Yukicon ja uuden pelitapahtuman tarve

Vierailin ensimmäistä kertaa Yukiconissa. Kyseinen tapahtuma on aina lievästi kiinnostanut minua videopelipainotuksensa ansiosta, mutta toisaalta olen kuullut siitä myös paljon negatiivista. Nyt uskaltauduin sinne kaverin seuraksi ja päätin myös raportoida blogiin kokemuksesta. Postauksen loppupuolella pohdiskelen vielä, tarvitsisimmeko Suomeen uuden pelitapahtuman, jossa olisi vahva puheohjelmapainotus.



Lupasin taannoin bloggata peliaiheisista tapahtumista, joihin olen osallistunut ja listasin Yukiconin ensimmäisten joukkoon. Yukicon järjestettiin 17.-18.2.2018 Helsingin Messukeskuksen Kokoustamolla. Tapahtumaan voit tutustua tarkemmin sen kotisivuilla, mutta lyhyesti sanottuna tänä vuonna teemana oli Magical Kingdoms ja kyseinen con painottuu videopeleihin (ja animeen). Vierailin tapahtumassa nyt ensimmäistä kertaa.

Painotusalueestaan huolimatta aiemmat Yukiconit ovat jääneet käymättä omalta osaltani. Yksi merkittävin syy tähän on ajoittuminen hyvin lähelle Desucon Frostbitea, joka sijaitsee kotinurkilla ja on kerta toisensa jälkeen tarjonnut loistavaa puheohjelmaa. Yukiconista sen sijaan olen kuullut puheita, etteivät ohjelmat vedä siellä ja meno on muutenkin vähän sinne päin.

Viikonloppu oli puluisa alusta loppuun,
kuvassa kaverin Sakuya-pulu.
Huhuja ei luonnollisesti pidä tutkimatta uskoa, mutta sain lähdettyä Yukiconiin vasta, kun kaveri pyysi sinne seuraksi tämänvuotisten kunniavieraiden, Hato Moan ja Damurushin, takia. Kyseinen kaksikko löytyy Hatoful Boyfriend -visual novelin takaa (joskin Damurushin rooli on huomattavasti pienempi), joten kaverini oli kiinnostunut nimenomaan heidän ohjelmistaan. Itsehän en ole kyseistä visual novelia pelannut, mutta kaveria ei jätetä. Vai mitä?

Mainittakoon sivuhuomautuksena, että tapahtumassa oli myös joku AMV-kunniavieras ilmeisesti Yhdysvalloista. Hän ei kiinnostanut meistä kumpaakaan, joten en osaa hänestä sanoa sen enempää eikä postauksen kunniavierasosuus koske häntä millään tavalla.

Kaverin seuraksi lähteminen tarjosi joka tapauksessa hyvän tilaisuuden tsekata, pitävätkö Yukiconista kuuluneet jutut paikkansa vai olisiko kyseessä sittenkin juuri se minun pelitapahtumani, jota olen kovasti Suomeen kaipaillut.

Vaikutelmat conista


Onnistuimme eksymään heti Messukeskukseen saavuttuamme, mikä tosin oli omaa vikaa. Emme ottaneet ennakkoon selvää, missä Kokoustamon ovi oli, koska satuin "tietämään", että sinne pääsi Messukeskuksen sisäpuolelta. Nyt vain olikin niin, ettei Yukiconin kävijöillä ollut mitään asiaa varsinaiseen Messukeskukseen, mikä aiheutti haasteita myös syömisen suhteen. Valtaosa keskuksen ravintoloista nimittäin sijaitsee siellä varsinaisessa Messukeskuksessa. Myönnän, että tämä vähän ärsytti.

