Minut haastettiin kirjoittamaan laajempi postaus yhdestä otomepelien suosikkimiehestäni. Twitter-äänestyksen perusteella postauksen aiheeksi valikoitui Amnesia-sarjan Ikki.
Amnesia: Memories oli elämäni kolmas otomepeli, ja olen onnistunut elämään niin pullossa, etten tiennyt siitä mitään. Tämä siitä huolimatta, että peli on ilmestynyt vuosia sitten ja siitä on tullut myös anime. Koska peli sattui olemaan Steamin kirjastossani (en tiedä miksi, koska en ole sitä itse ostanut), kynnys sen aloittamiseen oli lopulta aika pieni, kun sitä minulle suositeltiin. Tästä syystä en vaivautunut ottamaan mistään mitään selkoa vaan hyppäsin suoraan pelaamaan.
Pelin päähahmo on menettänyt muistinsa ja saanut avukseen ystävällisen henkiolennon, Orionin, joka yrittää auttaa häntä selvittämään, mitä on tapahtunut ja mikä on päähahmon suhde pelissä esiintyviin miehiin. Taustalla on suurempi ja monimutkaisempi juonikuvio, jota en kuitenkaan tässä lähde avaamaan.
Tänään on nimittäin tarkoitus keskittyä pelin suosikkimieheeni, joka myös keikkuu tällä hetkellä otomepelimiehieni kärjessä.
Tämä postaus sisältää spoilereita erityisesti Ikkin reitiltä sekä Amnesia: Memoriesista että Amnesia: Laterista, joten etene varoen.
Kuka Ikki on?
Omalla reitillään Ikki työskentelee samassa kahvilassa päähenkilön kanssa ja opiskelee yliopistossa. Hän on niin hyvännäköinen ja hurmaava, että tytöt ovat organisoineet hänen ympärilleen oikean fanikerhon, jota johtaa tiukka ja määrätietoinen Rika.
Fanikerholaiset ovat aina kiusanneet tyttöjä, joiden kanssa Ikki on seurustellut. Niinpä hänen seurustelusuhteensa ovat päättyneet kolmessa kuukaudessa, kunnes hän jo itsekin päätynyt pysymään tässä rytmissä.
Fanikerholaiset ovat tunnustaneet tunteensa Ikkille vuorotellen ja saaneet oman kolme kuukautta seurustelua täydellisen poikaystävänsä kanssa. Pelin päähahmo ei reitin alussa luonnollisesti amnesiansa takia muista tilannetta, mutta hänellä on menossa oman kolmen kuukautensa viimeinen kuukausi Ikkin tyttöystävänä.
Päähahmon suhde Ikkiin on kuitenkin lähtenyt liikkeelle hieman eri tavalla kuin monen muun kohdalla, sillä Ikki itse asiassa teki aloitteen. Ikki ei halua suhteen päättyvän vaan saada päähenkilön rakastumaan itseensä. Päähahmo on nimittäin ensimmäinen tyttö, joka on pystynyt vastustamaan Ikkin vetovoimaa, joten hän on kaapannut omakseen ensin Ikkin mielenkiinnon, sittemmin aidomman kiintymyksen.
Playboy, johon lankeaa, vaikkei haluaisi
Aloitin pelin Shinin reitillä, jolla törmäsin myös kaikkiin muihin reitillisiin hahmoihin. Kukaan ei herättänyt palavaa mielenkiintoa ennen kuin Ikki esiteltiin. Kahden ensimmäisen repliikin (kuvassa yläpuolella) perusteella tiesin haluavani jättää Ikkin reitin viimeiseksi, koska sokeri tulee säästää pohjalle.
Mainittakoon, ettei Ikkin kohdalla vaikuttanut pelkästään se, mitä hän sanoi vaan ääni, jolla asiat sanottiin. Ääninäyttelijäkoukku iski siis hyvin nopeasti. Amnesian pelaamisen jälkeen Kishou Taniyama päätyikin suosikkiääninäyttelijöideni listalle (joka hyvin lyhyt; hänen lisäkseen siellä ovat tällä hetkellä Gideon Emery ja Kousuke Toriumi).
Omalla reitillään Ikki kuitenkin käänsi ärsytysnuppini kaakkoon melkein välittömästi myöhästymällä sovituilta treffeiltä. Kun vielä kävi ilmi, että hän viihdytti kadulla fanikerhoaan, ohimoitani tykytti oikein huolella.
Erityistilanne kuulosti playboy-selitykseltä
Aloin ajatella, ettei reitti kenties tarjoaisikaan ihan sitä, mitä olin olettanut. Treffit Ikkin kanssa olivat kuitenkin lopulta mielenkiintoiset. Kävi ilmi, että Ikkillä on jokin erityislaatuinen tilanne meneillään, mutta siitä ei kerrottu sen tarkemmin. Jotenkin se kuitenkin liittyi selkeästi fanikerhoon.
Äkkiseltään ajateltuna erityistilanne kuulosti kyllä vähän playboy-selitykseltä, mutta en voinut mitään sille, että mielenkiintoni silti heräsi.
