Level up!

Kaikkihan tietävät, että loistavat roolipelit tulevat Japanista. Millaista sitten on piipahtaa JRPG-fanina Nousevan auringon maassa ja mitä kaikkea siellä voi esimerkiksi ihmetellä?

Japanissa on kiva reissata monistakin syistä; nautin esimerkiksi paikallisesta kulttuurista, luonnosta, temppeleistä ja nykyisin jopa ruoasta. Silti valehtelisin, jos väittäisin, ettei JRPG:llä ole mitään osuutta matkailuintooni. Totta kai sillä on! Yksi osuus reissun nautinnoista on päästä ihastelemaan kaikkia kivoja peliaiheisia juttuja, joita ei arkisessa Suomessa juuri koskaan näe.

Vierailukohteita riittäisi varmasti loputtomiin. Tosin jos matkassa on muitakin kuin innokkaita pelaajia (kuten meillä), on syytä ottaa huomioon myös ne seuralaisten mieltymykset.

Mistä sitten tällä kertaa nautittiin?

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että vierailimme Eorzea Cafessa, jonne piti varata erikseen liput. Se ei kuitenkaan ollut ainoa peliaiheinen kahvila, jossa käväisimme.

Eorzea Cafe, Akihabara, Tokio

Eorzea Cafe oli kokemus alusta loppuun, sillä lippujen varaamisessakin oli omat niksinsä eikä kohellukselta vältytty. Myös paikan jonotus- ja tilaussysteemit olivat täysin uutta minulle, joten siinä mielessä käynti oli hitusen stressaava, mutta toisaalta myös oikein kiva.

Granblue Fantasy Cafe, Harajuku, Tokio

Olimme valitettavasti juuri käyneet kahvilla toisessa paikassa, kun bongasimme Harajukusta Granblue Fantasy Cafen. Muussa tapauksessa olisin ehdottanut sitä päivän kahvipaikaksi, mutta nyt vain ihastelimme ikkunoita ja kurkistimme sisään. Ehkäpä seuraavalla reissulla sitten?

Tales of Berseria Cafe, Aru Aru City, Kitakyushu

Kun olimme Kitakyushun Aru Aru Cityssä, törmäsimme aivan sattumalta Tales of Berseria -kahvilaan. Emme siis tienneet siellä sellaista olevan, mutta käytettiin toki tilaisuus hyväksi ja piipahdettiin siellä. Kahvila oli kaupan yhteydessä, joten shoppailimme ensin hieman ennen kuin siirryimme nauttimaan virvokkeita.

Oheistuotetarjonta tuntui painottuvan piirustuslehtiöihin, tyynyihin jne., joten mitään suunnatonta saalista ei mukaan lähtenyt. Ostin kuitenkin Eizen-postikortteja ja pienen kirjekuoren, jossa oli yksi taidekuva, joka paljastui myöhemmin Rokurouksi (kumpikin Tales of Berseriasta).

Seuralaisemme ehtivät jo mennä kokeilemaan kahvilaa meidän vielä shoppaillessa. Valitettavasti kahvilan tarjoilija ei oikein taitanut englantia ja ilmeisesti oli ahdistunut kummallisten ulkomaalaisten invaasiosta, joten hän vältteli meitä hyvän tovin. Kun sitten vihdoin saimme houkuteltua hänet paikalle, hänen helpotuksensa oli silmin nähtävä, kun teimme tilauksen japaniksi.

Kahvilassa oli Tales of Berseria -menu tarjolla. Olisin tietenkin halunnut Eizen-drinkin, mutta kappas, kun se tuli listalle vasta seuraavalla viikolla. Jouduin tyytymään Rokurouhon, joka ei tosin makunsa puolesta ollut ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Drinkin mukana sai myös lasinalusen, joka tietenkin oli drinkin mukainen. Koska mieskin tilasi Rokuroun (tarjolla lisäksi olleet Velvet ja Laphicet vaikuttivat vähän turhan eksoottisilta meikäläiseen makuun), saimme molemmat samanlaiset.

Square Enix Cafe, Akihabara, Tokio

En tajunnut ottaa Square Enix Cafesta kuvaa eikä tajunnut mieskään, kun sinne väsyneinä koko päivän Akihabaraa kolunneina vihdoin raahauduttiin. Se kuitenkin sijaitsee lähellä Akihabaran asemaa ja ilmeisesti myös sinne voi tehdä varauksen ennakkoon. Ainakin kahvila oli täyteen varattu aina iltayhdeksään asti, joten emme päässeet sinne iltakahville, kuten olimme suunnitelleet. Tulipahan kuitenkin pyörähdettyä paikalle ja seuraavalla kerralla ollaan sitten viisaampia tämänkin suhteen.

