Tämän päivän aihe ei ole kovin jouluinen, mutta olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa naisista jossain pelissä. Ensin ajattelin kirjoittaa naisista ylipäätään peleissä, mutta se aihe on jo niin laaja, että siitä saisi kokonaisen tutkimuksen, joten päätin suorittaa hieman rajausta. Final Fantasy IX:n valitsin, koska uskoisin tuntevani kyseisen pelin hahmoineen vähintäänkin kohtuullisen hyvin.
 |
| Kuva: Final Fantasy Wiki |
Alun perin ajattelin kirjoittaa tähän kaikista valitsemistani FFIX:n naisista, mutta hyvin pian sain huomata, että postauksesta tulisi niin pitkä, ettei sitä kukaan kerralla lukisi. Niinpä aiheesta tuleekin nyt lyhykäinen sarja, jotta saan käsiteltyä pelin erityyppiset naiset riittävällä laajuudella. Siltikin nämä postaukset voivat olla pelkkä pintaraapaisu.
Kolme kuningatarta
Kuvat: Final Fantasy Wiki
Prinsessa Garnet, kuningatar Brahne ja hallitsija Cidin puoliso Hilda edustavat pelin kuninkaallisia naisia. Silti ovat hyvin erilaisia, vaikka korkea yhteiskunnallinen asema heitä yhdistääkin.
Garnet ei ole syntyperältään siniverinen vaan hänet on valittu korvaamaan oikea prinsessa Garnet, joka menehtyi hyvin nuorena. Samoihin aikoihin Garnet rantautui Alexandriaan yhdessä kuolleen äitinsä kanssa ja sattui näyttämään aivan pois nukkuneelta prinsessalta. Siksi Alexandrian kuningaspari päätyi adoptoimaan hänet ja kasvattamaan tyttärenään. Garnetin kannalta valitettavasti he sahauttivat hänen kutsujansarvensa pois, koska sellaista ei alkuperäisellä prinsessalla ollut.
Vaikka Garnet ei olekaan sukujuuriltaan Alexandrian kuninkaallisia, hän on kuitenkin napannut paikan kansan sydämessä eikä kukaan vastusta, kun hän nostaa kuningattaren raskaan kruunun päähänsä. Itse hän kyllä kyseenalaistaa kykynsä hallita valtakuntaa, mutta kukaan muu ei yritä syöstä häntä vallasta.
Brahne puolestaan on itseoikeutettu Alexandrian kuningatar. En muista, mainitaanko pelissä, onko hän aina ollut hallitsija vai vasta miehensä kuoltua, mutta epämääräinen mielikuva matriarkaalisesta hallitsemisjärjestyksestä minulla kuitenkin on. Tämä toki on voinut muodostua myös ficcien lukemisen myötä, joten vannomatta paras.
Kuningatar on hämmentävä hahmo. Häntä ei voi edes hyvällä tahdolla sanoa kauniiksi. Kenties häntä vaivaa jokin sairaus, sillä on vaikea uskoa, että hän olisi syntyjään ollut sen näköinen kuin pelissä. Ja jos taas on, voi vain ihmetellä, miten hän ja Alexandrian kuningas ovat saaneet aikaiseksi Garnetin näköisen prinsessan. Sen miehen täytyi olla todellinen kuumis ja ulkonäkögeenien tulla siitä suunnasta.
Brahnen asema pelissä on vaikea. Hän on hiljattain menettänyt miehensä ja joutunut toisen miehen (?) manipuloimaksi, pelinappulaksi itseään suurempaan kuvioon, josta hänellä ei kuitenkaan ole aavistustakaan. Kuja pyörittää häntä niin kuin haluaa ja saa hänet uskomaan, että hän tahtoo valloittaa koko Mist Continentin. Tämä johtaa siihen, että oma tytär karkaa hänen luotaan ja lopulta uskotuin kenraalikin kääntyy häntä vastaan. Pelistä saa kuvan, että Brahnea kiinnostaa Garnetissa enää ainoastaan tämän eidolonit, mutta tästä voi syyttävällä sormella osoittaa Kujaa.
Valitettavasti Brahne kantaa läpi pelin raskasta taakkaa, josta vapautuu vasta kuoleman kautta. Garnetin mukaan hän on kuitenkin aiemmin ollut hyvä äiti ja rakastava kuningatar. Tätä puolta emme kuitenkaan pääse hänestä todistamaan kuin aivan lyhyen hetken, ennen kuin hän sulkee silmänsä viimeisen kerran.
Hildan rooli pelissä on huomattavasti pienempi kuin kahden edellä mainitun. Pelin alkupuolella häntä ei edes nähdä, sillä hän on loihtinut miehensä oglopiksi ja karannut Hilda Garde -ilmalaivalla maailman ääriin. Ensisijaisesti hänet esitetäänkin Cidin puolisona eikä hänestä kerrota liikoja, mutta paljon on silti pääteltävissä.
Oikeastihan Hilda kyllä lähti lätkimään Cidin petettyä häntä toisen naisen kanssa, mutta homma ei mennyt suunnitelmien mukaan vaan hän joutui Kujan sieppaamaksi. Lähinnä Kuja ilmeisesti halusi ilmalaivan, mutta ei silti vahingoittanut Hildaa vaan ainoastaan vangitsi hänet ja kävi ajoittain höpöttelemässä "mukavia". Kun Hilda sitten myöhemmin pelastettiin, hän oli valmis palaamaan miehensä luokse ja antoi tämän teon jopa anteeksi. Pelin loppupuolella Hilda vielä vilahtaa Eikon adoptioäidin roolissa, mutta tästäkään asetelmasta ei kerrota juuri mitään.
Uhreja?
Kaikki kolme naista ovat tietyllä tavalla uhreja pelin maailmassa. Garnet muuttuu adoptioäidilleen esineeksi ja vallankäytön välineeksi, kun tämä haluaa hänen eidoloniensa voiman omaan käyttöönsä. Toisaalta Brahne on syyntakeeton, koska on joutunut Kujan manipuloinnin kohteeksi, uhri siis itsekin. Samaa voi sanoa Hildasta. Hän kun joutuu Kujan sieppaamaksi ja istuu yli puolet pelistä tämän vankina vain, koska sattui varastamaan miehensä luoman ilman Usvaa kulkevan ilmalaivan.
Itse asiassa voidaan sanoa, että kaikki kolme ovat nimen omaan Kujan uhreja, joita tämä pyörittelee hävyttömästi. He jokainen palvelevat jotain tarkoitusta. Brahne on ase, jolla Kuja uhkaa Mist Continentia ja kylvää kaaosta maailmaan saavuttaakseen omat tavoitteensa. Hilda on likakaivo, jolle Kuja voi purkaa syvimpiä tuntojaan, sillä kukaan muu ei ole häntä kuuntelemassa. Hildalla ei vankina ole vaihtoehtoja, joten Kuja käyttää tilaisuuden hyväkseen.
Garnet kiinnostaa Kujaa luultavasti samasta syystä kuin Brahneakin: eidolonien takia. Toisaalta Kujalla tuntuu olevan myös jonkinasteista romanttista kiinnostusta Garnetiin, sillä hän viittaa tähän useamman kerran kanarialintunaan ja puhuu muutenkin pehmeään sävyyn. Tai sitten tämä on vain omaa kuvitelmaani, paha mennä sanomaan varmaksi.
Hilda on lisäksi oman miehensä uhri. Huolimatta siitä, että Cidillä on varsin vetävä vaimo, tämä katsoo oikeudekseen hankkia väliaikaista seuraa kapakasta. Vaikka Cid on hyvä hallitsija, hän ei ole täydellinen aviomies. Onko edes hyvä sellainen? Ehkä sen jälkeen, kun tajuaa tekonsa todellisen merkityksen.
Hilda ei kuitenkaan suostu uhriutumaan vaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Hän ei jää uhriksi miehelleen vaan tekee tästä loitsunsa uhrin ja lähtee ovet paukkuen. Sen sijaan Kujan luota hän ei edes yritä paeta, ainakaan hän ei mainitse mitään sen suuntaista pelastumisensa jälkeen. Miksi? Viihtyikö Hilda Kujan seurassa vai kokiko hän paon mahdottomaksi? Tähän emme luultavasti saa koskaan vastausta.
Brahne yrittää vapautua uhriudestaan käymällä taisteluun Kujaa vastaan.Hän ei kuitenkaan ymmärrä, että sekin on vain osa Kujan suunnitelmaa. Taistelemalla tätä vastaan Brahne itse asiassa vahvistaa uhrin asemaansa. Toisaalta, olisiko hän voinut toimia toisin? Oliko hänellä todellisia vaihtoehtoja? Luultavasti ei. Kujan vaikutus näyttää olleen niin vahva, ettei Brahne pysty siitä murtautumaan irti, ennen kuin Kuja on saanut haluamansa. Silloinkin voidaan olettaa, että Kuja halusi päästää otteensa.
Hilda ja Brahne siis tavallaan jäävät molemmat Kujan uhreiksi. Hilda tosin vapautuu asemastaan muiden avulla, mutta itse hän ei siihen pysty. Taustalle jää tosiaan pieni epäilys, olisiko hän sittenkin jopa viihtynyt Kujan seurassa.
Toisin kuin kaksi muuta Garnet vapautuu Kujan ikeestä hyvin selkeästi. Ei kuitenkaan voida sanoa, että se on yksin hänen itsensä ansiota, sillä hänen rinnallaan taistelevat myös pelin muut hahmot. Ajoittain näyttää siltä, että Garnet on täysin valmis luovuttamaan ja tyytymään rooliinsa Kujan pelinappulana, mutta lopulta hän nousee suosta ja ottaa ansaitun paikkansa kuningattarena todella vastaan.
Vai vahvoja naisia?
Kaikki kolme naista joutuvat pelin aikana tilanteisiin, jotka kysyvät henkistä kanttia. Brahnella on kokonainen valtakunta hallittavanaan yksin miehensä kuoleman jälkeen sekä teini-ikäinen tytär huollettavanaan. Hänellä on sekä valtaa että vastuuta, jollaista ei kuka tahansa pysty kantamaan. Hän ehkä sortuu Kujan manipulaation alle, mutta on siitä huolimatta kansansa rakastama kuningatar ja valtakunnan keulakuva.
Brahne myös myöntää virheensä ennen kuolemaansa. Hän kykenee toteamaan, ettei ole toiminut oikein vaan ainoastaan ahneesti ja vallanhimoisesti. On vahvuutta tajuta omat mokansa ja vielä suurempaa vahvuutta myöntää ne toisillekin. Garnetin puheista voi lisäksi päätellä, että Brahne on aiemmin hoitanut työnsä kuningattarena erittäin hyvin. Garnetin on siis asuttava erittäin suuriin saappaisiin.
Garnetin rooli ei ole sen helpompi oman äidin käydessä häntä vastaan ja ajaessa takaa ympäri maailmaa. Samaan aikaan hänelle selviää, ettei kyseinen äiti ole edes hänen oikea äitinsä ja että hän onkin muinaista kutsujien sukua. Hän joutuu myös todistamaan sodan julmuutta, kun Brahne hyökkää Lindblumiin ja tappaa satoja, ellei tuhansia. Myöhemmin kun Garnet on jo noussut kuningattareksi, Kuja tuhoaa hänen kotikaupunkinsa eikä hän onnistu suojelemaan sitä yrityksestä huolimatta.
Kaikesta huolimatta Garnet selviää. Hän menettää äänensä ja rypee epävarmuudessa, mutta hän nostaa päänsä ja käy lopulta taistoon Kujaa vastaan. Yhdessä muiden kanssa hän taistelee Gaian vapaudesta ja omasta asemastaan. Jos hän pelin puolessa välissä epäileekin kykyään hallita Alexandriaa, pelin lopussa hänestä on tullut itsevarma, joskin nuori, kuningatar.
Hildan tarina ei kietoudu kahden muun osuuteen niinkään vahvasti. Hänen vahvuutensa on siinä, ettei hän alistu miehensä tekoihin, vaikka myöhemmin antaa ne anteeksi. Hän näyttää kaapin paikan uskottomalle Cidille, mutta osoittaa myös pystyvänsä unohtamaan ja jatkamaan avioliittoa, joka tovin keikkui vaakalaudalla.
Äitejä, tyttäriä, kuolleita lapsia ja lapsettomuutta
Nämä kolme naista näyttelevät monia rooleja pelissä. He eivät ole ainoastaan kuninkaallisia vaan myös tavallisia naisia. Brahne on äiti, joka menettää lapsensa. Syvässä surussaan hän löytää valtakuntansa rannikolta lohtua, mutta varmastikaan kuollut tytär ei koskaan täysin häneltä unohtunut. Tätä asiaa pelissä ei kuitenkaan käsitellä juuri ollenkaan, kunhan ohimennen mainitaan, että näin tapahtui.
