Pelasin helmikuun alkupuoliskolla tiiviisti Café Enchantéa ja ajatuksiani ennen pelin kahta viimeistä reittiä voi lukea täältä. Pari viikkoa sulattelin kokemaani (sekä kokosin itseäni kyynellammikosta), mutta nyt sain viimein aikaiseksi jonkinlaisen postauksen pelin jälkeisistä tunnelmista.
Pyrin edelleen olemaan spoilaamatta suurimpia juonenkäänteitä, mutta postaus kannattaa jättää lukematta, jos haluaa välttää kaikkia juonipaljastuksia.
Kuten aiemmassa postauksessa totesin, tuntui Café Enchantén alkupuolisko keskittyvän lähinnä hahmojen arkeen päähahmo Kotonen yrittäessä totutella uuteen elämäänsä yliluonnollisia olentoja vilisevän kahvilan omistajana. Itseäni tämä ei haitannut, sillä varsinaisten reittien alkaessa hahmot olivat jo tuttuja ja ainakin minä ehdin prologin aikana kiintyä heistä jokaiseen.
Prologi antoi jo vihjeitä toisenlaisesta juonesta ja kerronta muuttuikin melkoisesti kolmella ensimmäisellä pelaamallani reitillä. Viimeistään Ilin reitti osoitti, ettei tarina todella ollut pelkkää söpöilyä.
Otomepelifanitusta ja salaisuuksia
Jos suosituksena ei olisi ollut Ilin reitin jättäminen kolmanneksi, olisin varmasti päätynyt sille ensimmäisenä. Ilin reitti sisältää kuitenkin huomattavasti enemmän paljastuksia pelin juonesta kuin Canusin, Ignisin ja Rindon reitit, joten ymmärrän suosituksen hyvin.
Kahvia rakastava demoni
Ensivaikutelmani Misyrista oli ehkä hieman omahyväinen ja flirtti, mikä osoittautui vääräksi hyvin pian. Hän kyllä kiusoittelee jonkin verran Kotonea, mutta enemmänkin leikkimielisellä tavalla, joka ei tunnu ärsyttävältä tai loukkaavalta.
Misyr on ihmisagentti Rindon lisäksi ainoa kanta-asiakkaista, joka ei vuokraa huonetta kahvilan yläkerrasta, mutta saapuu omasta maailmastaan joka päivä nauttiakseen kupposen Kotonen valmistamaa kahvia. Misyr myös lukee paljon kirjoja, ja vaikka hän ei ehkä ole yhtä omistautunut harrastukselleen kuin Il, oli tämä mukava yksityiskohta.
Eniten pidän siitä, kuinka Misyr tukee ja kannustaa muita hahmoja sekä kokee Café Enchantén kanta-asiakkaat pienenä perheenään, josta hän haluaa pitää huolta.
Sivuun jäävät kilpakosijat
Eräästä arvostelusta luin, ettei peliä kannata hankkia, jos on kiinnostunut vain muutamasta hahmosta, ja voin kyllä yhtyä tähän kommenttiin. Itse pidän siitä, että hahmot muodostavat yhtenäisen joukon, mutta silti kaikkia olisi voinut kohdella tasapuolisesti.
Mitä muihin hahmoihin yleisesti tulee, en oikeastaan osaa laittaa heitä järjestykseen, vaan kaikki jakavat kolmannen sijan. Edelleen pidän tulisusi Ignisiä päähahmo Kotonelle sopivimpana sulhasehdokkaana, joten varsinkin hänelle olisin toivonut hieman pidempää reittiä.
Ignis tuntui ikänsä puolesta olevan lähimpänä Kotonea (vaikka yliluonnollisten olentojen kohdalla tällä ei sinänsä ole merkitystä) ja hahmojen välinen kemia toimi mielestäni parhaiten.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Pidin todella paljon Café Enchantén tarinasta, hahmoista ja maailmasta. Jokaisella kahvilan asiakkaan kotimaailmalla on oma kulttuurinsa ja historiansa, joita avataan pelin aikana ja jotka kietoutuvat lopulta mielenkiintoisella tavalla yhteen.
Pelissä riitti hauskoja hetkiä, mutta myös draamaa ja ainakin omaan makuuni riittävästi romantiikka. Uskallan myös väittää, että peli saattaa toimia hyvänä visual novelina, vaikka otomepeleistä ei niin välittäisi.
Eniten jäin toivomaan monipuolisempaa lisäsisältöä, sillä erilaisia loppuja oli vain muutama joka reitillä ja gallerian lisäksi hahmon reitin läpäisyn jälkeen aukeaa vain pieni haastattelu, jossa hahmo vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Ei kommentteja