Ruokahommat conissa tökkivät mielestäni muutenkin. Alueen karttaan oli merkitty yksi kahvila, jonka nimessä mainittiin "buffet", joten oletin, että sieltä saa ihan oikeaa lämmintä ruokaa, mutta tarjolla oli vain leipää ja tympiintynyt henkilökunta, jonka kanssa kommunikointia ei voinut sanoa miellyttäväksi. Kiitos erään kaverin, saimme tietää, että alueella on toinenkin ravintola, josta sitä ruokaa sai. Ohjelmalehdestä en tästä mainintaa löytänyt ja jostain syystä karttaankaan sitä ei oltu merkitty. Pikkujuttu ehkä, mutta otti silti päähän.

Sakuya oli kunnon linssilude
Seuraava vaikutelma oli tungos. Varsinkin ala-aulassa porukkaa riitti ja käytävät tuntuivat tukkoisilta. Toki alue oli melko pieni ja sokkeloinen, mikä varmasti lisäsi tätä fiilistä. Toisaalta luentosaleissa ei totisesti ollut tungosta ja vähän harmitti ohjelmanpitäjien puolesta, kun kuuntelijoita oli niin vähän. Ilmeisesti cosplay- ja AMV-kisat vetivät enemmän yleisöä, mutta itse skippasin ne, koska ne eivät oikeastaan ole minun juttuni.

Jälkeen päin Twitterissä on ruodittu myös roskaamista, käytävän tanssipiirejä ja K-popin huudatusta. Itse en näihin suurta huomiota kiinnittänyt, mutta otsasuoni kieltämättä pullistui, kun erään luennon aikana jostain kantautui nokkahuilun (tai muun vastaavan kidutusvälineen) ulinaa. Myönnän myös, että minua vaivasi epämääräinen ärtyneisyys koko conin ajan, enkä osaa tarkasti määritellä, mistä se johtui. Fiilis ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin olisi voinut, vaikka seura oli suorastaan loistavaa.

Jottei nyt menisi täysin valitukseksi sanottakoon, että pidin erityisesti myyntipöytäsalin ja taidekujan järjestelyistä. Ruuhkaa noilla alueilla riitti, mutta tuntui myös, että erityisesti myyntipöytäsalin ilma oli raikasta ja ostoksia mahtui tekemään. Yksittäisiä pullonkauloja osui kohdalle, mutta niitä tuntui olevan vähemmän verrattuna muiden conien vastaaviin alueisiin.

Myös kirpputorin pöytäjärjestelyt näyttivät periaatteessa toimivilta. Kuitenkin kun lauantaina pistäydyimme kirppikselle, yleinen vaikutelma oli kuin kaatopaikalle olisi saapunut. Tavarat oli levitetty röykkiöiksi pitkin pöytiä. Eipä juuri houkuttanut etsiä sieltä itselleen mitään kivaa. Sunnuntaina kurkistin alueelle ja silloin näytti siistimmältä, mutta ehkäpä vänkärien olisi kannattanut lauantainakin kesken päivän pitää järjestystä paremmin yllä ja kävijät olisivat voineet myös miettiä, miten tavaroita levittelevät niitä tutkiessaan.

Yleinen vaikutelma Yukiconista siis valitettavasti oli pikkuisen siellä  negatiivisen puolella. Jutut eivät sinällään olleet yksittäisinä isoja, mutta yhdessä nostivat ärsytyspisteitä.

Ohjelmatarjonta


Damurushin vesivärimaalaus

Kunniavieraat



Lauantai


Kävin kaverin mukana lauantaina kunniavierasohjelmassa ja sitä seuranneessa Q&A:ssa. Sunnuntaina olin mukana nimikirjoitustilaisuudessa, mutta piirtämistä koskevan luennon jätin väliin ja kaveri kävi tutustumassa siihen yksin.

Hato Moaa ja Damurushia ei saa kuvata, mutta jälkimmäinen maalasi vesiväreillä ensimmäisen ohjelman aikana,ja valmistuneesta työstä sai napata kuvan. Ohjelman aikana Hato Moa oli pääasiallisesti äänessä ja kertoi työstään Hatoful Boyfriendin parissa. Vaikka hän aloitti ohjelman englanniksi, vaihtoi hän pian japaniin ja tulkki hoiti käännöksen. Saimme kuulla myös muutamia ajatuksia Damurushilta.