Seuraavan päivän ilta puolestaan päättyi kabedoniin päähahmon kotitalon edustalla, mikä tuntui tavallaan varhaiselta, kun päähahmon ja Ikkin suhde näytti lähinnä sekavalta. Toisaalta olin haikaillut Ikkin perään jo kolmen muun reitin ajan itse, joten... No, kyllähän se kuumotti sillä tavalla sopimattoman sopivasti.
Tavallaan Ikki tuntui olevan tosissaan päähahmon suhteen mutta soitti samaan aikaan hälytyskellojani. Jäin miettimään, onko koko juttu kuitenkin hänelle pelkkää pelaamista. Onko hän tosissaan yhtään kenenkään kanssa? Olenko lankeamassa ansaan näiden orastavien tunteideni kanssa?
Tunteiden vellova vuoristorata
Tosielämässä en arvosta draamaa ja sekoilua ihmissuhteissa, mutta fiktiossa ne tuovat sopivasti mausteita mukaan. Niin myös Ikkin tarinassa. Olin kuin liimattu tietokoneeseeni sen muutaman illan, jonka vietin Ikkin reitillä.
Ikki paineli kaikkia mahdollisia nappejani
Miksikö? No, koko ajan oli tekeillä jotain. Milloin olin aivan ihastuksissani, milloin totaalisen vihastuksissani. Ikki ja Ikkin ajoittain typerä käytös painelivat kaikkia mahdollisia nappejani, ja kävin läpi luultavasti tunteiden koko spektrin pelatessani.
Välillä nauroin, välillä itkin. Jossain kohtaa kiroilin ääneen, toisessa säikyin ja kolmannessa huokailin ihastuksesta. Raskasta, kuormittavaa ja ihanaa. Myös turvallista. Se on se seikka, joka saa antautumaan tällaisiin tilanteisiin fiktiossa, vaikka oikeassa elämässä niitä karttaa viimeiseen asti.
Ikki siis koukutti minut paitsi itseensä, myös tunneryöppyjen aiheuttamaan euforiaan. Etenkin kun hyvät tunteet lopulta voittivat ne ikävät. Kun vihdoin saavutin hyvän lopun (käytyäni ensin läpi normaalin ja kaikki huonot), kyynelehdin taas. Tällä kertaa onnesta. Täydellinen poikaystävä napattu!
Mutta onko Ikki täydellinen?
Mietitäänpä Ikkiä hieman tarkemmin. Mikä kaikki nostaa hänen pisteitään, jos sivuutetaan hyvä ulkonäkö ja hyytelöksi muuttava ääni? Toki niiden merkitystä ei pidä aliarvioida, mutta haluan ajatella, etten ole niin pinnallinen, että takertuisin vain noihin seikkoihin.
Tosin se ääni on kyllä...
Köh, asiaan. Siis Ikkin hyviä puolia:
- Kohtelias
- Viettelevä
- Ei säästele kehuja
- Tekee parhaansa suojellakseen
- Omistautunut
- Sopivan omistushaluinen
- Itsevarma
- Herkkä
- Hellä
- Rakastava
- Flirtti
- Tuoksuu kahvilta
- Antaa aikaa ja osaa odottaa
Myönnän, että listalla on ominaisuuksia, jotka joku toinen voi laskea huonoiksi. Kaikki eivät pidä viettelevistä flirteistä, jotka harrastavat kabedoneja (en minäkään, jos kyseessä on väärä henkilö). Myös omistushaluisuus on punainen vaate osalle.
Ikkin kohdalla kaikki edelliset ovat kuitenkin seikkoja, jotka aiheuttavat sopivaa lepatusta vatsanpohjalla. En voinut olla kiinnostumatta hänestä, vaikka varoitusmerkit olivat ilmassa. Tietysti tähän vaikuttaa myös se, että romantiikan (pääasiallisena) sääntönä on onnellinen loppu. Eli romanttisessa fiktiossa voi luottaa, ettei playboylta vaikuttava mies ole oikeasti pelimies, vaan pinnan alta kuoriutuu kelpo yksilö, jonka kanssa olla onnellinen lopussa.
Ikkille ei ole ongelma heittäytyä helläksi ja herkäksi
Ikkin kohteliaisuudesta on erikseen nostettava esille se, ettei hänen miehisyytensä kärsi esimerkiksi naisen käsilaukun kantamisesta kaupungilla. Tämä hurmaava ele pamautti plussapojoja laariin ja nosti hymyn huulille. Ylipäätään Ikkissä on ihanaa se, ettei hänelle ole ongelma heittäytyä helläksi ja herkäksi. Hän on toisissa tilanteissa itsevarma, toisissa näyttää kuoren alle piilotetun satutetun sydämensä... mikä olikin se seikka, joka varmaan sulatti minut lopullisesti.
Pelisarjan toinen osa, Later, paljastaa Ikkin persoonasta lisää. Jos hän Memoriesin lopussa lupaa, että viettelee päähahmon vuoteeseensa alle kuukaudessa, Laterissa hän lunastaa tämän lupauksensa.
