Kirjoitin viime kuussa Final Fantasy IV:stä ja Tsuki no Akari -kappaleesta. Tuon postauksen myötä sain toiveen, että käsittelisin blogissa myös Final Fantasy VIII:n Eyes on Me -kappaletta. Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että täytyyhän tuo toive toteuttaa.
Final Fantasy VIII on peli, joka tuntuu jakavan sarjan fanien mielipiteitä. Osa pitää sitä mestariteoksena, osa sarjan mustana lampaana. Joskin jälkimmäinen joukko on saattanut muuttaa mielipidettään sarjan tuoreempien osien myötä, mutta ei mennä siihen tällä kertaa.
Joka tapauksessa Final Fantasy VIII on tarinaltaan hiukkasen mystinen ja siitä voi olla vaikea saada otetta. Vaikka pelasin peliä aktiivisesti omina nuoruusvuosinani, olin aina hiukkasen kujalla sen tarinasta enkä nykyisinkään uskalla vannoa, että olen vihdoin ymmärtänyt pelistä kaiken. Todennäköisesti en nimittäin ole. Ymmärryksen kasvattamiseen ehkä auttaisi, jos pelin pelaisi tiiviissä putkessa ja ajatuksen kanssa uudestaan, mutta ensin pitäisi napata jostain aikaa sitä varten.
Pelin musiikillinen maailma on näyttäytynyt minulle aina ristiriitaisena. Soundtrack sisältää upeita kappaleita, joiden kuulemisesta nautin, mutta mukana on myös hirvityksiä, jotka skippaan samantien, jos ne alkavat tietokoneeni kaiuttimista kuulua. Eyes on Me kuuluu kuitenkin ensimmäiseen kategoriaan, ja nautin myös sen laulamisesta, vaikkei minulla mitään lauluääntä ole.
En todennäköisesti ole ainoa kappaleeseen ihastunut, sillä se voitti vuonna 1999 vuosittain järjestettävän Japan Gold Disc Awardsin "Song of the Year (Western Music)" -palkinnon. Se oli ensimmäinen videopelikappale, joka sijoittui kyseisessä kilpailussa. Kyseessä on siis omanlaisensa saavutus, joskin ihmettelen tuota "Western Music" -osuutta. Ehkä se johtuu siitä, että kappaleen laulaa hongkonglainen Faye Wong?
Eyes on Me:n taustaa
Kun Final Fantasy VIII oli tekeillä, sarjan hovisäveltäjänä toimi vielä Nobuo Uematsu. Näin ollen kappaleen melodia on hänen luomuksensa. Sopivaa laulajaa etsittiin pitkään, eikä Uematsu ollut kuullut Wongia, ennen kuin hänen CD:tään kuunneltiin palaverissa. Wongin ääni sopi Uematsun mielestä kappaleen ja pelin tunnelmaan, joten hänet haluttiin mukaan. Äänitys järjestettiin Hong Kongissa, sillä Wongin aikataulut eivät antaneet myöten saapua Japaniin.
Eyes of Me on Final Fantasy VIII:n kantava musiikillinen teema. Sen keskeinen melodia kuullaan pelissä aina, kun pelin päähahmolla, Squallilla, on romanttinen hetki hänen rakkaudenkohteensa, Rinoan, kanssa. Kappaleesta kuullaan pelin aikana myös erilaisia versioita esim. Deling Cityssä soivaan Julia-kappaleessa ja Waltz for the Moon -kappaleessa. Jälkimmäinen soi SeeDien valmistujaistanssiaisissa. Kappaletta ei voi pelin aikana muutenkaan päästä pakoon, sillä se soi niin ikään Fisherman's Horizonissa improkonsertissa ja Shumi-kylässä radiossa. Kenties juonellisesti tärkein kohta, jossa Eyes on Me kuullaan on hetki, jolloin Squall ja Rinoa ovat laskeutumassa avaruudesta Ragnarok-aluksella.
