Final Fantasy -haaste: Extra

Extra - Iloisin Final Fantasy -tapahtuma

Tämä extra ei siis kuulu alkuperäiseen haasteeseen vaan sen heittivät minulle ystäväni Emmi ja Crow, koska olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen päättyi aivan liian surulliseen aiheeseen. Extran aihe valittiin siis tarkoituksella päinvastaiseksi.

Iloisia Final Fantasy -tapahtumia on varmasti monia. Omalla kohdallani kenties suurimman tunneryöpyn on silti aiheuttanut Final Fantasy IX:n loppukohtaus. Minä oikeasti luulin sekä Zidanen että Kujan kuolleen Iifapuun riehaantuessa (ja Vivin puheet siihen päälle). Pillitin hulluna ja olin totaalisen järkyttynyt, mistä varmaan johtui, etten tajunnut Vivin kuolleen, keskityin Zidaneen liian vahvasti.

Kun I Want To Be Your Canary -näytelmä alkoi, minulle heräsi epäilyksiä. Sydän alkoi hakata hieman kovempaa ja tuijotin näyttöä puristaen ohjainta hysteerisenä kädessäni. Yhtäkkiä Marcus heilautti viitan pois päältään ja paljastuikin Zidaneksi! Genomi ei ollutkaan kuollut.

Pillitin vielä vähän lisää, kun Garnet ryntäsi parvekkeelta rakastaan vastaan. Olin aivan käsittämättömän iloinen noiden kahden puolesta. Vieläkin hymyilyttää, kun ajattelen tuota hetkeä. Niin kaunista, herkkää ja ihanaa, teinitytön sydän suli kyllä. Ah ja voih.



Tykkään parista jollain tasolla vieläkin. En kirjoita heistä päähahmoina, mutta sivuhahmoina he ovat tälläkin hetkellä työn alla olevissa ficeissä mukana. Garnet ja Zidane ovat minulle sellainen mennään naimisiin, pyöräytetään pari muksua -pariskunta. Heidän tarinassaan ei ole minulle juuri kerrottavaa, Square hoiti sen puolen jo mestarillisesti. Nykyisin minua kiehtoo ehkä enemmän ajatus Garnetin parittamisesta Kujalle... kyllä, kiero mieli on kiero mieli.

Mutta tosiaan. Sanoisin silti, että tuo on ollut iloisin Final Fantasy -hetki minulle. Muistelen sitä suurella lämmöllä. Osan tunteista varmaan aiheuttaa myös se, että ysi oli ensimmäinen Finali, jonka pääsin läpi. Sanoisin, että tuo hetki oli kyllä yksi loistavimpia pelihistoriassani.

_____

No niin, nyt haaste on takana ja jatkossa tulossa on jotain ihan muuta. Minua saa toki edelleen heitellä kirjoitushaasteilla. Jos ne ovat tarpeeksi innostavia, lupaan tarttua. Aiheita ei ole koskaan liikaa, joten mieluusti otan ehdotuksia vastaan.

Ei kommentteja