Vaikken itse ole pelannut Hatoful Boyfriendiä, ohjelma oli mielenkiintoinen ja informatiivinen. Hato Moa oli hyvä esiintyjä ja puhui niin selkeää japania, että pysyin kivasti kärryillä ilman tulkkiakin. Tulkki luonnollisesti oli silti hyvä asia, koska yleisössä tuskin kaikki osasivat japania ja minultakin olisi joitain juttuja mennyt ohi ilman käännöstä.

Hato Moa kannusti pelien tekemisestä kiinnostuneita kokeilemaan rohkeasti omia siipiään. Hänellä itsellään ei ole ohjelmointitaustaa, mikä vaikutti siihen, että hän päätyi tekemään juuri visual novelin, johon ohjelmointitaitoja ei tarvita yhtä paljon kuin toisen tyyppisiin peleihin. Pidinkin ohjelman kannustavasta ja innostavasta ilmapiiristä. (Ne haaveet omasta peliprojektista heräsivät taas... voi ei!)

Ohjelman seurauksena ostin myös PS Storesta Hatoful Boyfriend -bundlen, joka ainakin vielä lauantaina oli sieltä saatavilla alle kolmella eurolla. Saa nähdä, voitanko visual novel -allergiani tuon pelin ansiosta. Aion ainakin kokeilla.

Sunnuntai


Nappasin Hato Moan ja Damurushin
nimmarit talteen ohjelmalehden kanteen
Nimikirjoitustilaisuudessa sunnuntaina sekä Hato Moa että Damurushi ottivat vastaan pieniä piirrostoiveita. Itselläni ei sellaisia oikein ollut, koska... noh... en ole peliä pelannut. Pyysin kuitenkin nimmarit ohjelmalehden kanteen, jäipähän selkeä conimuisto säilytettäväksi. 

Tilaisuus oli muuten miellyttävä, mutta järjestyksenvalvojien käytös ehkä vähän töksähti. Ajoittain tuntui kuin he olisivat suhtautuneet conikävijöihin samalla tavalla kuin humalaisiin rockfestareiden osallistujiin, vaikka kyseessä on kaksi hyvinkin erilaista asiakasryhmää. Tämä sama vaikutelma minulle tuli muutenkin conin aikana. En yleensä coneissa päädy tekemisiin järkkäreiden kanssa, mutta tällä kertaa kiinnitin useampaan kertaan huomiota mm. huutamiseen... mistä lie johtui.

No, nimmarit joka tapauksessa saatiin, mikä oli tosin kaverille tärkeämpää kuin minulle. Vastustelinkin vähän koko tilaisuuteen menoa (omalta osaltani), koska en halunnut viedä sieltä paikkaa sellaiselta, jolle sillä oli oikeasti merkitystä. Lopulta jonottajia oli niin vähän, ettei kukaan nimmaria halunnut tainnut jäädä ilman sellaista minun takiani.

Muu ohjelma


Lauantai


Lauantain aloitimme Hoothootin luennolla taikakoulutuksesta animessa, joka oli hoottimaisen erinomainen setti. En kuitenkaan mene siihen nyt tarkemmin, koska anime ei ole tämän blogin aihe. Kiitos silti Hootille!

Valitettavasti Hootin luento jäikin sitten lauantain ainoaksi ohjelmaksi, jos kunniavierasjuttuja ei lasketa. Kingdom Hearts 3 -luennon jätimme välistä, koska piti ehtiä syömään ja ostoksille. Tämä osoittautui virheeksi, sillä myöhäisiltapäivän isekai-luento olikin peruttu. Myös samassa aikaslotissa ollut kakkosvaihtoehtoni, Mass Effect -luento, oli niin ikään peruutettu. 