Pelissä kappaleen on kirjoittanut Julia Heartilly rakkaudenkohteelleen Laguna Loirelle. Sotilaana toiminut Laguna rakastui Juliaan, joka puolestaan toimi erään hotellin pianistina. Aina tilaisuuden tullen Laguna vieraili hotellin aulassa kuuntelemassa Julian soittoa, muttei uskaltanut lähestyä pianistia ihastuksen tunteistaan huolimatta tai kenties juuri niiden takia.
Eräänä iltana Laguna kuitenkin rohkaisi mielensä ja yritti päästä Julian juttusille. Vaikka hänen hermostuneisuutensa paistoi räikeästi läpi, Julia kutsui hänet vieraisilleen omaan huoneeseensa. Tuona iltana pari kertoi toisilleen tunteistaan, ja Julia puhui kappaleesta, jonka halusi kirjoittaa Lagunalle, vaikka oli aina kokenut laulujen sanoittamisen vaikeaksi. Valitettavasti pian näiden tunnustusten jälkeen Laguna joutui lähtemään suorittamaan tehtävää, eikä Julia enää koskaan nähnyt häntä.
Eyes on Me Julian ja Lagunan rakkaustarinana
Eyes on Me on ollut minulle aina hyvin suoraviivainen kappale enkä ole onnistunut kaivamaan siitä samanlaista mystisyyttä ja monitulkintaisuuttua kuin Final Fantasy VIII:sta itsestään. Ehkä kyse on kuitenkin vain oman ajatteluni rajoittuneisuudesta.
Koska en ole mikään musiikin asiantuntija, en tiedä, miten ja millaisiin osiin kappale pitäisi jakaa. Itse jaan sen nyt kuitenkin kahteen toisistaan erillisiin osioihin, jotka kuitenkin tukevat toisiaan.
Ensimmäinen osio
Whenever sang my songs
On the stage, on my own
Whenever said my words
Wishing they would be heard
I saw you smiling at me
Was it real or just my fantasy
You'd always be there in the corner
Of this tiny little bar
My last night here for you
Same old songs, just once more
My last night here with you?
Maybe yes, maybe no
I kind of liked it your way
How you shyly placed your eyes on me
Did you ever know
That I had mine on you?
Darling, so there you are
With that look on your face
As if you're never hurt
As if you're never down
Shall I be the one for you
Who pinches you softly but sure
If frown is shown then
I will know that you are no dreamer
Tässä ensimmäisessä osiossa Julia puhuu arkisesta työstään. Hän esiintyy hotellin aulassa ja esittää kappaleitaan illasta toiseen toivoen tulevansa kuulluksi. Esiintyessään hän huomaa, että kuuntelemaan saapuu sama henkilö illasta toiseen. Julia näkee, että henkilö hymyilee hänelle, muttei ole varma, onko kyseessä tositapahtuma vai ainoastaan hänen kuvitelmansa.
Vastaava tilanne on melko tyypillinen ihastuneelle ihmiselle. Vastapuolen reaktioista ja ilmeistä hakee jonkinlaista merkkiä siitä, että toinen tuntee samoin. Kun sitten mielestään saa tällaisen merkin, oli se sitten hymy, tietynlainen katse tai vaikkapa lausahdus, herää toivonpilkahdus. Ehkä tunteet ovat molemminpuolisia. Hyvin usein toivo kuitenkin voi kääntyä epäröinniksi. Kenties sitä vain toivoo niin paljon, että alkaa kuvitella asioita, joita ei oikeasti tapahdu. Ainakin itse tunnistan tämän kiusallisen tunnemyrskyn.
Seuraavassa säkeistössä Julia siirtyy pohdiskelemaan viimeistä iltaansa esiintymässä. Hän esiintyy vain salaperäiselle ihastuksensa kohteelle, vaikka yleisössä on mahdollisesti muitakin ihmisiä. Onko tämä viimeinen ilta, jonka hän saa viettää ihastuksensa kanssa?
Julia nauttii siitä, millä tavoin ihastus katselee häntä, ja pohtii, onko tämä huomannut hänen katseensa. Jälleen hän hakee merkkiä, jonkinlaista vahvistusta siitä, ettei kyseessä ole vain kuvitelma ja toisaalta siitä, ettei ihastus ole pelkkä haaveilija. Voisiko heidän välillään olla jotain enemmän?
