Deittailua maailman pelastamisen ohessa

Ystävänpäivän kunniaksi blogissa onkin tällä kertaa vuorossa hitusen erilainen postaus. Koska ystävyys on muun muassa yhteistä tekemistä, kirjoitimme Emmin kanssa tämän postauksen yhdessä. Aiheeksi valikoituivat deittielementit japanilaisissa roolipelipeleissä. Varsinaisiin deittipeleihin emme siis nyt pureudu, mutta romantiikan nälkäisille näitä elementtejä löytyy kyllä myös jrpg:n puolelta.



Esimerkkejä japanilaisista roolipeleistä, joissa tarjotaan mahdollisuus romanssiin


Lista japanilaisista roolipeleistä, joissa on deittielementtejä, lienee pitkä kuin Chromin vaimoehdokkaiden jono, mutta nostamme esille muutamia tuntemiamme esimerkkejä. Kommenttiboksiin saa mieluusti heitellä lisää pelejä, joihin romantiikasta tykkäävien jrpg-fanien kannattaa tutustua.

Moni jrpg:tä harrastanut varmastikin tietää Persona 4:n, jossa tavallinen arkielämä kokeisiin lukemisineen ja osa-aikaisine töineen on hyvin olennainen osa pelin tarinaa, ja teiniromanssi kuuluu luonnollisesti asiaan. Romantiikka ei ole kovin keskeisessä roolissa, eikä edes pakollista, mutta pelaaja voi vaikuttaa valinnoillaan siihen, kenen tytön kanssa päähahmo päätyy yhteen. 

Kun Emmi tarttui tähän peliin hän ei ollut koko mahdollisuudesta tietoinen eikä siis osannut odottaa, että päähahmo päätyisi huoneeseensa nätin tytön kanssa, mutta kieltämättä kohtaus toimii pelin kontekstissa. Romanssi oli riittävän uskottava, joskin kömpelö ja kiusallinen, mutta sellaisia ensimmäiset teinirakkaudet tuppaavat olemaan.

Samankaltainen elementti löytyy myös esimerkiksi The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel -peleistä, joissa on seikkailun lomassa erityisiä bonding event -kohtauksia päähahmo Reanin ja jonkin toisen hahmon välillä. Hahmojen väliset suhteet paranevat riippuen siitä, keiden kanssa Rean viettää eniten aikaa ja mitä hahmoja pelaaja käyttää taisteluissa. Pelien loppupuolella on mahdollista nähdä erityinen kohtaus niiden hahmojen kanssa, joilla on parhaat välit Reaniin. Ainakin naishahmojen osalta nämä kohtaukset ovat romanttisia, joskaan romanssilla ei ole suurta vaikutusta pelin juoneen.

Vastaava on tuttua myös Star Ocean -sarjasta, ja esimerkiksi sarjan tuoreimmassa osassa, Integrity and Faithlessnessissä, päähahmo Fidel voi päätyä romanttissävytteisiin väleihin kenen tahansa pelattavan naishahmon kanssa riippuen siitä, kenen kanssa hänelle on muodostunut läheisin suhde pelissä olevien private action -kohtausten kautta. Miesten kanssa Fidel ei kuitenkaan pariudu.

Vaikka monet uudemmat jrpg:t ovat varmasti saaneet vaikutteista Personasta, mikään uusi juttu parinvalinta ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Dragon Quest V:ssa, joka on alun perin ilmestynyt vuonna 1992, pelaaja pääsee valitsemaan päähahmolle puolison kahdesta (DS-versiossa kolmesta) vaihtoehdosta. Tarinallisesti valinta ei vaikuta juuri muuhun kuin pariskunnan lasten hiustenväriin, mutta ainakin DS-versiossa voi jutella maailmankartalla taistelutiimille, ja vaimokandidaattien erilaiset persoonat tulevat ilmi näissä keskusteluissa.

Kun pariutuminen menee muiden elementtien edelle


Yleensä japanilaiset roolipelit painottavat romansseja enemmän muita elementtejä, kuten eeppistä tarinaa ja maailman pelastamista. Joskus kuitenkin voi olla toisin ja hahmojen pariutumisesta tulee tärkeämpää kuin kaikesta muusta.