Meille jäi siis syömisen ja ostosten jälkeen valtavasti tyhjää aikaa eikä ahtailla käytävillä pyöriminen innostanut. Tunnelma latistui, ja katsoimme parhaaksi siirtyä kaverin kotiin jatkamaan iltaa. Koska nautin coneissa eniten hyvästä ja mielenkiintoisesta ohjelmasta, tämä oli yksi suurimpia pettymyksiäni Yukiconin osalta. Toivottavasti ohjelmien pitäjillä oli edes tosi hyvä syy perumiseen.


Sunnuntai


Seuraavan aamun aloitin luennolla, jossa Mercury käsitteli hahmon luomista keittiöpsykologian avulla. Kyseinen luento ei ole tämän blogin ytimessä, joten en mene siihenkään nyt tarkemmin.

Sen sijaan seuraava luento, johon osallistuin, oli vihdoin peliasiaa! Panswagin ja Pahatätin Kuningaskuntien lokaalit käsitteli pelimaailmoissa esiintyviä erilaisia alueita jrpg-näkökulmasta, joten se osui blogin kannaltakin juuri ytimeen. Paikkoja käytiin läpi niiden värimaailman ja tarinallisen merkityksen kautta. Lisäksi puhujat kertoivat, millaisia vihollisia yleensä miltäkin aluetyypiltä löytyy.

Luennon slotti oli melko lyhyt, mutta asia käsiteltiin tiiviisti ja periaatteessa kaikki oleellinen mahtui mukaan. Toisaalta sisällöltään luento jäi silti pintaraapaisuksi eikä tarjonnut ainakaan minulle juuri uutta. Nautin silti siitä, että pääsin kuuntelemaan jotain omiin suosikkipeleihini liittyvää ja vielä hyvien puhujien suusta.

Viimeiseksi kävimme kuuntelemassa Unreality-kuoroa, jonka esitykset ovat aina hienoa kuultavaa. Tällä kertaa pelimusiikkia oli melko vähän mukana, mutta sitäkin mahtui joukkoon. Tosin omia suosikkejani ei kuultu. Esitys oli kuitenkin oikein hyvä.

Lisäksi


Tapahtumassa oli tarjolla myös erilaisia peliaiheisia turnauksia, esim. Tetriksestä ja Mario Kartista sekä erillinen pelihuone. Ilmeisesti myös tanssipelejä oli mahdollista päästä pelaamaan jossain päin aluetta. Nämä ovat varmasti erinomaisia mahdollisuuksia niille kävijöille, jotka haluavat tapahtumassa päästä pelaamaan.

Itse en kyseisiä palveluita hyödyntänyt, koska en erityisemmin välitä pelata muiden katsellessa. Näin ollen pelihuone jäi tutustumatta ja turnauksiin osallistumatta. Turnausten seuraaminen ei sekään ole minun juttuni, mutta varmasti osa kävijöistä sai niistä paljon iloa irti. On siis oikein mukavaa, että myös tällaista ohjelmaa on tarjolla.

Ostosmahdollisuudet


Alussa mainitsinkin, että myyntipöytäsalin ja taidekujan ratkaisut tuntuivat toimivilta. Sillä alueella viihtyi ja oli mukava kulkea. Ostoksia tuli myös tehtyä, koska kiinnostavan ohjelman vähäisyyden vuoksi pöytiä tuli tutkittua melko tarkastikin.

Myyntipöytäsali


Myyjiä oli paikalla mukavasti ja ilahduin siitä, että tällä kertaa tarjolla oli tuotteita, joita en ole muissa coneissa nähnyt, kuten Sumikkogurashi-vihkoja ja kyniä, jotka nyt eivät liity blogiin mitenkään, mutta joita rakastan ja haluan vain lisää ja lisää. Onneksi en sentään sortunut sukkiin ja laukkuun, vaikka lähellä kävi.

Pelejä oli tarjolla kattavasti myös. Yhdellä myyjällä oli vanhempia klassikoita ja muilla tarjonta oli tuoreempaa. Itse en pelejä mitenkään erityisesti kahminut mukaan, mutta sunnuntaina löysin Secret of Manan, joka piti napata. Se oli ostoslistalla muutenkin, joten heräteostoksesta ei tällä kertaa voi puhua.