Kappaleen ensimmäinen osio kertoo siis vahvasti ihastuksen syntymisestä ja kehittymisestä. Se on täynnä rakkaustarinan alun jännitteitä, jotka saavat vatsan menemään solmuun ja sydämen lyömään tiheämmin. Se kertoo epävarmuuden ajasta, joka on yhtä aikaa sekä ihanaa että kamalaa. Mikään ei ole vielä varmaa mutta mitään ei ole vielä menetettykään.
Toinen osio
So let me come to you
Close as I wanna be
Close enough for me
To feel your heart beating fast
And stay there as I whisper
How I loved your peaceful eyes on me
Did you ever know
That I had mine on you?
Darling, so share with me
Your love if you have enough
Your tears if you're holding back
Or pain if that's what it is
How can I let you know
I'm more than the dress and the voice?
Just reach me out, then
You will know that you are not dreaming
Toisessa osuudessa Julia siirtyy aktiivisempaan rooliin. Suoranaista toimintaa ei siinäkään esitetä, mutta haaveet muuttuvat kehotuksiksi. Julia pyytää saada lähestyä katselijaansa, hän haluaa päästä niin lähelle, että voi kuulla tämän sydämenlyönnit. Hän haluaa kertoa tunteistaan ja jakaa kokemuksensa. Hän jopa kysyy suoraan, onko katselija huomannut hänkin katseensa.
Kappale etenee yhä rohkeammaksi. Julia pyytää rakastaan jakamaan rakkautensa, kyyneleensä ja jopa tuskansa. Hän haluaa tietää, miten voi todistaa olevansa muutakin kuin mekko ja ääni. Hän pyytää tunteidensa kohdetta uskaltautumaan astumaan eteenpäin. Silloin tämäkin voi tietää, ettei kyse ole vain uneksinnasta.
Toinen osio ounastelee Julian ja Lagunan kohtaamista. Sitä, kuinka he lopulta päätyvät samaan huoneeseen juttelemaan ja kummallekin selviää, ettei kyse ole vain omista haihatteluista. On aika tuoda julki kätketyt tunteet ja elää unelmaa eikä vain unelmoida.
Toisto
Darling, so there you are
With that look on your face
As if you're never hurt
As if you're never down
Shall I be the one for you
Who pinches you softly but sure
If frown is shown then
I will know that you are no dreamer
Kappaleen lopussa toistuvat vielä ensimmäisen osion sanat. Vaikken juuri musiikista ymmärrä, olen ollut huomaavinani, että tällainen toisto on esimerkiksi juuri rakkauslauluissa tyypillistä. Kyseessä voi siis olla puhtaasti rakenteellinen seikka.
Toisaalta toisto voisi kertoa myös siitä, ettei Laguna koskaan enää palannut takaisin. Julian rakkaus ei saanut täyttymystään vaan hänelle jäi ainoastaan unelma, haavekuva siitä, mitä olisi voinut olla. Kenties hän näki Lagunan aina mielessään, kun istui pianon ääreen soittamaan. Vaikka hän nai toisen miehen ja sai tälle tyttären, voi olla, ettei hänen rakkautensa Lagunaa kohtaan koskaan kuollut.
Julian ja Lagunan tarinan jatkumo Squallin ja Rinoan kautta
Final Fantasy VIII:n tarinassa on huomattava, ettei Julia koskaan päässyt esittämään kirjoittamaansa kappaletta Lagunalle. Mies ei palannut takaisin tehtävän suorittamisen jälkeen, eikä Julia tiennyt, mitä hänelle tapahtui. Lohtua Julia sai Fury Carawaylta, jonka kanssa lopulta meni myös naimisiin.
Pariskunta sai elää yhdessä vain lyhyen aikaa, sillä Julia kuoli auto-onnettomuudessa, kun heidän tyttärensä, Rinoa, oli vain 5-vuotias. Pelissä Rinoa käyttää äitinsä tyttönimeä Heartillyä, sillä ei ole erityisen hyvissä väleissä isänsä kanssa.