Tällaisia ovat esimerkiksi 3DS:lle julkaistut Fire Emblem Awakening ja Fire Emblem Fates, jotka menevät parinvalinnassa edellisessä osassa käsiteltyjä pelejä pidemmälle.  Jo vanhemmissa sarjan peleissä on ollut mahdollista kehittää tiettyjen hahmojen suhteita asettamalla heidät vierekkäin taistelukentälle, jolloin aukeaa hahmojen välisiä support-keskusteluja. Mistään varsinaisesta romanssista näissä keskusteluissa ei ole ollut kyse, vaikka osan voi tulkita sellaiseksi. Awakeningissa ja Fatesissa keskusteluista otetaan kaikki irti, ja pelaajalla on mahdollisuus parittaa ketkä tahansa vastakkaista sukupuolta edustavat hahmot keskenään. Pian sitä huomaakin miettivänsä taistelustrategioiden sijaan, ketkä hahmoista ovat kuin luodut toisilleen.

Pariutuminen ei ole pelkästään kosmeettista, sillä pariskunnan taisteluominaisuudet paranevat heidän ollessaan vierekkäin taistelukentällä. Lisäksi pelaaja voi värvätä joukkoihinsa yhteen saattamansa parin jälkikasvun, joka perii kykyjä ja ominaisuuksia vanhemmiltaan. Pariskunnat voi päättää puhtaasti sen mukaan, kuka omasta mielestä sopii persoonansa puolesta yhteen kenenkin kanssa, tai miettiä, mitkä parit tarjoavat taisteluominaisuuksiltaan parhaan jälkikasvun. Peleissä pelaaja luo myös oman hahmon, jolle on niin ikään mahdollista valita sopiva puoliso.

Fire Emblem Fatesissa pelaajan hahmolla on jopa oma talo, missä puoliso odottelee paluuta taistelukentältä. Taloon voi myös kutsua pelin muita hahmoja kahdenkeskiseen keskusteluun, jonka aikana hahmon kasvoja voi kosketella 3DS:n kosketusnäytön avulla. Englanninkielisestä versiosta kosketteluominaisuus on poistettu, mutta hahmoanimaatio on jätetty ennalleen. Oma puoliso antaa talossa aika ajoin rakkaudentunnustuksia ja jopa suutelee pelaajaa. Osasta pelaajia nämä kohtaukset voivat tuntua kiusallisilta, mutta varmasti niillekin oma yleisönsä löytyy.

Amorina toimimisen vaikeus


Vaikka hahmojen parittaminen toisilleen voi toimia hauskana lisänä, ei se aina ole helppoa. Vastaan voi tulla mitä erinäisempiä ongelmia, jotka luonnollisesti vaihtelevat pelaajan persoonasta ja pelistä riippuen.

Emmin hankaluudet sopivien parien valinnassa


Emmi kohtasi suurimmat vaikeutensa Fire Emblemeissa, kun hänen olisi pitänyt valita puoliso omalle hahmolleen. Sekä Awakeningissa että Fatesissa Emmi loi hahmon, joka muistutti ulkoisesti mahdollisimman paljon häntä itseään ja nimesi hahmon jopa itsensä mukaan. Tämä kuitenkin vaikeutti hahmon parittamista, sillä näin toteutetun hahmon mieltää helposti omaksi avatarikseen pelissä.
Jo ennen Awakeningin aloittamista Emmi oli suunnittellut parittavansa oman hahmonsa pelin päähenkilölle Chromille, mutta tarinan edetessä hän totesi Sumian olevan Chromille paljon suloisempi puoliso, eikä toisilleen sopivien parien väliin tietenkään kannata mennä. Emmin seuraava vaihtoehto olikin makealle perso varas Gaius, sillä aiemmissa Fire Emblemeissa hän on usein pitänyt varkaista. Valitettavasti Emmi ei kokenut oman hahmonsa sopivan puolisoksi Gaiusille, ja lopulta Gaius päätyikin yhteen Cordelian kanssa. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, ja Emmin hahmo löysi sopivan puolison Lon’qusta.

Sen sijaan ensimmäistä Trails of Cold Steelia pelatessaan Emmi ei edes tiennyt bonding eventien johtavan romanssiin, ja näin ollen päätyi viettämään eniten aikaa omien suosikkihahmojensa, Fien ja Emman, kanssa. Olikin hieman ikävä yllätys, kun Emmin valintojen seurauksena Fie päätyi pelin päähahmon, Reanin, kanssa muutamaan kohtaukseen, joissa oli romanttinen sävy. Emmi ei nimittäin todellakaan olisi halunnut parittaa Fietä Reanille. Toisessa osassa Emmi osasikin jo varoa ja valitsi romanttisempiin kohtauksiin suosikeistaan mieluummin Emman, joka tuntui Reanille sopivammalta parilta.