Vuoden 2013 reissulla vierailtiin myös Square Enixin Artnia-kahvilassa (tosin vain ostoksilla), olen kertonut tuosta vierailusta postauksessa Seikkailu Shinjukussa ja Shibuyassa. Käy ihmeessä kurkkaamassa sekin.

Yodobashi Camera, Fukuoka

Fukuokassa yövyimme Clio Court Hakata -hotellissa, joka sijaitsee kaupungin päärautatieaseman kupeessa. Siinä vieressä oli kaikenlaisia kauppoja ja myös valtava kodintekniikkaliike Yodobashi Camera, jossa sitten yhtenä iltana päätettiin ihan vain piipahtaa. Seuralaiset luovuttivat lopulta ja palasivat hotellille, me kolusimme siellä lähes puolitoista tuntia vielä sen jälkeen. Ostoksia ei lopulta kertynyt juurikaan, mutta pelkästään kiertelykin oli mielenkiintoista.

Peliosasto oli kiitettävän iso ja tarjontakin monipuolinen. Tajusin ensimmäistä kertaa, miten paljon PS Vitalle ja Nintendo 3DS:lle onkaan pelejä. Suomen pelihyllyjä katsellessa voisi nimittäin kuvitella, ettei niille ole kuin ihan pari hassua peliä tarjolla. Puolittain alkoi houkutella Vitan hankkiminen kaikkea sitä JRPG-valikoimaa tuijotellessa, mutta en tiedä, kuinka paljon peleistä on tuotu ylipäätään länteen...

Bongasin myös Final Fantasy XII: The Zodiac Agen -mainoskotelon ja pakkohan sitä oli päästä vähän hiplaamaan. Pelin olisi voinut kai ennakkovarata tuolta, mutta luonnollisestikaan en varausta tehnyt. Ostan sen ihan täältä kotimaan konnuilta. Silti oli jotenkin kauhean kivaa päästä hetkeksi pitelemään koteloa käsissään. Joo, tiedän olevani höpsö.

Myös Final Fantasy XIV: Stormbloodia mainostettiin näkyvästi (muuallakin kuin tuolla), koska se on ihan juuri kohta ilmestymässä. Lisäksi tuleva Dragon Quest XI tuntui olevan varsin kova sana ja esimerkiksi Slime-pehmoleluja oli saatavissa miltei kaikissa kuviteltavissa olevina kokoina ja väreinä.

Aru Aru City, Kitakyushu

Aru Aru City ei ole yksittäinen kauppa vaan kauppakeskus, joka on omistettu kaikenlaiselle nörttimateriaalille. Siellä on mm. mangamuseo, mangakauppoja, käytettyjen figuurien kauppa, cosplay-kuvauspalvelu ja tällä hetkellä myös Tales of Berseria -kahvila, kuten tuossa aiemmin kerroin. Kunnon otaku saa siellä tuhlattua hyvän siivun päivästään ja ihan hävettää, kuinka kauan seuralaisemme saivat odotella, kun me vain komusimme kauppoja "ihan pikaisesti" läpi.

Olin ennen reissua vannonut, etten upota enää jenin jeniä ufo catchereihin, koska siinä ei voi kuin hävitä. Toisin kuitenkin kävi. Ensin bongasin yksinäisen Vaanin, joka oli joutunut ansaan lukuisten Nyanko-senseiden (Natsume yuujinchou -anime) kanssa (!), ja sitten kokonaisen ufo catcherin täynnä vangittuja Final Fantasy -hahmoja (!!). Yritettiin kovasti pelastaa edes yksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Ufo catcherit ovat jotain sellaista, jota me ei vain osata.

Ufo catchereita pääsee yleensä testaamaan kohtuulliseen kertahintaan (100-300 jeniä), mutta voin silti kuvitella niiden olevan omistajilleen varsin kannattava bisnes. Palkinnot ovat houkuttelevia, mutta niitä on tuskaisen vaikea saada ulos, ellei ole ihan pro hommassa.

Pelastin kuitenkin 2nd hand -kaupasta tällaisen pienen mandragoran (FFXIV), koska hinta oli kerrassaan edullinen. Illalla hotellissa otimme tapahtuneen kunniaksi yhteisselfien.

Eräästä kaupasta tarttui myös mukaan Granblue Fantasyn ensimmäinen ranobe eli lyhytromaani. Se on japaniksi ja kanjeja vilisee sitä tahtia, etten toistaiseksi osaa lukea sitä. Ehkäpä kuitenkin jonain päivänä saan sen käännettyä omaksi ilokseni.

Akihabara, Tokio

Akihabara on Tokion kaupunginosa, josta varmasti jokainen otaku ja/tai JRPG-fani on kuullut. Siellä myydään paitsi elektroniikkaa, myös anime- ja mangasarjojen sekä pelien oheistuotteita. Se on otakujen krääsätaivas, jonne voi halutessaan upottaa käsittämättömiä määriä rahaa.