Laguna puolestaan joutui onnettomuuteen ollessaan suorittamassa annettua tehtävää. Erinäisten tapahtumien seurauksena hän päätyi Winhillin kylään Raine-nimisen naisen hoidettavaksi. Hän oli vuoteen omana kuutisen kuukautta, minä aikana hän kiintyi syvästi sekä Raineen että tämän tyttäreen, Elloneen. Tästä puolisen vuotta myöhemmin Laguna nai Rainen.
Valitettavasti tämänkään pariskunnan onni ei kestänyt kauan. Ellone siepattiin, ja Laguna lupasi tehdä kaikkensa saadakseen tytön palautettua kotiin. Raine oli jo tuolloin raskaana, mutta ei kenties itsekään tiennyt sitä. Ainakaan Lagunalle hän ei kertonut.
Ellonen etsintämatka kesti kauan, ja kun tyttö lopulta löytyi, Laguna lähetti hänet takaisin Winhilliin palaamatta sinne itse. Pian tämän jälkeen Raine kuoli, ja sekä Ellone että Lagunan poika, Squall, lähetettiin orpokotiin. Laguna ei koskaan saanut tietää lapsestaan vaan jatkoi omaa elämäänsä. Hän kyllä kuuli Rainen ja Ellonen kohtalosta, muttei edes yrittänyt hakea Ellonea asumaan kanssaan. Tästä voitanee päätellä, ettei hänen kiintymyksensä Rainea ja Ellonea kohtaan ollut lopulta kovin syvää.
Oleellista tässä kaikessa kuitenkin on, että Julia sai tyttären, Rinoan, ja Laguna pojan, Squallin. Heidän lapsensa kohtaavat Final Fantasy VIII:n alkupuolella, kun Rinoa vielä tapailee Squallin opiskelutoveria ja pahinta kilpailijaa, Seiferia. Rinoan ja Seiferin suhde kuitenkin kuihtuu kasaan, ja Rinoa alkaa osoittaa kiinnostusta Squallia kohtaan.
Squall on persoonaltaan introvertti, mutta sen lisäksi hän on vetäytyvä jurottaja, jonka sosiaaliset taidot eivät aina ole siitä parhaasta päästä. Jokin hänessä kuitenkin vetää iloluontoista ja rempseää Rinoaa puoleensa. Kenties kyse on siitä kuuluisasta vastakohtien viehätyksestä.
Rinoan ja Squallin suhde kehittyy pelin aikana hiljalleen Rinoan ollessa päälle puskevampi osapuoli. Squall vaikuttaa ehkä pinnalta vastahakaiselta, mutta hänen tunteensa lämpenevät Rinoalle aste asteelta. Kohtalon langat kietoutuvat tarinan edetessä yhä tiukemmin heidän ympärilleen, kunnes joudutaan tilanteeseen, jossa Squallin on pelastettava Rinoa.
Pelastusoperaation jälkeen pari saa hengähtää hetken Ragnarok-aluksen kyydissä. Squall on oma jäyhä itsensä mutta Rinoa pakottaa hänet keskustelemaan tärkeistä asioista ja vaatii saada olla hänen sylissään. Hetkeä myöhemmin Squall saa puhuttua Rinoan istumaan omalle paikalleen, mutta juuri silloin maasta otetaan alukseen yhteyttä ja Rinoaa uhkaava uusi vaara paljastuu. Kun Rinoa näyttää pelkonsa Squallille, Squall siirtyy hänen luokseen ja halaa häntä. Koko kohtauksen ajan taustalla soi Eyes on Me.
Vaikka rakkautta ei suoranaisesti tuossa kohtauksessa tunnusteta, se on täynnä aitoa tunnetta. Squall on luonut kovan pinnan suojellakseen itseään menetyksiltä, jotka elämässä ovat väistämättömiä. Sen takia hän ei ole aiemmin päästänyt Rinoaa lähelleen ja kokee läheisyyden jopa vieraaksi. Hän ei saa suoranaisesti myönnettyä, että nauttii siitä.
