Ys IX: Monstrum Nox ilmestyy tänään 5.2.2021 täällä Euroopassa. Pitkäaikaisella sarjalla on myös lännessä vuosia matkassa kulkeneita faneja, mutta edellinen osa Ys VIII: Lacrimosa of Dana toi sarjan myös suuremman yleisön tietoisuuteen ja kerrytti faneja ehkä hieman lisää. Tänään kurkistamme pikaisesti, mitä ajatuksia uusi osa herättää konkaripelaajassa ja sarjaan vasta hiljattain tutustuneessa.
Emmi: Mitä ajatuksia sarjan uusi osa herättää kokeneemmassa pelaajassa?
Oma Ys-historiani alkoi, kun hankin sattumalta Ys Sevenin PSP:lle. Peli ei
ehkä ole sarjan parhaimmistoa, mutta koukutti minut vauhdikkailla
taisteluillaan sekä menevällä musiikillaan ja innosti tutustumaan myös sarjan
muihin osiin.
Ys-sarja on yksi harvoista suosikeistani, jonka mikään osa ei
ole vielä aiheuttanut minulle suurta pettymystä, mutta toisaalta odotukseni
ovat yleensä olleet maltilliset.
Valitettavasti Ys IX onnistui jättämään itselleni pienen pahan maun jo ennen
ilmestymistään, sillä ennakkotilaukseni erikoisversiosta peruttiin Brexitin
tultua voimaan. Tästä suivaantuneena suunnittelin jo, että boikotoin koko
peliä ja ostan sen myöhemmin alennuksesta. Olen kuitenkin hankkimassa vasta
kesällä ilmestyvän Switch-version, joten minulla on hyvin aikaa rauhoittua ja
hyväksyä tilanne.
Erikoisversio olisi sopinut kokoelmani jatkoksi, sillä omistan
erikoisjulkaisun kaikista fyysisenä hankkimistani uudemmista Ys-peleistä,
mutta tärkeintä lienee kuitenkin, että pääsen nauttimaan itse
pelaamisesta.
Verrattuna aiempaan olen lopulta onnistunut olemaan melko pimennossa sarjan
uusimmasta osasta. Suurin innostukseni on päässyt laimenemaan vuosien
varrella, mutta se ei tarkoita, ettenkö odottaisi mielenkiinnolla Adolin uusia
seikkailuja.
Muiden kommenteista olen ymmärtänyt, että uusin osa sisältäisi
tavallista enemmän viittauksia aiempiin peleihin, mikä ilahduttaa ainakin
itseäni ja varmasti myös muita sarjaa enemmän pelanneita. Viittaukset ovat
käsittääkseni kuitenkin niin pieniä, että Ys IX:iin voi rauhassa tarttua,
vaikka aiempia pelejä ei tuntisikaan.
Uudelle pelaajalle sarjan numerointi voi olla hämäävä, sillä edellinen osa Ys
VIII sijoittui aikajanalla viidennen ja kuudennen pelin väliin. Olenkin
iloinen, että viimein saadaan oikeasti jatkoa Adolin tarinalle. Pelissä
nähdään toistaiseksi vanhin versio hahmosta ja vaikka ikää ei vieläkään ole
paljon, on silti mukavaa nähdä hahmon vanhenevan sarjan edetessä.
Itselleni yksi tärkeimmistä asioista Ys-sarjassa on musiikki ja toivon, että
uusin osa tarjoaa jälleen loistavan soundtrackin. Tavoistani poiketen en ole
kuunnellut Ys IX:n musiikkia vielä lainkaan, joten nähtäväksi jää,
miten se vertautuu aiempiin peleihin.
Myönnän pitäväni enemmän vanhemmista peleistä, joissa Adolilla ei ole
taisteluissa apunaan muita hahmoja, mutta myös uudempien osien tiimitaistelut
ovat hauskoja. Siihen olen vähän pettynyt, ettei tässäkään osassa pääse
pelaamaan Dogilla, mutta tietysti voin aina palata Ys Sevenin pariin.
Anna: Entä mitä pohtii nyyppä?
Olin toki kuullut Ys-sarjasta jonkin verran jo aikaisemmin Emmiltä, mutta en
ollut perehtynyt itse sarjan peleihin, ennen kuin Ys VIII: Lacrimosa
of Dana -pelin demo ilmestyi syksyllä 2017.
Demo yllätti minut positiivisesti. Eivät ajatukseni sarjasta olleet lähtökohtaisesti negatiivisia ennenkään,
mutta olin pohtinut, ettei se välttämättä olisi minun juttuni.
Ys VIII vei minut kuitenkin mennessään. Pelin hahmot jäivät kohtalaisen
pinnallisiksi Adolia ja Danaa lukuunottamatta, mutta olivat kuitenkin
riittävän kiinnostavia kannattelemaan tarinaa.
Tarinapuoli myös pääsi vetämään maton alta. Ehdin jo suositella peliä
sellaisille pelaajille, jotka ovat kiinnostuneita japanilaisista roolipeleistä
mutta eivät kaipaa eeppistä menoa. Ys VIII kuitenkin tarjoili muista genren
peleistä varsin tuttua eeppisyyttä tarinaosastolla ja onnistui siten
hämmentämään. Tykkäsin kuitenkin, koska minua se eeppisyys ei ole oikeastaan
juuri haitannut muissa peleissä.
Voit käydä lukemassa ajatuksiani pelin läpäisyn jälkeen täältä.
Muiden puheista olen ymmärtänyt, että sarjan kaikki pelit eivät ole
tarinaltaan yhtä eeppisiä vaan kyse on enemmän paikallisista pienistä
seikkailuista. Ys VIII:n lisäksi olen kokeillut vain Ys Originia, eikä se valitettavasti puhutellut minua samalla tavalla. En ole vieläkään jaksanut pelata sitä loppuun.
On mahdollista, että Ys VIII jää poikkeukseksi säännöstä, ja Ys IX
tarjoilee kenties sarjalle ominaisemman tarinan. Tässä mielessä
odotan mielenkiinnolla, millä tavalla se minuun uppoaa. Jääkö olo tyhjäksi?
Kaipaisinko vähän enemmän? En tiedä vielä.
Kokeilin pelin demoa sen ilmestyessä, mutta se antoi oikeastaan vain
tilaisuuden juoksennella parilla kartalla 10 minuutin ajan. Itse olisin ollut
kiinnostuneempi tarinavilauksesta kuin pelimekaniikoista tai kartoista, joten
demo ei tehnyt erityistä vaikutusta. Tilasin silti pelin ja se on
korkkauslistalla seuraavana heti, kun Posti vain suostuu kiikuttamaan sen
kotiini (mikä ei valitettavasti tapahtunut julkaisupäiväksi).
Yhteenvetoa
Pidempiaikaisilla Ys-sarjan faneilla voi olla hyvin erilaiset odotukset Ys IX:n suhteen kuin edellisestä osasta mukaan hypänneillä. Tulossa on kuitenkin vähintään toiminnallisia taisteluja, menevää musiikkia ja aikuisin Adol, joka sarjassa on nähty.
Kumpikaan meistä ei ollut ennakkoon perehtynyt pelin tarinalliseen tarjontaan, joten yllätyksiä on luvassa. Kenties avaamme niitä blogissa myöhemmin, kunhan saamme pelin käsiimme. Anna tosiaan odottelee sitä saapuvaksi piakkoin, Emmi on tarttumassa siihen vasta kesällä Nintendo Switch -version myötä.
Aiotko sinä pelata Ys IX: Monstrum Noxin? Millaisia odotuksia sinulla on pelin suhteen?
Ei kommentteja