Vaikeuksia Emmi sai vastaansa jopa Dragon Quest V:ssa, vaikka puolison henkilöllisyydellä ei ole pelin kannalta suurta merkitystä. Vaimokandidaateista Biancaan tutustuttiin jo päähahmon lapsuudessa, joten häneen ehti muodostua vahvempi side kuin muihin ehdokkaisiin. DS-versioon lisätty kolmas vaimo Deborah miellytti Emmiä kuitenkin eniten ja hän halusi myös tummahiuksisen jälkikasvun, mutta poti todella huonoa omaatuntoa jätettyään Biancan yksin. Emmin onkin tarkoitus pelata peli joskus uudelleen, jotta hän voi valita tällä kertaa Biancan päähahmon vaimoksi.

Annan ahdistus väärien paritusten kanssa


Siinä missä Emmi on sattunut pelaamaan useampaakin japanilaista roolipeliä, joissa on deittielementtejä, Annan kohdalle näitä on osunut vähemmän, mikä selittynee hitusen erilaisella pelimaulla. Näin ollen Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin paritusloput aiheuttivatkin Annalle enemmän ärtymystä kuin iloa.

Kyseisessä pelissä on selkeitä viitteitä päähahmo Fidelin ja naapurintyttö Mikin romanttisiin väleihin (ja Mikin paritusloppu onkin helpoin saada), samoin tarinan edetessä voidaan nähdä pientä sutinaa Emmersonin ja Annen välillä. Fiorella puolestaan on oma saavuttamaton rakkautensa, joskin hän flirttailee myös muille miehille ja kiusoittelee Fideliä romanttisseksuaaliseen sävyyn.

Pelisarjan edellisessä osassa, The Last Hopessa, sai jokaiselle pelattavalle hahmolle oman loppunsa lämmittelemällä private actioneiden kautta heidän välejään suhteessa päähahmoon. Nämä loput laajensivat kyseisten hahmojen tarinaa eivätkä johtaneet parisuhteeseen päähahmon kanssa. Niinpä Anna oletti, että uudessa pelissä homma toimisi samalla tavalla.

Olikin siis Annalle melkoinen järkytys, kun Annen loppua avatessa, Anne oli unohtanut Emmersonin ja siirtynyt vikittelemään Fideliä. Fiore näytti myös omassa lopussaan vaihtaneen uraputkensa Fidelin palvontaan, mikä ei miellyttänyt Annaa lainkaan. Paritukset tuntuivat päälle liimatuilta pelin kokonaisuuteen nähden eivätkä palvelleet tarinaa.

Deittailu fanikunnan jakajana


Deittailu japanilaisissa roolipeleissä jakaa mielipiteitä jo postauksen allekirjoittaneidenkin kesken. Emmi pitää sitä sopivissa määrin hauskana ominaisuutena, sillä se tarjoaa yhden tavan lisätä pelaajan vaikutusmahdollisuuksia sekä tutustua hahmoihin paremmin. Useimmiten romantiikka on myös vapaaehtoista eikä sillä sen takia ole suurta vaikutusta pelin juoneen. Tämä on sinänsä positiivinen asia, mutta voi myös tuntua hölmöltä, koska päähahmo suhtautuu välinpitämättömämmin rakkaaseensa pelin muissa kohtauksissa. Toisinaan peli myös yrittää selvästi tyrkyttää tiettyä hahmoa päähenkilön rakkaaksi, vaikka periaatteessa pelaajalla on vapaus valita.

Anna puolestaan kärsii usein päähahmoallergiasta ja siksi on täysin tyytyväinen pelin tyrkyttämiin pareihin kyseisille hahmoille. Sen sijaan ärtymystä saattaakin aiheuttaa se, että vahingossa tulee parittaneeksi päähahmon omalle suosikkihahmolleen pelin paritusominaisuuksien takia. Annalla onkin siis usein oma visionsa parituksista, mutta päähahmo ei välttämättä sisälly näihin visioihin lainkaan (toki poikkeuksiakin on kohdalle sattunut). Tästä syystä Anna jättäisi monesti romanssit pienien vihjeiden ja oman mielikuvituksensa varaan.