Kun Rinoaa uhkaava tilanne käy ilmi, Squallin pinta vihdoin murtuu. Hän siirtyy oma-aloitteisesti Rinoan luokse ja halaa tätä. Kun ottaa huomioon, miten vaikeaa Squallin on ilmaista itseään, sanoisin, että tuota halausta voi hyvin pitää rakkaudentunnustuksena. Kun tämän yhdistää siihen, että kohtauksen taustalla kuullaan Eyes on Me, joka päättyy tuohon halaukseen, voidaan tulkita, että Lagunan ja Julian rakkaus sai täyttymyksensä heidän lapsiensa kautta.
Millaisia ajatuksia Eyes on Me -kappale sinussa herättää? Entä oletko tehnyt omia tulkintojasi siitä, missä kohdissa peliä kyseistä kappaletta kuullaan?
Seuraa myös somessa!
Mahtavaa, toivepostaus, kiitos paljon! <3<3
VastaaPoistaEyes On Me on Final Fantasy-kappaleista ehkä suoraviivaisin ja helpoiten ymmärrettävissä, sillä se ei pelkästään liity hahmoihin ja tarinaan, vaan se on ihan oikea laulu FFVIII:n maailmassa. Lagunan ja Julian viettäessä iltaa Deling Cityn hotellissa (kohtauksen sisältö vaihtelee hieman Timer Maniacs-keräilytavaroiden mukaan), he keskustelivat useita tunteja muun muassa tulevaisuudesta. Galbadian ja Timberin välinen sota, jossa Laguna palvelee sotilaana, estää heitä kumpaakin toteuttamasta unelmiaan. Laguna haluaisi kiertää maailmaa journalistina (unelma toteutuu lopulta kun hän alkaa kirjoittaa Timber Maniacsiin rahoittaakseen Ellonen pelastusretkeä) ja Julia olla laulava artisti, ei pelkästään soittaa pianoa. Kohtaus päättyykin siihen, että Julia kokee keksineensä Lagunan ansiosta sanat lauluunsa, josta sitten lopulta kehkeytyy Eyes On Me. Sanoitukset kertovat muun muassa suoraan tästä kyseisestä illasta, aina nipistämistä myöten (Laguna on niin onnessaan illasta, että luulee uneksivansa. Tähän Julia vastaa nipistämällä tätä).
Mutta kuten sanottu, seuraavaksi syttyy Velhotarsota Estharia vastaan ja sen timmellyksessä Laguna päätyy pahoin haavoittuneena Winhilliin ja rakastuu hänet kuntoon hoivanneeseen Raineen. Kun vanha ystävä Kiros tulee pitkän ajan jälkeen kyselemään ystävänsä perään, puhe ajautuu myös Juliaan. Koska Raine on läsnä, Laguna yrittää kaikin tavoin väistää aihetta vanhasta heilasta. Tilanne menee yhä kiusallisemmaksi, kun Raine yhtyy keskusteluun selittäen siitä, kuinka tämä kuuluisa laulaja löi läpi Eyes On Mella. Lisäksi Julia kertoi haastattelussa, että hänen suuri rakkautensa lähti sotaan, eikä koskaan palannut. Voisin kuvitella, että Laguna kuuli Eyes On Men välillä radiosoitosta, mutta uusi rakkaus Raineen sai hänet hylkäämään laulajattaren. Ja näin lopulta Julia nai kenraali Carawayn, joka lohdutti häntä surun keskellä.
Siinä olen kovasti eri mieltä, että Lagunan kiintymys Rainea ja Ellonea kohtaan ei olisi ollut syvää. Mies antautui Ellonen pelastusretkellä monta kertaa hengenvaaraan, joutui nöyryytetyksi ja jopa orjuuteen. Lopulta kuitenkin miehen sinnikkyys ja rakkaus ottotytärtä kohtaan ohjasivat hänet Estharin Velhotar Adelin vastarintaliikkeen johtajaksi ja lopulta koko maan presidentiksi. Estharin maan saattaminen järjestykseen piti Lagunan kiireisenä, joten hän näki parhaaksi lähettää Ellonen takaisin Winhilliin ja juuri tämä käynnisti lopulta hänen elämänsä suurimman tragedian. Uskon Lagunan etsineen Ellonea Rainen kuoleman jälkeen, mutta löytäminen oli käytännössä mahdotonta, sillä hänet oli jossakin vaiheessa siirretty orpokodista Valkoisten SeeDien laivaan (tapaus, joka lopulta traumatisoi Squallin niin, että hän päätti olla luomatta enää syviä ihmissuhteita niiden menettämisen pelossa).
Oikeastaan voi sanoa, että Lagunan tarina on traagisimpia ihan koko sarjan mittapuulla. Positiivinen ja hieman höntti mies, joka on aina valmis auttamaan muita jopa oman turvallisuutensa kustannuksella menettää lopulta molemmat rakastettunsa, eikä pysty olemaan ottotyttärensä ja poikansa tukena heidän kasvaessaan aikuiseksi. Silti hän jaksaa paasata ystävyyden ja rakkauden voimasta. Ainoa hetki, jossa Laguna nähdään aidosti musertuneen surullisena on Squallin kysyessä Rainen kohtalosta Estharissa, aiheesta, josta hän ei kertakaikkiaan pysty puhumaan.
VastaaPoistaKuuntelin Eyes On Meta jo ennen kuin olin pelannut hetkeäkään FFVIII:tä. Vokaalit sisältävän kappaleen alkaessa sitten lopulta kaikua Ragnarokin komentosillalla tunsin seuraavani siihen mennessä koko peliurani vaikuttavinta kohtausta. Squallin tunteet Rinoaa kohtaan kulminoituivat ensin hänen pähkähulluun temppuunsa loikata neidon perässä avaruuden tyhjiöön ja sen jälkeen ensimmäisiin avoimiin fyysisiin rakkaudenosoituksiin ohjaamon tuoleissa. Vaikka monet sanovat kohtauksen olevan erityisen juustoinen, minuun se vetoaa vielä tänäkin päivänä.
Vaikka Squallin ja Lagunan luonteet ovat niin erilaiset, heitä yhdistää kuitenkin itse Eyes On Me-kappaleenkin sivuama aihe siitä, kuinka ihastusta vain katsellaan etäältä, eikä uskalleta tehdä aloitetta. Kummankin kohdalla nainen joutui käytännössä kiskomaan heidät pilvilinnoista ymmärtämään sen rakkauden joka heitä odottaa.
Puuh. Olipas pitkä postaus, jossa ei sitten kuitenkaan lopuksi puhuttu paljon mitään itse laulusta x) Mutta FFVIII:n tapauksessa meikäläiseltä sitä tekstiä syntyy. Lopuksi olisi hauska kuulla mitkä ovat ne FFVIII:n kappaleet, jotka ovat niitä skipattavia hirvityksiä? :D
Kiitokset taas huisin pitkistä kommenteista, jotka olisivat toimineet jo ihan omana blogipostauksenaankin. :)
PoistaSinulla on vahva ote Final Fantasy VIII:sta ja kaikesta huomaa, että olet peliin perehtynyt erityisen hyvin (toisin kuin minä :D). Muistat ja tiedät sellaisia yksityiskohtia, joista minulla ei ole edes kunnollista otetta. Kirjoitit siis varsin mielenkiintoisia näkemyksiä ja tulkintoja pelin tapahtumista ja niiden suhteesta Eyes on Me -kappaleeseen. :)
En valitettavasti muista nyt ulkoa FFVIII:n soundtrackin kappaleita. Joissain kasin kappaleissa käytetään kuitenkin erittäin teräviä ääniä, jotka kyllä sopivat kappaleeseen ja sinällään kyseiset kappaleetkin voivat olla hienoja ja onnistuneita. Minulle nuo terävät äänet ovat kuitenkin äärimmäisen epämiellyttävää kuultavaa, ikään kuin sattuvat päähän, joten tämä tekee kappaleista nauttimisen mahdottomaksi. Saman ongelman olen huomannut FFII:n soundtrackin kohdalla. Kyse ei siis ole millään muotoa Uematsun sävellyskyvystä tai siitä, että jotkut kappaleet olisivat heikompia esityksiä kuin toiset, vaan tämä liittyy jollain tavalla omaan kuuloaistiini. Joka tapauksessa teräviä ääniä sisältävät kappaleet pääsevät äkkiä skipattavien hirvitysten listalle.