Päivä V: 25.3.2015
Aamupäivällä tuli grindailtua ja suoritettua sivutehtäviä. En mennyt juonta lainkaan eteenpäin, koska odottelimme Bloodbornea saapuvaksi ja olin luvannut päästää miehen heti pelaamaan, kun se luukusta kolahtaisi sisään. Valitettavasti lounaan jälkeen alkoi jo olla aika selvää, ettei postimies ollut tuomassa sitä julkaisupäiväksi. Huoh.
Niinpä sitten iltapäivällä ja illalla päätin ottaa ns. menetetyn aamun takaisin ja pelasin vähän varastoonkin seuraavaa (mahdollista Bloodborne-)päivää varten. Vetäisin kolmannen chapterin loppuun. En tosin tykännyt sen loppumissiosta yhtään... jokin siinä paikassa oli hermostuttavaa ja tehtävän alku on sniikkailua, kun itse olisin vain halunnut tappaa kaiken eteen sattuvan.
Mission bossitaistelut olivat molemmat kauheaa kikkailua. Ensimmäisessä ei olisi pärjännyt ollenkaan, jos olisi mennyt lähistelijällä vaan piti olla ehdottomasti ampuja. Lisäksi oli parempi mennä yksin, sillä tekoälykaverit eivät tajua aina väistellä oikeissa kohdissa. Treyllä tuo taistelu kuitenkin hoitui todella helposti.
Jälkimmäistä bossia ei ollut edes tarkoitus voittaa, mutta taistelusta pystyi silti selviämään hengissä, jos väisteli iskuja riittävän kauan. Tähän urakkaan upposi useamman hahmon henki, mutta sain kuin sainkin sinniteltyä ja loikittua ympäri areenaa. Suosittelen tässäkin kohtaa käyttämään vain yhtä hahmoa. Tekoäly on tiellä ja kuolee kuitenkin. Tosin tähän otteluun siirrytään suoraan edellisestä, joten jos silloin on ollut yksi hahmo käytössä, niin on myös tässä kohtaa.
Kuningattaren tapaamisen jälkeen kuultiin myös toinen mielekiintoinen keskustelu. Yksi Akademeian johtavista hepuista pyysi Machinan sivummalle hieman jutustelemaan. Hän oli päättänyt kertoa Machinalle Zero-luokan olevan vastuussa Izanan kuolemasta. Sivumennen sanoen on pakko huomauttaa, että Izana oli sotilas ja kuoli taistelussa vihollista vastaan, joten itse en totisesti pitäisi kadettiluokkaa vastuussa. Machinaan tarina upposi kuitenkin kuin lentokyvytön chocobo suohon, jolloin hän olikin täysin valmis ottamaan vastaan tehtävän vakoilla Zero-luokkaa. Valitettavasti tämä kaikki vaikutti hänen käytökseensä niin paljon, ettei hän enää tuntunutkaan niin kivalta ja fiksulta hahmolta kuin ennen.
Hetkellinen huokaisu päättyi valitettavasti kuningattaren murhaan, josta tietenkin syytettiin Zero-luokkaa. Luokan pikkuapuri, Aria, sai useamman luodiniskun ja luulinkin hänen kuolleen, mutta myöhemmin selvisi, että hänet muistetaan yhä... joten kai hän sitten jäi henkiin?
Noh, joka tapauksessa... neljäs chapter oli pelkkää pakoa Militesin alueelta. Muuten koko juttu oli ok, mutta metrotunneleissa vastaan tuli tämän pelin vastine pyramidipäästä, mikä ei ollut lainkaan miellyttävää. Mokoma lahtasi minulta aika monta hahmoa, ennen kuin onnistuin pääsemään kokonaan karkuun. Toivon, etten törmää heppuun enää ikinä (ehkä olen kakkospelikerralla niin vahva, että voin maksaa ketut kettuina?).
Pakomatkan loppupuolella oli vielä tiukka bossitaistelu, jota pedattiin pitkin viimeistä aluetta. Myös se vaati pyssyttelijöiden käyttämistä, mutta onneksi Trey ja Cater ovat minulla ihan kohtuullisen hyvin hallussa. Heidän avukseen otin Deucen huolehtimaan tiimin terveydestä. Taistelu menikin yhdellä yrittämällä, kun osasin ennakoida, että lähistelijöillä on turha mennä hakkaamaan päätä seinään.
Samalla kun Machina heitteli plussapisteensä roskikseen, Queen kasvatti omiaan ihanalla "no nonsense" -asenteellaan ja King onnistui myös tekemään vaikutuksensa. Hän ei puhu kovinkaan paljon, mutta se, mitä hän sanoo, on asiaa. Toisaalta hänellä on myös sopivan kuiva huumorintaju. Tykkään.
