kirjan loppupuolella tuli myös vaikutelma, että kirjailijat ovat mahdollisesti Sword Art Onlinensa katsoneet/lukeneet, mutta saattavathan yhtäläisyydet olla sattumaakin. Mene ja tiedä.

Kiinnostava tarina


Kirjoista puhuttaessa tarina näyttelee tärkeintä roolia, vaikka taustalla olevalla maailmalla on tärkeä merkitys. Beta on suunnattu nuorille aikuisille mutta upposi myös hyvin kolmekymppiselle pelaajalle. Minako päähahmona on helposti lähestyttävä ja muidenkin henkilöhahmojen käytös on uskottavaa ja toimivaa. 

Tarina tarjoilee jännitteitä monessa muodossa. Minakon suhde äitiinsä on hieman hankala, vaikka pelien päälle he ymmärtävät molemmat. Myös ikävä edesmennyttä isää kohtaan on käsinkosketeltava ja tuo kirjan loppupuolella lisää jännitettä tarinaan. Toisaalta pelimaailma imaisee sisäänsä ja tarjoaa huikeaa seikkailua tavallisen arjen rinnalle. Koulu ja siellä olevat kaverit ja kiusaajat ovat myös oma maailmansa, josta ei taisteluita puutu.

Lopussa arki, koulusta tutut kaverit ja pelimaailma sekoittuvat toisiinsa tiiviiksi ja jopa vaaralliseksi paketiksi. Minako saa vastauksia kysymyksiin, joita hän on isänsä kuoleman jälkeen toistuvasti pohtinut, mutta samalla syntyy uusia kysymyksiä ja vyyhti sotkeutuu entisestään siten, että lukija jää kaipaamaan lisää. Trilogian toinen osa onkin tulossa jo ensi vuonna, joten pitkäksi odotus ei jää.

Lue myös


Pelaaja lukemassa: Warcraft: Durotan
Pelaaja lukemassa: Final Fantasy V

Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja