Epäilyttävä epeli

Hämmentävää, tällä viikolla on ollut kahtena peräkkäisenä iltana aikaa pelata! Tai no... oikeasti pitäisi tarkistaa sekä japanin että luovan kirjoittamisen tehtävät ja työstää yhtä ficciä, mutta... Teen sen kyllä vielä jonain iltana, ihan varmasti teen.

Eilen kuitenkin pelailtiin taas Tales of Xilliaa. Ohjelmassa oli juonen edistämistä Xian Dussa.


Vasta edellisessä postauksessa kummastelin, että eikö kukaan oikeasti epäile Alvinia mistään, vaikkei mies suoranaisesti edes vaivaudu epäilyttävyyttään salailemaan. Noh, nyt selvisi, että Millahan olikin hyvin kartalla siitä, missä mennään. Tämä ei sinällään ollut yllättävää, mutta kenties se olisi ollut kiva, että pelaajalle tämä olisi tuotu tietoon jotenkin hahmon sisäisenä pohdintana. Tässä pelissä sellaista ei ole kuitenkaan harrastettu, joten ymmärrän, ettei poikkeusta tehty.

Ja nyt kun mietin, tuntuu, että hahmojen ajatusten esille tuonti on tainnut vähentyä huomattavasti ääninäyttelyn myötä (Tales-sarjan osalta en tietysti voi sanoa, kun en ole vanhempia pelannut, en edes tiedä, onko niissä ääninäyttely vai ei). Muistelisin, että vanhemmissa peleissä, joissa dialogi on ollut kirjoitettua, on hahmojen ajatukset merkattu puhekuplaan, jossa teksti on suluissa. Mielestäni tämä toi kivan lisän, kun tiesi, mitä hahmon päässä liikkuu sen lisäksi, mitä hän sanoo ääneen. Tätä kaipaisin takaisin, mutta suoraan sanottuna en osaa nyt heittää, miten se pitäisi ääninäytellyissä peleissä toteuttaa.

En osaa sanoa, luotanko Alviniin täysillä nytkään, kun hän on paljastunut Exodoksen juoksupojaksi. Okei, häntä on ilmeisesti kiristetty (ellei valehdellut asiasta), mutta eikö tuo kiristys ole edelleen voimassa? Eikö hän siis ole vaarassa, jos ei petä Millaa uudestaan? Miksi hän yhtäkkiä olisi luotettava? Joo, selvä homma, en usko kaveriin. Nyykytarina sairaasta äidistä ei nyt uponnut ihan täysillä, vaikka voi olla totta. Katsellaan. Epäilen kaikkea, kunnes toisin todistetaan ;)

Kovin ikävästi myös Teepo siepattiin juonen pyörteisiin. Elize ja Alvin lähtivät häntä pelastamaan, joten mies menetti omat taisteluhahmonsa. Tilalle tulivat Leia ja Rowen, joista jälkimmäisellä meistä kumpikaan ei tykkää pelata. Onneksi mies tulee kuitenkin Leian kanssa juttuun, mikä tarkoittaa, että saan pitää oman Milla + Jude -komboni. Näillä mennään nyt toistaiseksi, kun edessä onkin taas hieman juoksentelua kartalla.

Nimensä mukaisesti peli tuntuu olevan hyvin tarinapainotteinen. Välivideoita ja muita keskusteluhetkiä riittää todellakin, ehkä jopa enemmän kuin mihin olen tottunut. Tämä siitä huolimatta, että jropeja on jonkin verran tullut pelattua ja sivusta seurattua. Olen kuitenkin sanonut olevani tarinan perässä juoksija ja tämä peli kyllä tarjoaa siihen oikein hyvät mahdollisuudet. Toisaalta nautin myös muista pelillisistä elementeistä, joten taistelutuokiot eivät nekään ole pahasta.

Edelleen tämä peli herättelee kummaa himoa Star Oceanin suuntaan, joten voi olla, että läpäisyn jälkeen kaivan Star Ocean: The First Departuren naftaliinista ja pelaan sen vihdoin loppuun. Ehkä. Kenties. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Nyt kuitenkin tulee leikiteltyä ajatuksella. Kun kerran FF-rintamalla on kevääseen asti ilmeisen hiljaista, voisi tämä olla ihan hyvä suunnitelma.

Ei kommentteja