En ole aivan kaikkia Resident Evil -pelejä pelannut itse, mutta monet olen nähnyt sivusta seurattuna. Tosin kutosta ja Operation Raccoon Cityä en ole toistaiseksi nähnyt ollenkaan, joten niistä minulla ei ole mielipidettä. Jonkinlainen yleiskuva pelisarjasta on kuitenkin päässyt muodostumaan.
Ja sarjastahan on tehty liuta elokuvia:
Resident Evil - 2002
Resident Evil: Apocalypse - 2004
Resident Evil: Extinction - 2007
Resident Evil: Afterlife - 2010
Resident Evil: Retribution - 2012
Lisäksi sarjassa on julkaistu vielä kaksi animaatioelokuvaa:
Resident Evil: Degeneration - 2008
Resident Evil: Damnation - 2012
Olen tuijotellut kaikki elokuvat (jotkin useampaan kertaan) lukuun ottamatta Extinctionia, jota en ole tähän päivään mennessä jaksanut katsoa loppuun asti. Monesti olen kyllä yrittänyt, mutta Nukkumatti on tullut vierailulle puolen välin hujakoilla. Ehkäpä vielä joku kerta jaksan viimeiseen minuuttiin asti... jos nyt enää innostun edes yrittämään.
Joka tapauksessa olin varsin innoissani reilut kymmenen vuotta sitten, kun kuulin, että pelisarjasta on tulossa elokuva. Tykkäsinhän peleistäkin erittäin paljon. Luonnollisesti kyseinen tuotos piti mennä leffateatteriin asti katsomaan.
Ja kyllä minä siitä pidin. Okei, olin toivonut, että elokuva seuraisi edes mukaillen ensimmäisen pelin juonta, joten pienoinen pettymys oli, kun se sijoittuikin laboratorioon Raccoon Cityn alle. Juoni kuitenkin oli kohtalainen ja tuolloin fanitin kovasti Milla Jovovichia, joten tarjosihan se silmäkarkkiakin. Myös Michelle Rodriques on aina ollut mieleeni eli naiskauneutta riitti molemmille silmille. Jostain syystä elokuvan mieshahmot eivät jääneet vahvasti mieleeni.
Kakkosleffakin oli minusta ihan katsottava. Erityisesti pidin siitä, että Jill Valentine tuli kuvioon mukaan, vaikkei hän suosikkini pelien naishahmoista olekaan. Elokuva sijoittui tällä kertaa itse Raccoon Cityyn ja sieltä pakenemiseen ennen tuhoa eli siinä oli ehkä hieman samoja viboja kuin kakkos- ja kolmospeleissä. Toki vain nimellisiä, mutta riittivätpähän kuitenkin pitämään mielenkiintoni yllä.
Sen sijaan kolmonen ei todellakaan räjäyttänyt pankkia. Sitä en enää mennyt katsomaan elokuviin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Silloin olisin joutunut pulittamaan lipusta sen verran, että olisin epäilemättä pysynyt hereillä vaikka väkisin. Toisaalta en tiedä, olisiko elokuvasta kannattanut maksaa niin paljon. Nyt se tuli hommattua muiden mukana samassa paketissa, jolloin hinta ei kirpaissut niin paljon.
Kaiken kaikkiaan kolmoselokuvassa homma lähtee mielestäni näpeistä. Yhtäkkiä zombit ovat levittäytyneet ympäri maailman ja Maa lähes autioitunut niiden takia. Kuvio menee mielestäni liian suureksi. Edes Clairen ilmestyminen hahmokaartiin ei riittänyt innostamaan minua tarpeeksi, vaikka hänelle onkin ihan kiva näyttelijä valittu.
Toisaalta olen kolmatta elokuvaa kuitenkin hieman jäävi kommentoimaan, kun en tosiaan ole sitä loppuun asti katsonut. Tiedä, vaikka viimeiset minuutit pelastaisivat tarinan... joskin epäilen sitä. Saa spoilata vapaasti, jos haluaa.
Neljäs elokuva olikin sitten yllättäen jopa kohtalainen, vaikken edelleenkään pitänyt siitä, että tarina poukkoili omille teilleen alkuperäisestä kaanonista. Jillin "kääntyminen" Umbrellan puolelle oli tosin peleistä napattu juttu, mutta toteutettu ehkä jossain määrin eri tavalla (tosin en muista vitosen tapahtumia kovin yksityiskohtaisesti). Nelonen oli joka tapauksessa sellaista kohtuullisen katsottavaa äksöniä, joka turrutti aivot mukavasti pariksi tunniksi.
Viides elokuva tulikin nähtyä eilen. Olin positiivisesti yllättynyt, vaikka alkuun epäilytti hyvin vahvasti. Ensin näytti siltä, ettei koko jutussa ole mitään juonta ja järkeä vaan tarina vain poukkoilee epämääräisesti paikasta toiseen. Kun homman nimi aukeni, se olikin jo ihan mielenkiintoinen, vaikkei minusta peleille pärjääkään.
En tosin tiedä, miten olisi pitänyt suhtautua mm. Michelle Rodriquesin hahmon kloonaamiseen. Kyseinen hahmohan kuoli ensimmäisessä elokuvassa, mutta nyt sitten sama nainen ilmestyi kahtena eri kloonina kuvioihin. Se tuntui päälle liimatulta. Ilmeisesti näyttelijä oli vain haluttu saada mukaan elokuvaan, joten oli pitänyt keksiä jotain tuollaista... typerää.