Erityisesti niissä peleissä, joissa valitaan pari vain (miespuoliselle) päähenkilölle, voi kyseisen hahmon ympärille kasaantua animestakin tuttu haaremi. Naishahmot saatetaan nähdä vain potentiaalisina rakkaudenkohteina, joista pelaaja sitten poimii suosikkinsa. Heidän kanssakäymisensä muiden hahmojen kanssa voi myös jäädä kovin pinnalliseksi eikä muunlaiselle suhdekehitykselle haaremikuvion lisäksi jää tilaa. Star Ocean: Integrity and Faithlessnessissä näin ei kuitenkaan ollut vaan naishahmotkin saivat persoonaa ja roolia muuten kuin suhteessa mieheen, mikä sitten herättikin lopulta Annalle kysymyksen koko paritusloppujen tarpeellisuudesta. Emmi puolestaan kokee pitävänsä enemmän Fire Emblemeiden mahdollisuudesta muodostaa pareja myös muiden kuin päähenkilöiden kanssa.

Toisaalta Fire Emblem Awakening ja Fates ovat saaneet kritiikkiä sarjan pitkäaikaisilta faneilta, että ne ovat vain ”waifu-emblemeitä” (waifu on japania ja on lainasana englannin kielen sanasta wife eli vaimo). Molemmat pelit voi kuitenkin läpäistä aivan hyvin ilman, että parittaa ketään toisilleen. 

Mainittava myös on, että samankaltainen mekanismi on ollut jo sarjan neljännessä osassa. Lisäksi nelosessa pariutuminen ja erityisesti jälkikasvun mukaantulo toimii juonellisesti uudempia osia paremmin, mutta Awakeningissa hahmojen parittaminen on hauskaa. Fatesissa koko ominaisuus tuntuu jo väkinäiseltä vanhan toistamiselta, ja varsinkin lasten värvääminen on lisätty tarinaan todella tökerösti. Hieman hölmöä jälkikasvun mukaantulo on jo Awakeningissa aikamatkusteluineen, mutta toimi silti paremmin osana pelin juonta.

Huomattava myös on, kuten parissa kohtaa tuli jo mainittua, että pelien päähahmoja paritetaan aina vastakkaiselle sukupuolelle. Esimerkiksi Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin Fidel ei päädy romanttisiin väleihin Emmersonin tai Victorin kanssa, vaikka jompikumpi saisikin eniten läheisyyspisteitä hänen kanssaan. Homosuhteita ei siis nähdä, mikä johtuu yksinkertaisimmillaan siitä, että japanilaiset roolipelit suunnataan nuorille heteromiehille. Seksuaalivähemmistöt, naiset tai muuten homoparituksista kiinnostuneet eivät ole tekijöiden kohderyhmää, vaikka pelaajista varmasti näidenkin ryhmien edustajia löytyy.

Lopuksi


Kuten sanottua japanilaisista roolipeleistä voi löytää deittipeleistä tuttuja elementtejä, vaikka pelin varsinainen painotus olisikin muilla osa-alueilla. Toisiin nämä uppoavat täysillä, toisia taas innostavat vähemmän. Useimmissa romanssipuoli on kuitenkin mahdollista skipata kokonaankin, jos siitä ei ole kiinnostunut.

- Anna K. & Emmi


Lue myös


Paritellen (FFXII)
Star Ocean 5:n ihanat Fiore ja Anne


Tuovatko deittielementit japanilaisissa roolipeleissä sinusta jotain lisää pelikokemukseen vai ovatko ne turhaa tauhkaa? 

Suosittelisitko erityisesti jotain tiettyä peliä tästä näkökulmasta? 


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Itsellekkin tuli kyllä persona heti mieleen kun luin tuon otsikon, vaikkakin persona 5, rupeaa pikkuhiljaa tuntuun että pitää tuo nelonenkin pelata. :D Itse yleensä tykkään deittailuelementistä peleissä, kunhan se ei tosiaan nouse kaiken muun edelle. Lisää vähän sitä syvyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitahan ihmeessä myös Persona nelonenkin sitten testaukseen. :) Nuo deittielementit tosiaan toimivat toisille erinomaisen hyvin ja varmasti tuovat hahmoihin erilaisia elementtejä, jotka eivät muissa yhteyksissä tulisi ilmi.

      Poista