Ajatuksia hahmoista osa 2: Lightning

Railakas viikonloppu olisi takana. Kaveri oli käymässä ja tuli höpöteltyä Finaleista niin, että ääni meinasi lähteä. Ihan virkistävää tuollainen, kun viikot menevät tällä hetkellä aika yksinäisissä merkeissä kotosalla. Onneksi avomies on iltaisin paikalla ja japanin tunnitkin on torstaisin (plus jatkossa joinain lauantaina).

Ennen kuin menen asiaan mainitaan nyt, että sivupalkin kysely on jälleen päättynyt. Enemmistö vastaajista näyttäisi toivovan juttuja pelikokemuksista, ja lupaankin niitä kirjoitella myös jatkossa. Tosin tällä hetkellä pelaan Star Oceania, joten tosiaan Finaleista ei ole kirjoitettavaa. Myös hahmoanalyysit yms. vaikuttaisivat kiinnostavan porukkaa, samoin joku oli kiinnostunut paritusjutuistakin. Sen sijaan cosplay ei näytä kiinnostavan ketään, mutta saatan silti siitä edelleen ainakin conien yhteydessä jauhaa :D Ihan hyvä kuitenkin tietää, mihin suuntaan kannattaa blogissa painottaa.

Uusi kysely ilmestyy tänään. Pitäkää silmänne auki ;)



Lightning (Final Fantasy XIII ja XIII-2)

Ensimmäinen tietoni Lightningista oli, että hän on Cloudin naisvastine. En enää muista, mistä tämän luin, mutta huhu sai minut huokaamaan raskaasti ja vaikutti myös vahvasti mielipiteeseeni, kun aloitin Final Fantasy XIII:n pelaamisen. En uskonut, että voisin pitää hahmosta, kun en niin kamalasti perusta Cloudistakaan.

Ja kyllähän tuo kuulemani huhu osittain pitää paikkansa. Lightningissa ja Cloudissa on paljon samaa persoonassaan, kampauskin on hitusen samansuuntainen sekä yleinen elämänasenne. Myönnän suoraan, että Lightning ärsytti minua alkuun todella paljon. Hän oli kovis, keuhkosi Snow'lle (josta ärsyynnyin myös) Serah'an liittyvissä asioissa ja yritti tehdä kaiken yksin. Lisäksi hänellä oli selkeitä väkivaltaisia taipumuksia, jotka eivät asettuneet ennen kuin Fang suoraan ja asiallisesti huomautti naikkosen tarpeesta takoa tovereitaan turpaan. Tuon välikohtauksen jälkeen Light tuntuikin muuttuvan paljon kivemmaksi hahmoksi. Kiitos ja kumarrus, Fang!

Sanoisin, että pelin alkupuolella Lightningilla on pahoja tunne-elämän ongelmia, mitkä varmastikin johtuvat hänen lapsuudestaan ja liian varhaisesta vastuusta. Hän on kuitenkin joutunut huolehtimaan Serah'sta yksin jo varsin nuorena, sellainen ei voi olla vaikuttamatta. Lisäksi hän vaikuttaa tapaukselta, joka mieluiten sulkee asiat sisälleen ja lopulta naksahtaa, koska ei enää kykenekään pitämään palettia hallussaan. Hän ei kykene sanottamaan tunteitaan, mikä sitten heijastuu käytökseen ja tekee hänestä persoonana varsin rasittavan. Hyväsydämisyydestään huolimatta hän vaikuttaa vain kylmältä, itsekkäältä ja omahyväiseltä.

Onneksi tosiaan Fangin lyömisen jälkeen Light alkaa vihdoin avautua hahmona ja lopulta kehittyy valoisampaan suuntaan pelin loppua kohden. Hän alkaa hyväksyä muut tasaveroisina kumppaneina taistelussa fal'Cietä vastaan ja nähdä oman rajallisuutensa. Minusta tuntuu, että hän oikeasti tiedostaa, ettei voi voittaa yksin vaan ainoastaan yhdessä ystäviensä kanssa. Maailman pelastaminen on raskasta puuhaa, mutta kun Light kehittää syvän suhteen kohtalotovereihinsa, hänen sydämensä kevenee hieman. Minusta tätä kehitystä on erittäin mielenkiintoista ja mukavaa seurata pelin aikana.

Lightningin osalta kaikki siis vaikuttaa hyvältä, kun peli saa päätöksensä... vaikka nyt Fangille ja Vanillelle vähän käpyisesti käykin. Tässä vaiheessa uskoin parempaan huomiseen ja Lightningin mahdollisuuksiin kehittyä entistä avoimempaan ja rakastettavampaan suuntaan. Jos hän pelin alussa ei juuri nähnyt valoa tunnelin päässä, sen lopussa hän oli jo hyvin lähellä valoon astumista.

Sitten tulikin Final Fantasy XIII-2 ja Suuri Pimeys. Lightningin rooli ei ole kovin suuri pelissä, joten hänestä on vaikea tehdä sen pohjalta analyysiä. Osaltaan tätä varmasti myös vaikeuttaa se, etten lopulta jaksanut viettää pelin ääressä aikaa samalla tavalla kuin aiempien Finaleiden. Ei ole intoa pelata sitä uudestaan läpi. Joka tapauksessa jäin ihmettelemään, miksi Light oikein lähetti Noelin repimään Serah'n taistelemaan Caiusta vastaan eri ajoissa. Kenties, jos Noel ei olisi ilmestynyt Serah'n aikaan, edes Serah olisi saanut elää ihan tavallisen elämän (tai niin tavallisen kuin fantasiamaailmassa on mahdollista). Voi olla, ettei Snow olisi palannut, mutta aikanaan Serah olisi toipunut ja ikävästään (Snow'n ja siskonsa) hän olisi elänyt ihan hyvän elämän. Eikö tällaisen antaminen olisi ollut kunnon isosiskon teko?

Tuon kaiken sijaan Lightning tuomitsi siskonsa kuolemaan, koska veti tämän mukaan taisteluun Caiusta vastaan. Kolmentoista perusteella näkisin, että Light tekee mitä tahansa suojellakseen pikkusiskoa, mutta jatko-osan jälkeen en osaa enää sanoa. Olen hämmentynyt.

Mitä tulee Lightningin paluuseen seuraavassa osassa... en tiedä, mitä ajatella. Varmaankin näemme hieman (tai pahasti) angstisen nuoren naisen, joka taistelee taas kerran maailman pelastamisen puolesta. Mutta jos Light on jo menettänyt kaiken rakastamisen arvoisen, millainen persoona hänestä on tullut? En tiedä enkä tiedä, haluanko edes tietää. Melkein toivoisin, että voisin palata siihen kolmentoista pelaamisen jälkeiseen autuaaseen tietämättömyyteeni Lightningin tulevaisuuden suhteen.

Ei kommentteja