Level up!

Videopeleistä tehdään toisinaan elokuvia ja pelaajana niitä tulee myös käytyä katsomassa. Välillä teokset ovat onnistuneempia ja välillä vähän heikompia esityksiä. Tomb Raider -elokuva sai ensi-iltansa reilu viikko sitten, ja pitihän se käydä katsastamassa.

Tomb Raider -pelit olivat tärkeä osa nuoruusvuosiani. Silloinen Lara Croft -hahmo on saanut osakseen kritiikkiä, mutta minulle hän oli merkityksellinen esikuva ja ehkä jonkinlainen ihastuksen kohdekin. Vanhojen pelien pohjalta tehtiin kaksi elokuvaa, joita tähditti Angelina Jolie (ihastuttava nainen hänkin), mutta jotka eivät istuneet pelaajien makuun.

Sittemmin Tomb Raider -pelisarja on rebootattu käytännössä kahdesti. Ensimmäinen rebootti päivitti sarjan ensimmäisen pelin nykypäivän grafiikoille ja sen seuraajat veivät Laran tarinaa hieman eri suuntaan kuin alkuperäisissä peleissä. Nykyinen rebootti tapahtui vuonna 2013 ja aloitti Laran tarinan käytännössä täysin alusta. Samalla Lara myös muuttui ulkoisesti vähemmän seksipommiksi ja enemmän realistiseksi nuoreksi naiseksi. Hänen persoonansakin pehmeni rebootin myötä.

Suhteeni jälkimmäiseen reboottiin on hieman ristiriitainen, koska pidin kovasti alkuperäisestä Larasta. En olisi suoranaisesti halunnut luopua hänestä, vaikka ymmärrän monen ilahtuneen muutoksesta. Toisaalta pidän myös uudesta, nuoremmasta ja inhimillisemmästä Larasta. Hän ei herätä minussa suuria intohimoja, mutta on hahmona toimiva ja pelitkin ovat kivoja, joskin pidin Tomb Raiderista enemmän kuin Rise of the Tomb Raiderista. Tähän fiilikseen saattoi vaikuttaa kuitenkin Laran sijaan pelien lokaatiot. Yamatain saari kolahti välittömästi mutta talvimaisemia olen aina inhonnut videopeleissä, joten Siperian karu maasto ei innostanut.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Alicia Vikanderin tähdittämästä tuoreen rebootin pohjalta tehdystä Tomb Raider -elokuvasta, olin varovaisen innostunut. Vikander ainakin näytti mielestäni uudelta Laralta sopivasti, ja ensimmäiset kuvat elokuvasta vaikuttivat lupaavilta. Myös trailerista huokui mielestäni hyvin pelin henki, mikä oli omiaan lisäämään innostusta. Näytti siltä, että elokuva olisi mukavan uskollinen pelille.

Etukäteen minua oikeastaan harmitti lähinnä se, ettei elokuvassa tulisi olemaan samoja sivuhahmoja kuin pelissä. Erityisen tykästynyt olin Samiin, mutta hänet oli jätetty kokonaan pois. Sivuhahmokaarti oli korvattu Lu Ren -nimisellä kipparimiehellä, joka kuljettaa Laran Yamatain saarelle ja auttaa häntä selviytymään siellä. Olin kuitenkin valmis antamaan tämän anteeksi, jos pelille muuten oltaisi uskollisia.

Elokuviin siis lähdin edelleen innostuneena ja harvinaisesti jopa ensi-iltapäivänä. Päivänäytökseen tosin, koska kuka nyt jaksaa ilta-aikaan raahautua kaupungille.

Elokuvan jälkeen olotila oli ristiriitainen. Ei voi sanoa, etten olisi tykännyt elokuvasta, muttei voi sanoa sitäkään, että olisin tykännyt siitä. Todennäköisesti elokuva olisi toiminut minulle paremmin, jos se ei olisi ollut Tomb Raider. Geneeriseksi toimintapläjäykseksi se oli oikein hyvä popparin mussutuselokuva, mutta nimi aiheutti tiettyjä odotuksia, jotka jäivät täyttymättä.

Olen edelleen sitä mieltä, että Vikander on ihan jees valinta uudeksi Laraksi. Myös Lu Renin hahmo oli ihan toimiva ja Ana mielestäni rooliinsa sopiva. Trinityn porukka jäi pinnalliksi aseiden kanssa heiluviksi hepuiksi, mutta se ei varsinaisesti vaivannut. En muista, että heitä olisi kovin syvällisesti pelissäkään käsitelty.

Elokuva tuntui koostuvan pätkistä, joissa Lara taistelee ja joissa Lara pakenee. Tässäkään ei sinällään ole vikaa, mutta olisin kaivannut enemmän seikkailua ja sitä peleistä tuttua hautojen tutkimista. Kyllä elokuvassakin tutkittiin hautaa, yhtä isoa sellaista, mutta sen ajan Lara oli panttivankina eikä pelien tunnelmaa todellakaan tavoitettu.

Mielestäni paras kohtaus koko elokuvassa oli jokeen putoaminen ja sitä seuraava lentokone-episodi. Sen aikana elokuva tavoitti sentään jotain pelistä. Tunnelma oli kohdallaan ja jännite juuri sopiva. Harmillisesti tuo kohta vain jäi ainoaksi tällaiseksi hetkeksi.

Tökkimään jäivät myös juonelliset muutokset. Ymmärrän, ettei parin tunnin elokuvassa voi olla kaikkea samaa sisältöä kuin yli kymmenen tunnin videopelissä. Jostain nyt on vain pakko leikata. Silti Laran isän löytyminen ja myöhempi uhrautumiskuolema aiheuttivat ärsytystä. Samoin Himiko-kuvion muuttaminen yliluonnollisesta pelkäksi sairaudeksi, joka silti vaikutti varsin maagiselta tarttumataudilta. En tiedä, mitä yleisöä tällä valinnalla kosiskeltiin, mutta minulle se ei ainakaan toiminut. Yliluonnollinen nyt vain kuuluu osaksi Tomb Raidereita.

En kokenut saaneeni sitä, mitä toivoin, ja se on sääli. Leffan jälkeen on pakko todeta, että videopeli hoiti tarinankerronnan paremmin ja lisäksi sitä voi pelata. Leffa ei onnistunut tarjoamaan minkäänlaista lisäarvoa, koska juonta oli muutettu liikaa ja pelin henki unohdettu.


PS. Vielä ehdit mukaan blogin synttäriarvontaan.

Seuraa myös somessa!