Taidekuja


Minusta on mukavaa, että myös Yukiconissa taidekujalla on eri päivinä eri myyjät. Ratkaisu antaa useammalle myyjälle tilaisuuden päästä tarjoamaan tuotteitaan ja parantaa valikoimaa kävijän näkökulmasta. Loistavaa!

Ja sitä valikoimaa olikin paljon! Tietenkään kaikki ei osunut juuri omaan makuun, mutta kyllä meillä on upeita taiteilijoita conit täynnä. En voi muuta kuin nostaa olematonta hattuani kaikille näille osaajille.

Ostelin aika paljon tarroja (kuvassa vain murto-osa) kalenterituunausta varten. Osa tosin päätynee koristamaan taas jääkaapin oveamme. Tarrojen lisäksi kujalta löytyi printtejä, kasseja, pinssejä, magneetteja ja koruja. Mahdollisesti siellä oli muutakin, mutta nuo tulevat päällimmäisinä mieleen. Osa tuotteista oli peliaiheisia, mutta minun puolestani olisi saanut olla enemmänkin.



Tarvitsemmeko uuden tapahtuman?


Yukiconista minulle jäi valitettavasti tunne, että se on kuulemieni huhujen mukainen eli ei oikein minun tapahtumani. Tunnelmaa latisti ahtaus ja tukkoisuus mutta myös peruuntuneet ohjelmat. Näistä jälkimmäisiä coni ei tietenkään voi ennakoida ja varmaan tätä sattuu monissakin tapahtumissa, mutta kovin montaa kertaa ei ole osunut omalle kohdalle.

Minua jäikin harmittamaan, miten vähän videopelipainotus näkyi tapahtuman ohjelmavalikoimassa ja miten kiinnostavat ohjelmat nyt sattuivat vielä osumaan päällekkäin. Minulle jäi nälkä. Kaipaan edelleen sitä laadukasta ja analyyttistä puheohjelmaa peleistä ja vielä mieluummin japanilaisista roolipeleistä. Tracon tarjoaa tätä jonkin verran ja tällä hetkellä tuntuu, että ehkä enemmän kuin Yukicon. 

Jäin miettimään, tarvitsisimmeko uuden tapahtuman, joka keskittyisi pelkästään peleihin ja laadukkaaseen (puhe)ohjelmaan niistä? Voisiko tällaisessa tapahtumassa myös mahdollisen AMV-kisan korvata GMV-kisalla ja cosplay-kisoissa olla myös pelipainotus? Riittäisikö meillä hyviä puhujia sukeltamaan pelien syövereihin samalla tavalla kuin vaikkapa animea ja mangaa käsitellään Desuconissa?

Vai olenko yksin näiden ajatusteni kanssa? Kaipaako kukaan muu tällaista? Toivoisin aiheesta keskustelua kommenttiosiossa tai Twitterissä, jos koet sen luontevammaksi kanavaksi. Kertokaa, ovatko nämä ihan turhia ja pöhköjä ajatuksia?

Lue myös


Final Symphony -konsertti ja Final Fantasy -musiikkipaneeli Traconissa
Päivä GameXpossa


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

10 kommenttia

  1. Enemmän pelipainotteista puheohjelmaa olisi kiva kuulla. Minusta olisi hyvä jos Yukicon pystyisi lähtemään enemmän tähän suuntaan, sillä on ehkä epävarmaa vetäisikö ainoastaan pelipainotteinen tapahtuma kävijöitä. Yleensä kyseisenlaisia luentoja on nimenomaan muun tapahtuman ohessa (esim Assyt), tai tapahtumasta saavat enemmän irti pelidevaajat ja -opiskelijat (NGS, Game Spring Oulu jne). Toisaalta eihän mikään estä toteuttamasta pienempää tapahtumaa, jossa olisi hyvässä paketissa kaikki oleellinen, ja sitten katsoa kysynnän mukaan tehdäkö seuraavasta tapahtumasta taas hieman isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)

      Hienoahan olisi, jos Yukicon kehittyisi. Vähän vain pelkään, että jos luennoille ei ole tulijoita (kuten nyt ainakin tässä conissa näytti), ei sitten riitä niitä luennoitsijoitakaan. Enkä oikein usko, että kyse on siitä, etteivät peliluennot vetäisi, koska Traconissa niissäkin riittää kuulijoita. Mutta niin, vilpittömästi toivon, että Yukicon jatkaa kehitystä ja kasvua tapahtumana.