Kuvia tuli räpsittyä nyt melko vähän, sillä kyseisenä päivänä oli jokseenkin uuvahtanut olotila. Lisäksi tällä kertaa tuntui, ettei oheistuotetarjonta kohdannut oman maun kanssa. Edellisillä vierailuilla olen rontannut hotellille huomattavasti suuremman saaliin. Kyse ei ollut siitä, etteikö tavaraa olisi ollut tarjolla. En kuitenkaan tarvitse kymmentä avaimenperää tai seitsemää uutta kynää tai edes tyynyä suosikkihahmostani. Okei, ihan vakavissani harkitsin ostavani Dezel-tyynyn (Tales of Zestiria), mutta minua kiellettiin. Voitko kuvitella? Uskomatonta!

Huvikseni bongailin kivoja Final Fantasy -juttuja, joita en kuitenkaan ostanut. Chocobo- ja moogle-kännykkäkorut olivat kyllä ihania, mutta minun kännykkääni niitä ei saisi kiinnitettyä, koska lenksulle ei ole paikkaa ja kuulokkeita käytän niin usein, että en halua niiden tilalle laittaa korua. Myös tuo mukista kurkisteleva chocobo oli kerrassaan ihastuttava, itse mukista nyt puhumattakaan.

Pääsin myös paijailemaan Final Fantasy IX:n Vivi-pehmoa, jota olen katsellut jo aiemminkin. Hinta oli kuitenkin sen verran suolainen (5900 jeniä ilman veroja, reilut 50 euroa), etten lopulta raaskinut sijoittaa siihen. Toisaalta vähän harmittaa, toisaalta se kyllä ylitti yksittäisostosten budjettini. Noh, sellaista se välillä on. Kaikkea ei voi saada ja onhan minulla noita muita pehmoja nurkat täynnä.

Jotain pientä kuitenkin tarttui minunkin matkaani.

Ostin Square Enix Cafen kaupasta tuollaisen pienen goobbue-pussukan, jonka saa esim. roikkumaan laukusta, ja kaksi kappaletta Final Fantasy XIV -washiteippejä, joiden ostamisen olin itse asiassa suunnitellut jo etukäteen. Näitä ei korkeiden postikulujen takia kannata oikeastaan ryhtyä tilailemaan eli nyt oli syytä käyttää tilaisuus hyväkseen. Lisäksi nappasin matkaan vielä kynän, jota koristaa Granblue Fantasyn Rackam. Kynä on onneksi osoittautunut varsin kelvolliseksi.

Kuten aiemmin tuli mainittua Dragon Quest on Japanissa kova juttu ja se kyllä näkyi katukuvassa. Slime-hahmolla mainostetaan vaikka ja mitä. Fukuokan hotellimme viereinen Lawson myi slime-kuvalla varustettuja lämpimiä annoksia jotakin ruokaa mukaan otettavaksi. Kaipa tuo jonkinlainen lihamuki on, ei lopulta tullut testattua, kun miltei aina oltiin syöty juuri ennen hotellille menoa, jolloin haettiin kyseisestä konbinista vettä ja muuta juotavaa illaksi.

Lisäksi törmäsimme slimen kuvalla varustettuun pesuainemainokseen. Ilmeisesti limalla on myös puhdistavia vaikutuksia.

Myös Stormbloodin mainoksia tuli nähtyä vähän siellä ja täällä. Moni elektroniikkaliike pyöritti niitä tv:stään ja minulla on sellainen mielikuva, että olisin jossain junassakin mainoksen nähnyt. Ne tosin mainostivat ihan rehellisesti peliä eivätkä ihan mitä sattuu tuotteita.

Tokiossa yövyimme Asia Center of Japan -hotellissa. Meidän kerroksemme aulassa oli useita eri automaatteja, mutta hilpeyteni heräsi erityisesti Cup Noodle -automaatin kohdalla. Taitaisi Final Fantasy XV:n Gladio viihtyä tässä hotellissa. Nuudelien kaveriksi viereisestä automaatista sai esimerkiksi olutta palan painikkeeksi. En tosin ole kuppinuudelien ystävä, joten makuelämys jäi tällä kertaa kokeilematta.

Reissu oli jälleen kerran antoisa ja jätti tutun nälän. Lisääkin kelpaisi, joskin on taas tovi säästettävä, ennen kuin on varaa hypätä lentokoneeseen. Olen varma, että Japanilla on edelleen paljon annettavaa JRPG-fanin näkökulmasta. Seuraavalla reissulla yritän taas löytää uusia juttuja ja kenties testata niitä, joita nyt pääsi vain vilkaisemaan.

Haaveiletko peliaiheisesta Japanin matkasta tai oletko jo käynyt sellaisella?