Peliperjantai osa 1: A Realm Reborn

Eilen oli ensimmäinen flunssapäivä, jolloin oikeasti jaksoin jopa tehdä jotain. Niinpä otin ilon irti ja olin aktiivinen sohvalta käsin.

Aamulla oli sopivasti tullut Square Enixiltä sähköpostia, että A Realm Rebornissa on pitkästä aikaa ilmainen viikonloppu. Sehän toki sopi paremmin kuin hyvin, sillä olin halunnut päästä testaamaan roguen ammattia jo pidemmän aikaa, mutten ole raaskinut ostaa peliaikaa, koska mörpin pelaamiseen ei ole niin hirveästi tunteja tällä hetkellä kuitenkaan käytettävissä.

Pieni tyttö ja suuri meri
Pelasin ensimmäistä kertaa yli vuoteen ilman miestä. Sen lisäksi aloitin tietysti taas leveliltä 1, kun menin vaihtamaan ammattia. Vaikka olin mestoilla, jossa myös vihut olivat matalalevelisiä, oli minulla alkuun melkoisia haasteita. Kun on tottunut siihen, että toinen sekä tankkaa että hiilaa, sitä on pieni damage dealer äkkiä pulassa, kun ei muista viskoa potionia tarpeen mukaan tai olla riittävän varovainen. Aika nopeasti sitä kuitenkin oppi olemaan vähän varovaisempi kuin ennen.

Täysin epäsosiaalinen en silti päässyt olemaan. Joku tuli kyselemään, olenko mahdollisesti saksalainen mies eikä uskonut, etten ole. Seuraavaksi toinen tyyppi tuli kirjaimellisesti niskaan huohottamaan, kun tein marketista ostoksia. Todella epämiellyttävää.

Onneksi joukkoon sattui myös kivempi kokemus. Pelailin hetken verran erään maagin kanssa. Kyseinen heppu hallitsi sekä mustaa että valkoista magiaa, mikä oli kätevää, kun pystyimme kumpikin taistelemaan, mutta sain tarvittavaa parannusta koko ajan, jolloin ei tarvinnut olla niin varpaillaan.

Pääpointti pelaamisessa tosiaan oli, että halusin kokeilla roguena olemista, mutta samalla jouduin myös grindailemaan aika paljon, koska ammattitehtävät tulevat aina viiden levelin välein. Aiemmin tämä ei ole varsinaisesti ollut ongelma, sillä tarjolla on ollut tuottoisia sivutehtäviä, joita tekemällä on ollut helppo saada leveitä. Nyt olin kuitenkin jo ehtinyt tehdä suurimman osan sopivista, joten tällä kertaa grindaaminen oli ihan sitä itseään höystettynä vain satunnaisilla sivutehtävillä ja Fatejen metsästämisellä. Hidasta ja hieman turhauttavaa, mutta toisaalta viihdyin sohvalla pelin ääressä yllättävän pitkään eli kai se on vähän koukuttavaakin.




Roguen pelaaminen tuntui aika samalta kuin monkinkin (ja sitä ennen pugilistin). Tosin nyt aseina olivat kaksi tikaria. Kun levelien mukana tuli lisää liikkeitä, aloin pitää ammatista jopa vielä enemmän. Erityisen kiva on loppuliike, jolla hypätään vihollisen päälle ja puukotetaan kunnolla (kuulostanpa nyt väkivaltaiselta). Varmaan taitoja tulisi vielä paljon lisääkin, kun pelaisi enemmän. Kerkesin grindata hahmoni levelille 14 eli huimat kolme kiltatehtävää tuli tehtyä.

Koukuttavin osuus oli ehkä roguekillan juonellisuus. Tykästyin killan pääjehuun, Jackeen, mutta suurimman vaikutuksen teki kuitenkin kissatyttö V'kebbe hassusta nimestään huolimatta. 10-levelin kiltatehtävä pelataan hänen kanssaan ja otin tuosta tehtävästä kyllä kaiken irti.

Tehtävätkin olivat ihan kivoja. Erityisesti pidin tästä viimeisimmästä. En pelkästään V'kebben takia vaan myös hiippailun, jota siinä pääsi harrastamaan. Se oli oikein hauska kyky ja sitä voisi kokeilla ehkä hyödyntää myöhemmin jossain muussakin. Kenties. Riippuu nyt taas hyvin paljon siitä, tuleeko peliä pelattua.

Jo nyt tuli havaittua, että kaupunkia (tässä tapauksessa Limsa Lominsa) lukuun ottamatta alkupään kartalla oli hyvin hiljaista. Siellä oli satunnaisia vastaantulijoita, mutta totisesti vähemmän kuin silloin, kun vielä pelasin peliä aktiivisesti. Mutta niin kai se menee, ei siellä ole syytä pyöriä, jos oman hahmon levelit huitelevat 40-50 välillä.

Kuvailin myös jonkin verran V'kebbeä ihan siltä varalta, etten enää häntä näe. Voi nimittäin olla, ettei minulla ole aikaa ryhtyä aktiivipelaajaksi tämän kevään aikana... ja kun pelin ensimmäinen maksullinen lisäosa ilmestyy, en tiedä, onko paluussa enää järkeä. Ei ole tuota ekaakaan juoniosuutta tullut vielä kahlattua kokonaan läpi.





Ei kommentteja