      En ole Assyillä käynyt, koska mielikuvissani se profiloituu tapahtumaksi, johon mennään nimenomaan pelaamaan ja itse en tosiaan ole siitä muiden seurassa pelaamisesta erityisen kiinnostunut. Millaista puheohjelma siellä on?

      Itseäni nimittäin kiinnostaisi peleistä juuri samantyyppinen puheohjelma kuin mitä on tarjolla animesta tällä hetkellä eli analyysiä hahmoista, juonenkäänteistä, taiteesta, musiikista jne. Mainostyyppinen "ostakaa meidän kiva peli" -luennointi ei sen sijaan kiinnosta. :D

      Pelien tekijöille on varmasti omia tapahtumiaan ja niissä sellaista ohjelmaa, joka heitä palvelee, mutta nekään eivät ole kaikkien harrastajien juttu.

      Mikään ei toki estä toteuttamasta tapahtumaa, mutta siihenkin tarvitaan hieman enemmän kuin yksi ihminen ajattelemaan, että tällainen olisi kiva. :D

      Poista
    2. Assyilla on ainakin joku vuosi takaperin ollut pienellä lavalla yksittäisiä luentoja, mm. miten jonkun mobiilipelin grafiikka oli toteutettu ynnä juurikin tällaista "ostakaa meidän peli". Mutta nämä eivät tosiaan ole siellä mitenkään suuressa osassa ja tapahtuvat kaiken messuhälinän kupeessa.
      Ja totta, en edes tajunnut sitä yleisömäärän eroa esim Peliperjantain ja Yukiconin peliohjelmien välillä. Selkeästi Yukiconin voisi siis nähdä tapahtumana, jossa ei yleisöä tälle ohjelmalle ei riitä, joten ehkä sen lisääminen tapahtumassa ei välttämättä toisi parannusta.

      Poista
    3. Kiitos, että selvensit tuota Assyjen ohjelmapuolta. Vaikka luennot siitä, miten jossain pelissä tietyt asiat on toteutettu, ovat sinällään mielenkiintoisia, ne eivät ehkä kuitenkaan ole juuri sitä aluetta, mikä itseäni eniten kiinnostaa. Uskon kuitenkin, että tällaisille luennoille riittää yleisöä. :)

      Messuhälinän ohessa pidetty puheohjelma voi olla hieman haasteellista seurata (ainakin itse koen näin), missä mielessä pidän enemmän conien pienistä luentosaleista, joissa hälyn saa suljettua oven toiselle puolelle. Toisaalta messuilla on helpompi ihan vain eksyäkin kiinnostavan puheohjelman äärelle sattumanvaraisesti.

      Twitterissä sain kuulla, että Peliperjantaita kehitetään edelleen, joten varmaan tällekin vuodelle on kiinnostavaa ohjelmaa luvassa. Ehkä olen silti ahne, kun kaipaisin sitä koko viikonlopun verran. :D

      Poista
  2. Se mitä Suomesta puuttuu on oikeat "nörttimessut" Ruotsin ja Amerikan Comiconien tyyliin. Vähän areenameininkiä esports-turnauksineen, luentoja ja messukojuja, niin hyvä tulee. Suomessa on tällä hetkellä vain Gamexpo, joka on vain pettänyt vuosi vuoden jälkeen Skiexpojen oheistapahtumana. Tubecon on taas hyperaktiivisten lasten juttu ja tavalliset conit ovat liian animekeskeisiä ja vaatimattomia voittoa tavoittelemattomien järjestäjien vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Comiconin-tyyliset nörttimessut olisivat varmasti hieno juttu, jos sellaiset saataisiin oikeasti vetämään ja mukana olisi paljon tekijöitä. GameXpo kai yrittää tällainen tapahtuma olla, mutta ei täysin tässä onnistu.

