Kun unesta tuli totta eli kolmannet FFXIV-lanit

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna paukutettiin taas pelikelloon tunteja Final Fantasy XIV:n parissa. Järjestimme kolmannet FFXIV-lanit tänä vuonna. Ensimmäiset olivat tammikuussa ja toiset maaliskuussa. Tällä kertaa meillä oli erilainen kokoonpano kuin aiemmin.

Kolmannet lanit saivat alkunsa, kun eräänä aamuna heitin Twitteriin nähneeni unta, jossa olimme lanittamassa @chibiellan, @tuatimen ja @miizozon kanssa. Twiitti räjäytti yllättäen pankin ja juttu lähti leviämään odottamattomasti. Ennen kuin ehdin kunnolla edes tajuta, uni oli käymässä toteen ja seuraan liittyivät myös @androNiar ja @LaughingM4N. Kuuden hengen innokas peliporukka oli muodostettu ja upea viikonloppu tiedossa. Chibiella ei valitettavasti sitten lopulta päässytkään paikalle, mutta puhuimme jo alustavasti uusista laneista, joihin hänkin voisi osallistua.

Lanien päätösbileet menossa Costa del Solilla

Tällä kertaa jännitin laneja huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla. Edellisellä kerralla mukana olleet kaverit ovat minulle tuttuja vuosien takaa, tästä peliporukasta en ollut omaa miestä lukuun ottamatta ketään tavannut IRL. Olemme vain ajautuneet seuraamaan toisiamme Twitterissä. Vastoin kaikkia suosituksia päästimme siis käytännössä vieraita kotiimme. Kaikki meni kuitenkin loistavasti eikä mitään kauhistuksia tästä etikettivirheestä seurannut.

Lanien käytännönjärjestelyt vaativat myös nyt hieman enemmän suunnittelua ja logistiikkaa. Järjestimme makuuhuoneeseen kolme pelipistettä tietokoneille ja olohuoneeseen kaksi pleikkareille. Chibiella olisi myös pelannut pleikkarilla, joten alun perin pleikkaripisteitä piti tulla kolme.

Olin aivan varma, että olisin yöllä kompuroinut lattialle asemoituun tietokoneeseen, mutta niin se vain matkasi ehjänä vielä meiltä poiskin. Mogi-chan ja Monty-kun tarkkailivat laneja sängyltä käsin.

Luovutin oman tietokonepöytäni pelikäyttöön. Itsehän en koneella juuri pelaa, koska tämä kirjoituskoneeni ei todellakaan mitään hienouksia jaksa pyörittää. Kyuubei yritti miehen koneen päältä houkutella pelaajia tekemään sopimuksia, mutta tietääkseni kukaan ei sortunut.

Olohuoneen pöytä pääsi tv-tasoksi ja siten toiseksi PS-pisteeksi. Itse pelasin siinä, missä aina muulloinkin, mukavasti olohuoneen sohvalta käsin. Toinen PS-pelaaja sai nojatuolin, jossa viihtyi ilmeisen hyvin.

Johtojakin piti tällä kertaa viritellä hieman enemmän, ettei kukaan joutuisi pelaamaan epävarmemman langattoman yhteyden varassa. Ensimmäisillä laneilla tuhosin yhden näppäimistön kompastumalla sen piuhaan, joten tällä kertaa varoin kaikkia johtoja suorastaan neuroottisesti. Onneksi en rikkonut kenenkään omaisuutta.


Muutenkin viikonloppu meni hyvin. Juoksimme aika paljon pelin alkupuolen dungeoneissa, koska yksi pelaajistamme oli vasta hiljattain pelin aloittanut. Tosin teimme joitain vaativampiakin juttuja, kuten Titan Extremen, josta olin jo sanonut, että sinne ei minua saada. Jotenkin nuo puhuivat minut ympäri ja kun unsyncinä mentiin, selvisin jopa hengissä melkein loppuun saakka. Paino sanalla melkein. Viimeiset sekunnit makasin tyylikkäästi montun pohjalla aika monen muun kanssa. Noh, onpa sekin silti hoidettu.


Toinen kauhistuksen aihe Good King Moggle Mog XII (Hard) tuli myös testattua uudestaan. Siihen otteluun kuolimme vain kerran, toisella yrittämällä se jo sujui, vaikken muistanut kyseisestä taistelusta juuri mitään.

Toto-Rakin kävimme juoksemassa Chibiellan apuna. Se on inhokkini alkupään dungeoneista, koska randomien pelaajien kanssa se on lähes sietämätön kokemus lähes poikkeuksetta. Nyt kuitenkin hyvällä yhteistyöllä kuoltiin vain kertaalleen ja päästiin aika kivasti dungeon läpi ilman, että hihansuut alkoivat sauhuta.


Kaiken pelaamisen ohessa laneilla oli parasta tutustua huippuihin tyyppeihin. Olen ujo olmi, joka ei oikein osaa aina ihmisten kanssa jutella, mutta kuuntelen mielestäni melko sujuvasti muiden juttuja. Olisin toisaalta ehkä voinut olla itsekin aktiivisemmin äänessä, mutta jälkikäteen on aina hyvä viisastella. Toivotaan, etten antanut itsestäni liian tylyä kuvaa, tarkoitus ei ainakaan ollut.

Hurjan kivaa oli pelailla porukassa ja tehdä juttuja yhdessä erilaisilla kokoonpanoilla. Minusta on lanien myötä tullut pelaajana ehkä vähän rohkeampi, kun alkuun sain kamalat sydämentykytykset pelkästä ajatuksesta, että pitäisi muiden kuin oman miehen kanssa pelata. Tai no jopa se oman puolison kanssa pelaaminen hirvitti alkuun, niin yksinpelaaja olen. Nyt olen alkanut löytää itsestäni uudenlaista puolta, johon en ole vielä täysin itsekään tutustunut.

Toivottavasti myös lanivieraat viihtyivät. Ottaisin mieluusti uusiksi myös tämän porukan kanssa pelailut.




http://www.pelit.fi/


Tuttuun tapaan lanien twiitit löytyvät tunnuksen #FFXIVlanit takaa Twitteristä.

Ei kommentteja