Peliviikko: Suomalaiset pelit

Sain Twitterissä pyynnön kirjoittaa suomalaisista peleistä. Suomalaisena pelaajana minun varmaankin pitäisi olla aiheesta hyvin perillä, mutta on myönnettävä, etten oikeastaan ole. Sen takia aiheeseen tarttuminen tuntui haasteelta ja näkökulmaa oli vaikea hakea.

Trine 2 on visuaalisesti viehättävä suomalainen peli


Olen harrastanut pelaamista jo melko pitkään, mutta suomalaiset pelit ovat jääneet minulle kovin etäisiksi. Yksi syy tähän varmasti on mieltymykseni juuri japanilaisiin roolipeleihin. En ainakaan tiedä niille suomalaista vastinetta, jota voisin lähteä testaamaan.

Aivan alkuun hain Wikipediasta listan suomalaisista videopeleistä. En tiedä, kattaako tuo lista kaiken vai onko se mahdollisesti pintaraapaisu, mutta pitkä se nyt ainakin on. Itse asiassa se on paljon pidempi kuin kuvittelin sen olevan. Suomessa on tehty ihan mukava määrä pelejä ja ensimmäinen on syntynyt vuonna 1979. Historiaa on siis ehtinyt kertyä. Ehkä pääsen tähän osioon perehtymäänkin paremmin, kunhan Suomen pelimuseo aukeaa.

Listalta löytyi muutama, joita olen seurannut sivusta jonkun muun pelaamana, esimerkiksi Death Rally, Hill Climb Racing sekä Galilei ja kadonneet lelut. Yleissivistyksen vuoksi pitäisi varmaan edes kokeilla Alan Wakea ja Quantum Breakia nyt vähintäänkin.

Sen sijaan suomalaiset pelit, joista minulla on kokemusta, voi laskea yhdellä sormella. Kyllä, yhdellä. Olen kokeillut Trineä. Kyseinen peli osoittautui visuaalisesti varsin viehättäväksi, mutten lopulta jaksanut kiinnostua siitä alkua pidemmälti, koska kaipasin intensiivisempää juonta ja persoonallisempia hahmoja. Siinä mielessä valintani ei mennyt aivan nappiin. Enkä valinnut Trineä kokeiluun sen suomalaisuuden takia vaan juurikin siksi, että se näytti kuvissa kivalta. Pelillisesti se olikin ihan jees, vaikkei ehkä juuri sitä minun ominta genreäni.

Tässä varmaan piileekin homman ydin. Minulla on pelien suhteen spesifi maku ja se ei oikein kohtaa suomalaisen tarjonnan kanssa. Veikkaan, että saattaisin viihtyä tv:n ääressä katselemassa, kun joku muu pelaa vaikkapa juuri mainittua Alan Wakea, mutta itse en välttämättä innostuisi sen pelaamisesta. On liuta pelejä, joista nautin paljon enemmän katselijan kuin pelaajan roolissa ja sitten on ne (japanilaiset rooli)pelit, joissa haluan ehdottomasti päästä itse puikkoihin.

Mobiilipelaajana olen myös saamaton ja laiska. En jaksa kikkailla kännykän äärellä pelien parissa, jos ei lasketa pasianssia ja Flow'ta, joiden parissa viihdyn kyllä. Mitään monimutkaisempaa en kaipaa ja nuokin ovat sellaisia lyhyitä tylsien hetkien viihdykkeitä, joita en jaksa naputella kovin pitkään kerrallaan. Tästä syystä moni suomalainen(kin) mobiilipeli on jäänyt testaamatta, vaikka niistähän voisi paljastua monen monta helmeä. Ainakin Angry Birds tuntuu saavuttaneen suorastaan käsittämättömän suosion.

Itse en siis osaa suomalaisia pelisuosituksia kenellekään tarjota, mutta ehkäpä joku teistä lukijoista voi sellaisia heittää minun suuntaani.

Mitä JRPG-genreen ihastuneen kannattaisi suomalaisesta pelitarjonnasta kokeilla?


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja