4 Heroesin pelaaminen on jatkunut iltaisin aina, kun on sopiva hetki ollut. Harmillisesti en ole ainakaan löytänyt pelistä pelikelloa, joten en tiedä, paljon aikaa on mennyt. En kyllä ymmärrä, miksi tällainen ominaisuus on pitänyt jättää pois. Toisaalta peli on melko yksinkertainen muutenkin. Finaleissa ylipäätään ei ole ollut järkyttävän monimutkaista valikkoa (okei, kasin valikko hajottaa pääni) tai taistelusysteemiä, mutta 4 Heroes tuntuu olevan yksinkertaisuuden multihuipentuma.
En pelaa Finaleita taistelemisen takia vaan tarinan, mutta täytyy myöntää, että silti pelin systeemi on hitusen puuduttava ja joskus jopa turhauttava. Voi kyllä valita, mitä tehdään, muttei sitä, kenelle tehdään. Hahmot päättävät itse, ketä parantavat, jos valitsen curen, tai kenen kimppuun käyvät, jos tökkäisen attackia. Minulla ei ole mitään sananvaltaa asiaan. Useimmiten tekoäly kyllä näyttää hoitavan homman kotiin, mutta toisinaan olisin itse valinnut eri tavalla. Elän pienessä toivossa, että ammattivaihtoehtojen lisääntymisen myötä taistelu monipuolistuu, vaikkei tekemisen kohdetta itse voikaan valita.
Nyt taitaa myös olla edessä ensimmäinen Finali, jossa olen alusta asti käyttänyt aikaa grindaamiseen (senkin takia se pelikello olisi kiva). Se on myös ollut fiksu veto, koska selväksi on tullut, ettei bossitaisteluihin kannata mennä valmistautumatta. Usein on myös järkevää ostaa oikeasti ne uusimmat kamppeet kaupasta. Aiemmissa peleissä en ole pahemmin suosinut aseita tai suojia, joihin on liitetty tietty elementti, mutta tässä se tuntuu olevan melkein välttämättömyys... tai sitten vain vedän edelleen liian low level -hahmoilla.
Tekniset puolet sikseen. Pelin juoni tuntuu rakentuvan pienistä osasista, suurempi kokonaisuus ei ole vielä täysin avautunut minulle. Pidän kuitenkin yksityiskohdista. Mainitsin edellisessä kirjoituksessa kuukansaa olevan pojan, joka minua kovasti kiinnosti. Valitettavasti hän ei jäänyt seikkailemaan päähahmojen mukana. Sen sijaan hän paljastui kummitukseksi, joka halusi pelastaa tyttöystävänsä hiekkahirviöltä (sanoinhan, että hänellä on salainen agenda!). Kun pari sai toisensa, he siirtyivät yhdessä tuonpuoleiseen... ja valitettavasti veivät 1/3 mukana kuljettamistani tavaroista mennessään.
Pelin päähahmo, Brandt, ei ole varsinaisesti vienyt sydäntäni mennessään, mutta se ei kai yllätä ketään. Hän on ihan kiva, mutta viimeisin tempaus oli minusta kummallinen. Keskellä yötä hän sai perinteisen angstikohtauksen ja pohdiskeli, kuinka on hyödytön jne. Yhtäkkiä hänen luokseen tulee kissa, joka luovuttaa hänellä maailmankartan (oikeasti WTH?!) ja päättää liittyä tiimiin. Tämän seurauksena Brandt päättää jättää seurassaan liikkuneen Yunitan (prinsessan suojelija) ja lähteä yksin etsimään ratkaisua kotikylänsä ongelmiin. Tai no, ei yksin, koska kissa ilmeisesti lähtee mukaan. En tajua, en tajua, en vain tajua! Yunita olisi varmasti lähtenyt mukaan, jos häneltä olisi kysytty. En pidä tästä "minä teen kaiken itse" -sooloilusta, joka tuntuu olevan joiden FF-hahmojen yleinen asenne. Toivottavasti Brandt paranee tuosta taudista.
Seuraavaksi pääsikin sitten pelaamaan Minun-egoni-ei-mahdu-tähän-huoneeseen-prinsessalla (tunnetaan myös nimellä Aire) ja Jusqualla, joka siis ei ole kiinnostunut mistään eikä halua osallistua mihinkään, mutta silti roikkuu pissisprinsessan mukana. Koska päähahmojen kotikylä on tällä hetkellä Louhin kirouksen alla, Aire ja Jusqua lähtivät pakolaisina toiseen kaupunkiin, jonka nimeä en juuri nyt muista. Aire jaksaa loputtomasti valittaa kamalaa huonetta, jonka joutuu Jusquen kanssa jakamaan ja käyttäytyy muutenkin kuin pahainen kakara. Toisaalta silti hän halusi lähteä pelastamaan siepattuja kyläläisiä pahoilta piraateilta. Ehkä hänen osaltaan on siis vielä toivoa.
Piraatit kuulostavat aina hyvältä, mutta tällä kertaa eivät olleet erityisen kiinnostavia. En edes nähnyt laivaa, mutta luolastoa sain kyllä kahlata läpi. Kaiken huipuksi piraattikapteeni ei taistellut itse minua vastaan vaan heitti eteeni peikon... kunnon trollausta siis. Kauhean säätämisen ja usean hävityn taistelun jälkeen päätin vilkaista läpipeluuohjetta, joka luonnollisesti oli avain onneen. Btw, jos joskus pelaatte tätä, kannattaa oikeasti tallentaa ennen bossitaisteluja. Häviämisestä ei seuraa game over, vaan päädyt takaisin kaupunkiin, josta lähdit ja menetät X määrän taisteluista saamiasi gemejä. Ne ovat tärkeitä, sillä niiden avulla parannellaan ammatteja. Menetykset voi estää lataamalla bossia edeltävän tallennuksen ja ottamalla uusiksi.
Enivei, taistelun jälkeen sai vangit vapautettua ja seureeseen liittyi mystinen keijukainen, jonka ainoastaan Aire voi nähdä ja kuulla. Veikkaan, että keijullakin on oma salainen agendansa (ja kenties jopa sillä kissalla!), joten odottelen seuraavaa käännettä mielenkiinnolla. Pelissä on selkeät puutteensa, mutta kyllä se onnistuu otteessaan silti pitämään.
Ei kommentteja