Möksäosuuden jälkeen päästiinkin lentokyydillä takaisin Akademeiaan ja neljäs chapter päättyi. Jätin yhden hahmon tekemään secret trainingia ja päätin lopetella siltä päivältä.
Päivä VI: 26.3.2015
Sain tietää, että hankkimalla hahmoille kesäasut voi toisella pelikerralla laukaista salaisen lopun. Käytinkin siis tuokion aamusta kesäasujen hankkimiseen. Niihin tarvitsee hahmolle 30 onnistunutta kill sight -iskua ja sen jälkeen pitää suorittaa yksi missio siten, että kyseinen hahmo on mukana. Ei siis kovin paha rasti, koska kill sighteja on helppo keräillä areenalla treenaten.
Osan asuista sainkin jo hankittua ja parit sivutehtävät taas tehtyä, mutta sitten eteisestä kuului uhkaavaa kolinaa. Bloodborne oli saapunut ja minun pelivuoroni päättyi siltä erää. Illalla oli tarkoitus pelailla vielä lisää, mutta aika vain katosi johonkin, joten pelailut sitten jäivät.
Siksi päätinkin, että tällä kertaa voisin vähän listailla asioita, joista en niin paljon pidä Type-0:ssa. Se on hyvä peli, mutta sillä on omat huonot puolensa.
Pelin juonellinen synkkyys ei minua häiritse, mutta kartalle lähtiessä lähes jatkuva pilvisyys, vesisade tai sumuisuus käyvät äkkiä tympeiksi. Olisi välillä mukavaa, jos aurinko paistaisi ja maailma oikein viheriöisi. Se lisäisi kartalla kulkemisen riemua.
2. Kaupunkien tympeys
Kaupungeilla on visuaalisesti aika sama ongelma kuin maailmankartalla. Ne näyttävät kaikki lähes samalta. Rakennukset ovat samanlaista ruskeaa massaa kaupungista toiseen ja monet koostuvat vain 1-3 kadunpätkästä, joten tutkittavaa ei niissä pahemmin ole. Militesin kaupunki oli poikkeus, se ei ollut ruskea vaan harmaa, mutta kovin laaja ei sekään tosiaan ollut. Ja niin, tympeän näköinen paikka kaiken kaikkiaan.
Akademeia on onneksi virkeä poikkeus ruskeanharmaassa massassa. Siellä on oikeasti kaunista... ja toivonkin, että pelissä nähdään vielä muitakin kauniita paikkoja.
3. Taskien suorittaminen
Taskeissa ei sinällään ole vikaa, sivutehtäväthän ovat kiva plussa pelaajalle. On kuitenkin aidosti rasittavaa, että näitä voi ottaa vain yhden kerrallaan. Oikeasti arvostaisin, jos niitä voisi keräillä sitä mukaan, kun tulevat vastaan ja käydä palauttamassa sitten, kun saa täytettyä. En ymmärrä tällaista turhaa rajoittamista. Mitä hyötyä siitä on?
4. SPP-systeemi
Toinen turhake. Support-joukkoja käyttämällä saa pisteitä, joilla voi ostaa aseita yms. Valitettavasti samalla saa itse vähemmän EXP:ja. Olenkin tehnyt lähinnä niin, että olen käyttänyt missioneja uudestaan pelatessa tukijoukkoja apuna. Täytyy toivoa, ettei SPP-tavaroiden ostamiselle tule äkillistä tarvetta.
5. 99-leveliset kimppuun käyvät möllit maailmankartalla
Ja tämä! Mitä hemmettiä! Rubrumin kartalla tulee vain tavallisia satunnaistaisteluja, mikä on niin ok kuin nyt satunnaistaistelut voivat ylipäätään olla. Kun sitten poistuu muille alueille, kartalla tallustelee FFX:stä tuttuja dual horneja vähän siellä sun täällä. Otuksia voi väistellä, mutta annas olla, kun vahingossa satut agrovyöhykkeelle tai mölli sattuu yllättäen tulemaan paikalle selkäsi takaa. Ihan jostakin.
Taistelu 99-levelillä olevaa dual hornia vastaan on mahdoton, joten party on aika äkkiä hengiltä. Onneksi nämä sentään lähtevät pois, eivätkä niittaa kaikkia hahmoja, mutta silti kovin turhauttava keksintö. Minusta nuo olisi voinut jättää pois.
Nuo viisi asiaa ovat sellaisia, mitkä tympivät välillä oikein urakalla, mutta se on kuitenkin aika vähän. Tällä hetkellä minulla onkin fiilis, että Type-0 on parasta Final Fantasya vähään aikaan. Toivotaan, että tämä tunne pysyy loppuun asti.
Ei kommentteja