Mikä tässä sitten on niin erikoista? Ei kai varsinaisesti mikään, mutta Ikki vain osaa hommansa. Hän näkee oikeasti vaivaa siihen, että päähahmolla on turvallinen olo, mutta toisaalta onnistuu samalla säilyttämään hykerrystä herättävän flirtin asenteensa.
Ikki on valmis odottamaan ja antamaan aikaa. Hänen ei tarvitse saada haluamaansa välittömästi ja hän työskentelee päämääriensä eteen. Hän ei ole painostava vaan omistautuva, rakastava ja... niin... viettelevä. Päähahmo oli silti valmis hitaammin kuin minä, mutten suoranaisesti valita, koska viihdyin Ikkin viettely-yritysten parissa erinomaisesti.
Mutta niin, onko Ikki tosiaan täydellinen?
Lyhyt vastaus: Ei ole.
Mutta katsotaan tätä asiaa nyt kuitenkin tarkemmin. Ikki on aivan liian kiltti omaksi ja tyttöystävänsä parhaaksi. Hänellä ei ole riittävästi sisua laittaa fanikerhoaan ajoissa kuriin, vaikka tyttölauma käytännössä käyttää häntä hyväkseen.
Hyvä on, Ikki on tietyssä mielessä uhri. Tytöt tosiaan sabotoivat hänen seurustelusuhteitaan mustasukkaisuuksissaan.
Silti arvostaisin, jos Ikki kasvattaisi nopeammin selkärangan ja ilmoittaisi, että hänellä on itse oikeus valita seurustelukumppaninsa. Tosin tällöin asiasta saataisiin paljon vähemmän konfliktia aikaan.
Lisäksi Ikkillä on taipumus suorastaan dramaattiseen epätoivoon, joka voi tuntua vähän pelottavalta. Kun olosuhteet ovat oikeat, hän on valmis tekemään päähahmon puolesta tekoja, joilla voi olla äärimmäisen vakavat seuraukset.
Ikkillä on taipumus suorastaan dramaattiseen epätoivoon...
Ensimmäinen loppu, jonka sain Ikkin reitillä ensimmäisessä pelissä, vei päähahmon sairaalaan, koska fanikerho hyökkäsi vuoristopolulla hänen kimppuunsa. Ikkin reaktio virkavallalle ilmoittamisen sijaan... on... pelottava. Sitä paitsi, en halua, että Ikki rikkoo itsensä minun päähahmon puolustamisen takia. Ei kun hetkinen... Menikö Ikki rikki jo, kun päähahmoon sattui? Vai paljon aiemmin? En enää tiedä!
Sama epätoivo esiintyy Laterissa hieman eri tavalla kuin Memoriesissa. Jälkimmäisessä pelissä Ikki ja päähahmo ovat jo saaneet toisensa ja asuvat yhdessä, mutta päähahmon isä haluaa hakea tyttärensä takaisin kotiin, koska hänestä Ikki on epäluotettava naistennaurattaja.
Päähahmon isän vaatimukset saavat Ikkin vajoamaan polvilleen lattialle ja kumartamaan samalla, kun hän pyytää, että isä sallisi heidän asua yhdessä. Ikki kertoo, kuinka lakkaa olemasta ilman päähahmoa ja paljastaa, kuinka paljon tätä rakastaa.
Tämä on hyvin japanilainen ele. Se on myös suuri ja vaikutuksen tekevä ele. Se kertoo siitä, että nyt ollaan tosissaan... ja ehkä vähän siitäkin, että pyydetään jotain sellaista, jota ei ole oikeutta pyytää. Ollaan valmiita anelemaan.
Ollaanpa rehellisiä. Vaikutuin niin paljon, että paiskasin kädet suun eteen ja silmäni kyyneltyivät. Sydän otti ehkä ylimääräisiä kierroksia. Samaan aikaan pieni ääni päässä kuitenkin muistutti, että Ikkin epätoivoisuuden taso ei ole ihan... terveellisen rajoissa. Hän on niin rakkautensa sokeuttama, että kokee, ettei ole olemassa ilman päähahmoa. Se ei ole ehkä paras lähtökohta parisuhteelle.
Lopuksi
Yhteenvetona voisi todeta, ettei Ikki tosiaan ole täydellinen poikaystävä. Silti hän erinomaisen hurmaava, suloinen, ihana ja viettelevä. Hänellä on myös ääninäyttelijä, joka osaa heittäytyä rooliin hyvin ja täydentää hahmon taidokkaalla näyttelemisellään.
Koska Emmi livautti omaan Sasuke-postaukseensa pienen paljastuksen pelipäiväkirjastaan, taidan minäkin reiluuden nimissä lisätä sellaisen tähän loppuun.
"Mikä taika Ikkin äänessä oikein on?! Ja sen jutut! Sen tapa flirttailla aiheuttaa välittömät dokidokit! <3 <3 <3 Tästä tulee niin parasta! Uuh, voisin viettää Ikkin kanssa aikaa loputtomasti."
Ei kommentteja