Turhauttavaa X:n näppäilyä

En nyt tiedä, kannattaako tästä edes postata, mutta olen sen verran tiheään nyt raapustellut FF-juttuja, että ehkä väliin voi taas tunkea jotain muutakin. Tales of Xillia on ollut tässä tovin tauolla, koska on ollut niin paljon muuta tekemistä. Eilen kuitenkin kaivettiin taas peli esiin ja jatkettiin sitä.


Edelleen sanon, ettei peli ole huono, mutta ei minulla ollut sitä mikään varsinainen ikävä. Se on ihan kiva, muttei valloita sydäntä (ainakaan vielä). Totesin juuri tänään miehelle, että on jopa vähän kurjaa, kun pelin äänimaailmasta tulee ajoittain mieleen Star Ocean: The Last Hope, jota jopa on hitusen ikävä. Siinäkin pelissä on omat ikävyytensä, mutta kokonaisuudessaan se oli kiinnostavampi kuin Xillia.

Enivei, peli on edelleen pelattavien listalla ja niinpä tosiaan tartuttiin ohjaimiin. Vuorossa oli Millan parantaminen henkifossiilien avulla. Edelleen siis jouduin jatkamaan Judella pelaamista, mies puolestaan pelasi Leialla. Aseet olisi ilmeisesti pitänyt uusia, koska ne tuntuivat tehoavan aika huonosti. Emme kuitenkaan jaksaneet kääntyä takaisin ja lähteä kaupunkiin hieromaan kauppoja. Se hoidettakoon seuraavalla pelikerralla.

Tämänkertainen sessio koostui lähinnä taisteluista, jotka olivat pitkälti X:n hakkaamista. Ei-niin-mukavana lisänä tuli henkifossiilikaivoksessa mainarointi. Tuo kivikasojen kuokkiminen ei ollut erityisen antoisaa puuhaa, sillä sekin koostui X:n nakuttamisesta riittävän monta kertaa. Toki palkinnoksi sai jonkin verran tavaraa ja löysi melkoisen kasan salapaikkoja, mutta niihinkin ryömiminen alkoi loppua kohti tökkiä. Perfektinismin takia, kun jokainen kasa oli kuokittava. Outoa minusta myös oli, että osa salapaikoista oli tyhjiä. Miksi tehdä peliin salapaikka, jossa ei ole mitään löydettävää? Okei, ehkä se on realistista, ettei jokaisessa nurkassa ole aarrearkkuja, mutta silti... tuntuu typerältä kaivaa paikka esiin ja käydä siellä tuijottelemassa tyhjiä seiniä. Pelaajan vedätystä :P

Onneksi reissu oli kaikessa turhauttavuudessaan menestyksekäs. Milla sai kävelykykynsä takaisin, vaikka on vielä toipilas. Oletan kuitenkin, että pian hänellä pääsee pelaamaan täyspainoisesti eikä minun tarvitse enää tuskailla Judella pelaamisen kanssa.

Hahmoista on tässä kohtaa sanottava sen verran, että Leia vaikuttaa ihan kivalta. En kuitenkaan tykkäile hänen äänestään. Hänellä on ilmeisesti jokin sairaus (astma?), joka epäilemättä nousee vielä tärkeään asemaan pelin edetessä. Selvää on myös, että hänellä on tunteita Judea kohtaan, mutta näinköhän noiden kahden välille mitään kunnon romanssia kehittyy? Jude taitaa kuumotella Millaa ja olla täysin tietämätön ystävänsä tunteista. (Aika tyypillinen animeasetelma, btw.)

Juden vanhemmat ovat taas sellaisia hahmoja, jotka lähinnä aiheuttavat ärtymystä. Vaikkei Jude ole herättänyt minussa kiintymystä, hänen vanhempansa eivät ole tehneet ainakaan positiivista vaikutusta. Sen sijaan kiukuttaa Juden puolesta, että on saanut tuollaisen taulapääkaksikon riesakseen. Okei, hekin varmasti tarkoittavat hyvää, mutta osoittavat sen kovin typerällä tavalla. Ei pisteitä minulta.

Odotan, että Juden kotikaupungista päästään jatkamaan matkaa. Mukavaa olisi myös saada Alvin, Teepo ja Elize takaisin kuvioon. Erityisesti Teepo. Täytynee siis taas jonain iltana napata ohjain vähemmän kauniiseen käteen ja edistää peliä.

Ei kommentteja