Garnet ei juuri muista varhaista lapsuuttaan, mutta ilmeisen läheinen hän oli oikean äitinsä kanssa. Nuo kaksi olivat veneilemässä merellä, kun Garland ilmalaivoineen hyökkäsi Madain Sarin kimppuun ja tuhosi koko kylän tappaen samalla lukuisia kutsujia. Garnet ja hänen äitinsä pelastuivat, mutta äiti kuoli purjehdusmatkalla Alexandriaan. Voi myös olla, että hän kuoli jo ilmalaivan hyökkäykseen, ja Garnet ajelehti yksin rantaan. Pelin alkuvideossa joka tapauksessa näytetään, kun Garnetin äiti pyrkii suojelemaan häntä. Äidin rakkaus on niin suuri, että tämä on valmis uhrautumaan tyttärensä vuoksi.
Ilmeisesti Brahnen ja Garnetin välille kehittyykin hyvä äiti-tytär-suhde, kun kumpikin hakee toisesta sitä, mitä maailmassa eniten kaipaa. Tosin Garnet ei lopulta muista lainkaan, että hänellä oli toinenkin äiti. Brahne sen sijaan joutuu elämään läpi elämänsä tietäen, että on salannut totuuden ottotyttäreltään. Siinä on jälleen yksi raskas taakka kannettavaksi.
Garnetin ja Brahnen suhde vaurioituu, kun Brahne muuttuu rakastavasta äidistä ahneeksi vallantavoittelijaksi. Heidän välinsä eivät ole enää koskaan ennallaan, mutta siitäkin huolimatta Garnet rakastaa Brahnea ehdottomasti ja yrittää ainoastaan auttaa tätä. Viimeiseen asti hän haluaa uskoa Brahnesta hyvää ja onkin lopulta oikeassa tämän suhteen. Kaikista karikoista huolimatta Garnet ei koskaan lakkaa välittämästä ottoäidistään. Ja taitaa aito rakkaus asua Brahnenkin sisällä. Se ei vain näy Kujan manipulaation alta.
Myös Hildan kautta käsitellään äitiyttä, joskaan ei kovin näkyvästi. Pelissä kuitenkin annetaan ymmärtää, että yrityksestä huolimatta Hilda ja Cid eivät ole saaneet lapsia. Ehkä Cid jopa tämän takia haki lohtuseuraa kapakasta? Joka tapauksessa pari on joutunut käsittelemään lapsettomuuden aiheuttamia raastavia tunteita. Voi olla, että he pelin alkuun mennessä ovat jo hyväksyneet kohtalonsa, mutta varmuutta tähän ei saada. Tämä on taas asioita, joita peli ei itse asiassa kerro.
Joka tapauksessa Hilda saa kuitenkin tilaisuuden olla äiti, kun hän ja Cid päättävät pelin lopussa adoptoida Eikon tyttärekseen. Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi Hildan ja Eikon suhde ajan myötä kehittyy. Ilmeisesti Eiko kuitenkin kutsuu Hildaa ja Cidiä vanhemmikseen ensimmäisen kerran vasta, kun perhe on lähdössä Garnetin syntymäpäivien kunniaksi Alexandriaan katsomaan Tantaluksen näytelmää... joitain vuosia siis maailman pelastamisen jälkeen. Cidin ilahtuneesta reaktiosta päätellen kerta on tosiaan ensimmäinen, joten lapsi-vanhempi-suhteen kehittyminen on luonnollisesti ottanut oman aikansa. On sinällään sääli, ettei tästä ole tarjolla enempää tietoa, mutta ymmärrän, ettei pelin pääpaino ole tässä asiassa.
Lopuksi
Garnet, Brahne ja Hilda ovat monenlaisessa roolissa Final Fantasy IX:ssä, vaikkei heillä kaikilla ole edes kovin suurta roolia. He ovat mielenkiintoisia naisia, joista voisi sanoa paljon enemmänkin. Minulla oli vaikeuksia tiivistää näkemyksiäni heistä, minkä voi ehkä huomata postauksen pituudesta. Tästä syystä käsittelenkin muita pelien naisia toisessa (ja ehkä myös kolmannessa) postauksessa.
Mutta mitä te ajattelette tästä kolmikosta? Jäikö jotain oleellista sanomatta? Tai olenko aivan väärässä jossain kohtaa? Sana on vapaa :)
Ei kommentteja