Kuherruskuukauden loppu

Muutama viikko on tullut nyt tahkottua Final Fantasy XII: International Zodiac Job Systemiä eteenpäin. Tällä hetkellä olen menossa Pharoksen huipulle eli peli on jo aika loppumetreillä. Taas kerran mietin, onko edes pelin paras kohtaus (siis siellä majakan huipulla) sen arvoinen, että raahautuu tuskaista tornia ylöspäin. Ei, en pitänyt siitä tälläkään kertaa... kun vielä lisähaasteena oli, ettei ohjeitakaan ymmärtänyt. Tuli tosin juostua salareittiä, jolle en ole aiemmin osunut.



Olen edelleen sitä mieltä, että XII on parhautta. Siis hahmojen ja tarinan puolesta, mutta toisaalta myös pelattavuudeltaan. Aina on tökkinyt se, että kaikista hahmoista tulee samanlaisia tappokoneita, kun tarpeeksi kauan pelaa. Alkuun on helppo valita, että käyttää tietyllä hahmoille vain tiettyjä aseita ja armoreita, mutta kun onkin yhtä äkkiä mahdollisuus sekä roimasti lämää tekevään miekkaan että sauvaan, on valinta aika helppo... kun vielä kaikki osaavat taikoakin riittävän hyvin. Jeps, olen heikko liha. Kenties, jotkut osaavat rajoittaa tekemisiään paremmin.

Zodiac Job System toi tähän parannuksen. Ammattiluokat. Olin ajatuksesta innoissani ja se oli suurin syy, miksi pelin ylipäätään halusin. Olinkin haltioissani, kun pääsin valitsemaan jokaiselle hahmolle oman lisenssilaudan ja systeemi tuntui täydelliselle. Niinhän tosin kaikki silloin, kun eletään kuherruskuukausivaihetta.

Pelin edettyä vaaleanpunaiset linssit kyllä karisivat silmiltä hyvin. Hahmoluokat alkoivat tuntua jopa rasittavan rajatuilta, varsinkin, kun niitä ei voi missään vaiheessa vaihtaa. Pidän enemmän esim. vitosen tyylistä, jossa ammattia voi vaihtaa ja jonkin kyvyn siirtää uudelle ammatille. Zodiac Job Systemissä on sidottu valintoihinsa alusta loppuun. Onneksi otin valkoisen maagin tiimiin.

Mustan maagin sen sijaan jätin ottamatta kahdesta syystä. Tein Franista punaisen maagin, jonka siis pitäisi oppia vähän kaikkea. Valitettavasti tämä kaikki ei sisältänyt mm. aikamagiaa. Float olisi ollut turkasen tarpeellinen taika monessa kohtaa. Toinen syy oli se, että tein Balthierista samurain, jonka piti ohjeistuksen mukaan olla katanaa käyttävä musta maagi. Juu, katanoita käytellään sujuvasti ja tykkään niistä edelleen aseina ehkä eniten koko pelissä, mutta lisenssilaudalta ei ole vieläkään löytynyt ainuttakaan taikaa... ei, vaikka kaikki opittavat kyvyt ovat jo näkyvissä. Minua on huijattu, murh.

Sekin vähän harmittaa, että kahdessatoista on tarjolla paljon erilaisia aseita. Nyt niistä ei pääse käyttämään läheskään kaikkia. Se on tietysti ymmärrettävää hahmoluokkien vuoksi, mutta se luokan vaihtaminen voisi korjata tämän. Nythän pelin joutuu pelaamaan läpi ainakin kolmesti, että voi kokeilla kaikkia luokkia (tämä siksi, että valkoinen maagi on välttämättömyys).

Ritarin lisenssilauta
Lisenssilaudatkaan eivät ole niin näppärät kuin aiemmat. Ne tuntuvat yhtä aikaa hajanaisilta ja sumppuisilta. Esim. lähes kaikkien gambit-slotien tunkeminen laudan samaan kulmaan on vain typerää. Sen sijaan esperien sijoittelu on oikeastaan toteutettu aika kivasti. Nyt on tosissaan mietittävä, kenelle laittaa minkäkin, koska esperin takaa avautuu osalla uusia taitoja, taikoja tms. On punnittava, mistä valinnasta saa suurimman hyödyn.

Toinen hyvä uudistus on, etteivät quickening-iskut syö manaa nolliin. Niillä on omat latauspalkkinsa, joiden latautuminen tapahtuu, kun taistelee tarpeeksi... eli vähän limit break -tyyliin. Muuten systeemi on ennallaan. Taisin myös aiemmin kertoa, että iskuja löytyy lisenssilaudoilta neljä, mutta se paljastui vääräksi luuloksi. Kyllähän niitä oli neljässä paikassa, mutta ainoastaan kolme pystyi ottamaan. Valitettavasti tajusin tämän vähän liian myöhään. Kyseessä on samanlainen systeemi kuin espereiden kohdalla, quickeningien takana on avattavia juttuja, joista yhdet jäävät saamatta. Valinta olisi siis pitänyt tehdä tarkasti. Itsehän en tähän nyt uhrannut ajatustakaan vaan napsin ne, jotka helpoiten sain.

Käytännössä olisi varmaan pitänyt heti alkuunsa lukea enemmän ohjeita ja säheltää vähemmän, mutta olen aina ollut siinä huono. Yleisesti ottaen pelaaminen on ollut kivaa. Kuitenkin on pieniä juttuja, jotka ovat alkaneet tökkiä. Parasta pelissä on edelleen hahmojen välinen kemia ja loistava tarina, joskin nyt siitä karsiutui osa pois, koska pelissä on paljon kohtauksia, joissa ääninäyttelyä ei ole. En vain osaa japania tarpeeksi lukeakseni keskusteluja sillä kielellä.

Sanoisin, että Zodiac Job System on kokeilemisen arvoinen. Ohjeita kenties kannattaa seurata ja homma on helpompaa, jos osaa lukea vähintäänkin hiraganoja ja katakanoja. Kanjien osaamisestakin on huomattavaa etua. Minun on vaikea sanoa, pystyisikö peliä pelaamaan ilman japanin osaamista. Kenties, mutta se voisi olla jokseenkin työlästä.

Vaikka pelin rajoitukset hieman tökkivät, toivon edelleen, että kympin jälkeen tästä julkaistaisiin HD-versio PS3 (tai PS4:lle). Mieluusti toki soisin, että valikot olisivat sitten englanniksi. Ääninäyttely voisi olla tarjolla myös japaniksi, vaikka sitten joutuisin vääntämään kättä mielenkiintoisen kielen ja Gideon Emeryn väristyksiä aiheuttavan äänen välillä :D

Ei kommentteja