      Henkilökohtaisesti en ole kaupallisista areenatapahtumista erityisen kiinnostunut, koska ne keskittyvät kaikkein isompien ilmiöiden ympärille ja juuri turnauksiin yms. asioihin, mitkä eivät minua itseäni innosta. Kysyntää tällaiselle jutulle voisi kuitenkin yleisemmin pelaajien keskuudesta toki löytyä.

      Itseeni iskee juuri con-tyylinen konsepti, jossa sisältöä tuotetaan harrastajilta harrastajille. Olen ehkä vähän poikkeus siinä, että enemmän innostaa analyyttinen, yksittäiseen peliin tai pelisarjaan perehtyneen harrastajan pohdinta kyseisestä tuotoksesta kuin massiivinen OW-turnaus tai pelintekijöiden trailer-videoiden esittelyt ja niistä höpöttäminen.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä anonyymin kanssa. Olisi kiva jos olisi jotain tarjontaa meille, jotka ei ymmärrä tuon taivaallista animesta ja japanikulttuurista. Ropecon on ehkä lähimpänä tätä tällä hetkellä, mutta jotenkin kaipaisin sitä ns. länsimaisen sarjakuva-elokuva-nörtteilyn tapahtumaa. Siihen sopisi rinnalle myös peliaiheiset puheohjelmat ja turnaukset yms. :)

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi, Ruudukko. :)

      Myös Finnconista saattaisi löytyä jotain sinulle kiinnostavaa ohjelmaa. Siellä painotus on scifissä ja fantasiassa ja myös pitkälti kirjallisuudessa, mutta käsittääkseni joukossa voi olla myös sarjakuviin ja elokuviin liittyvää ohjelmaa. Ehkä myös Popcult tarjoaa tuohon nälkään jotain, joskaan en voi sanoa tutustuneeni siihen tapahtumaan itse henkilökohtaisesti. Suosittelen kuitenkin vilkaisemaan, mitä siellä on tarjolla. :)

      Itselleni anime ja erityisesti japanilaiset roolipelit ovat lähellä sydäntä, joten siinä mielessä ehkä koen olevani ns. omien parissa juuri animen ympärillä pyörivissä tapahtumissa. Niissäkin vain tuo pelien osuus jää kovin vähäiseksi, joten siinä mielessä kaipailen tapahtumaa, jossa se puoli saisi olla enemmän esillä.

      Poista
  3. Täydellinen pelitapahtuma minusta olisi vähän kuin GameXpo, mutta isompi. Mukana olisivat coneista tutut puheohjelmat, taidekuja ja myyntipöydät. Tapahtumassa voisi kokeilla erilaisia pelejä (video / lauta / rooli) ja vaikka tavata pelintekijöitä!

    Ja koska olen vanha, kärttyinen täti-ihminen, niin haluaisin tapahtuman olevan K-18.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Meillä taitaa olla aika samankaltaiset näkemykset aiheesta. Voisin ottaa tapahtumaan GameXpon ikään kuin myyntipöytäalueeksi. Lisäksi tietysti laaja alue, jossa pelejä pääsisi kokeilemaan, koska sille varmasti on kysyntää (kaikki eivät ole onneksi tällaisia yleisöä pelkääviä hiimuja kuin minä :D).

      Ja kyllä! Puheohjelmaa harrastajilta harrastajille ja taidekuja. K-15 olisi ehkä minun puolestani passeli ikäraja. Joka tapauksessa toivoisin, ettei tapahtuma profiloituisi lasten jutuksi vaan nimenomaan aikuisille harrastajille suunnatuksi.

      Poista