Mistä sitten pidin? Kaksi sanaa: Ada Wong *lisää fanityttösydämiä tähän*
Okei, Ada ei ollut todellakaan sellainen kuin peleissä. Hän oli jollain tavalla pehmeämpi. On vaikea sanoa, mikä oikeastaan oli juuri ratkaiseva tekijä, mutta käsikirjoittaja (vai näyttelijä tai ohjaaja?) ei ollut tavoittanut hahmon syvintä olemusta. Ja siitä huolimatta tykästyin tähän versioon Adasta hyvin vahvasti. Niin vahvasti, että hetken jo pohdin RE-ficin kirjoittamista... mutta ehkä en kuitenkaan tee sitä.
Ada lisäsi siis elokuvan mielenkiintoisuusastetta huomattavasti. Tarinaltaan se oli vähintäänkin yhtä keskinkertainen kuin aikaisemmat ja dialogista tuli ajoittain mieleen Kaurismäen rainat, enkä tarkoita tätä positiivisessa mielessä.
Harmikseni elokuva loppui siten, että kuudes on vielä vähintään tulossa. Kenties se on sitten viimeinen? Oli tai ei, kaipa se on pakko katsoa. Näyttää siltä, että mukana on Jill ja Ada ja ehkäpä Clairekin tekee paluun (toivon). Noiden kolmen voimalla sen jaksaisikin ehkä katsoa. Valitettavasti miesosastolla ei voi sanoa samaa. Chris ei ole minua hahmona koskaan kiinnostanut, joten oikeastaan on se ja sama, kuka häntä näyttelee, mutta Leonin näyttelijävalintaan olen katkeran pettynyt. Hyi. (Anteeksi kamala pinnallisuuteni, mutta HYIHYIHYI!) Ehkä kuitenkin kestän miestä, kun jotain hyvääkin on luvassa. Tosin saisi pitää näppinsä erossa Adasta (huom. tämä ei koske pelien Leonia).
Tosiaan nuo elokuvat ovat mitä ovat, kuten kaikki ne katsoneet varmasti tietävät. Sen sijaan animaatioista olen pitänyt paljonkin. Ne osuvat kaanoniin huomattavasti paremmin kuin live action -rainat, mikä johtunee vahvasti siitä, että nekin ovat japanilaisten käsialaa. En tiedä, millainen sopimus varsinaisista elokuvista on tehty, mutta ilmeisesti se ei sisällä pykälää kaanonin kunnioittamisesta.
Animaatiot ovat laadukkaita ja niitä katselee mielellään. Näkee, että panostusta on kyllä ollut. Degenation tarjoili tietysti minulle herkkua, kun siihen oli ympätty sekä Claire että Leon, joista molemmat olivat IC. Kiitos tästä. Vaikka elokuva tarjosi vain lyhyen otoksen tapahtumista yhdellä paikkakunnalla, oli se oikeasti mukavaa katseltavaa ja piti otteessaan viimeisille minuuteille asti.
Samaa voi oikeastaan sanoa myös Damnationista. Olin erittäin ilahtunut, kun kuulin sen olevan tulossa ja Frostbiten lauantai-illan viihteenä se maistui kummasti. Se oli ehkä pelimäisempi kuin edeltäjänsä, mutta oikeastaan se oli vain plussaa. Itse sain siitä samanlaisen fiiliksen, kun Resident Evil 4:ää tuijottaessa kaverin sitä pelatessa. Onnistunutta siis.
Damnation tarjosi myös kiinnostavia sivuhahmoja, joista erityisesti tykkäsin Buddysta. Tietysti hän oli juuri sellainen hahmo, josta katselijan kuuluukin tykätä, mutta... Noh, kaveri nyt vain oli varsin symppis.
Adakin oli mukana ja ilmeisesti hänellä ja Leonilla on ollut aiemmin jotain säpinää. Tämä Ada oli juuri sellainen kuin hänen saattoi olettaakin olevan, ei tosiaankaan liian pehmeä tai tyttömäinen naisellisesta pukeutumisestaan huolimatta.
Damnationissa oli omat heikkoutensa - kuten kohtaus, jossa tyrant heittelee Leonia niin, että tämän selkärangan olisi pitänyt olla tuhantena palasena, mutta Leon vain nousee jaloilleen - mutta silti se onnistuu antamaan fanille sen, mitä live action -elokuvista ei saanut. Onneksi japanilaiset ovat pitäneet animaatioelokuvien teon itsellään. Olisi varsin ikävää, jos nekin olisivat lähteneet villisti elämään omaa elämäänsä kaanonista välittämättä. Nyt ne sen sijaan täydentävät tarinaa, toimivat pelien jatkeena.
_____
Tosiaan on nyt sitten tarkoitus aina toisinaan pohtia näitä peleistä tehtyjä elokuvia ja ehkä samalla vähän myös vertailla niitä peleihin. En ole kaksinen leffa- tai pelikriitikko, mutta omia ajatuksiaan on joka tapauksessa mukava raapustella näistäkin. Eli palailenpa tämän jutun suhteen astialle, kun olen päättänyt, mitä elokuvaa/elokuvia seuraavaksi ruodin.
Ei kommentteja