Ihana Yuffie FFVIIR: INTERmissionissa

Final Fantasy VII Remake: INTERmission eli lyhyemmin Yuffie-DLC ilmestyi torstaina 10.6.2021 PlayStation 5:lle. Käytin viikonloppuni DLC:n parissa ja viihdyin varsin hyvin. Enemmänkin olisi tosin voinut ottaa.
 
 

 
Jotta DLC:n voi pelata, täytyy omistaa pääpeli kyseiselle konsolille tai päivittää pelin PS4-versio PS5-versioksi. Jälkimmäinen onnistuu ilmaiseksi (paitsi jos on lunastanut pelin ilmaisena PS Plus-pelinä). Itse DLC sen sijaan maksaa vajaat 20 euroa.

DLC sijoittuu ajallisesti kohtaan, jossa Cloud on pudonnut kirkkoon ja päätynyt Aerithin seuraan sekä pääpelin jälkeiseen aikaan. Ainoa pelattava hahmo on Yuffie Kisaragi, joka oli alkuperäisessä Final Fantasy VII:ssä salainen hahmo. Yuffiella on seikkailussa mukanaan toinen wutailainen, Sonon, sekä apunaan muutama Avalanchen päähaaran jäsen.
 
Tämä postaus ei sisällä isoja juonipaljastuksia DLC:n sisällöstä. Sen sijaan puhun enemmän hahmoista ja erityisesti Yuffiesta persoonana.
 

Yuffien taustajoukot


Avalanchen jäsenet esitellään DLC:ssä, mutta tarinallisesti heidän roolinsa jää todella pieneksi. Tämä on osin sääli, vaikka myös ymmärrettävää, koska heidän roolinsa on vain auttaa Yuffie eteenpäin omassa tarinassaan.

Oleellista tässä porukassa lienee se, että he pitävät Barretin johtamaa sivuhaaraa terroristeina. Tätä ei sanota suoraan, mutta se on luettavissa ääneen lausumattomista sivulauseista. Barretin johtama Avalanchen sivuhaara on liian radikaali ja siten uhka myös tavalliselle kansalle... eikä perus-Avalanche ole välttämättä täysin väärässä tässä. Tätä näkökulmaa heräteltiin pelaajalle myös alkuperäisessä Final Fantasy VII:ssä, vaikkakin vasta myöhemmässä vaiheessa.

Ainoa suuremmassa roolissa oleva sivuhahmo on Sonon, joka on Yuffien lailla kotoisin Wutaista ja elänyt läpi Wutain ja Shinran välisen sodan. Hän on pintapuolisesti sympaattinen, rauhallinen ja erittäin pätevä, mutta kun pintaa rapsuttaa, tulee esille myös muita piirteitä.

Sonon menetti sodassa pikkusiskonsa, mikä on luonnollisesti jättänyt trauman. Tuon siskon hän tuntuu näkevän nyt Yuffiessa hyvin pian heidän ensikohtaamisensa jälkeen. Yuffie sen sijaan ei halua tulla katsotuksi tällä tavoin, minkä myös tyypilliseen tapaansa sanoo ääneen.
 
Sonon toimii hyvänä vastapainona räväkälle Yuffielle hieman samalla tavalla kuin Yuffie tasapainotti Vincentin synkkyyttä Dirge of Cerberuksessa iloisuudellaan. Sonon on myös aidosti aikuinen hahmo, joka pyrkii tarkastelemaan tilanteita järjellä, vaikka ajoittain tunteet saavat hänestä vallan ja todellisuus pirskahtelee pinnalle.
 

Yuffie persoonana Final Fantasy VII Remakessa


Kävin maaliskuussa läpi ajatuksiani Yuffiesta hahmona alkuperäisessä Final Fantasy VII:ssä sekä pohdintoja hänen roolistaan Remakessa. Voit lukea tuon postauksen täältä.

Mielestäni Remake tavoitti hyvin Yuffien persoonan. Hän koheltaa menemään ja hänellä on kömpelöt hetkensä samalla tavalla kuin esimerkiksi Dirge of Cerberuksessa. Heitot Wutain valkoisesta ruususta ja muu isoa egoa kuvastava asenne on ennallaan, mutta niiden sävyn voi tulkita joko itseironiaksi tai tavaksi peitellä teini-ikäisille tyypillistä sisäistä epävarmuutta. Kallistun ehkä jälkimmäisen kannalle.

Yuffien vaikeasta isäsuhteesta saatiin DLC:n aikana myös viitteitä. Hän mainitsee typerät juopottelevat aikuiset muutamaan otteeseen ja päättää lopettaa isäänsä liittyvät keskustelut lyhyeen, koska ne "eivät ole hänen lempiaiheensa". Tähän seikkaan varmaan palataan jossain myöhemmässä osassa tarkemmin.

Wutaille Yuffie on kuitenkin uskollinen ja haluaa pelastaa kotimaansa materian avulla, kuten myös alkuperäisessä pelissä. Saman uskollisuuden hän ulottaa taistelutoveriinsa Sononiin, johon kehittää nopeasti lämpimän suhteen. 
 
Yuffien ja Sononin suhteen edistymistä olisikin ollut mielenkiintoista seurata pidemmälle, jos siihen olisi annettu tilaisuus, mutta Sononin osana oli repiä Yuffien sodassa satuttettu sielu entistä syvemmille haavoille. Tai no, Shinrahan tämänkin pahan aiheutti, eikä Sonon, joka vain joutui uhriksi siinä missä Yuffiekin.

Yuffie on pirteä ja reipas teini, joka ei anna minkään pysäyttää itseään. Samalla hän on kuitenkin sisimmässään katkera ja satutettu, kenties hyvin herkkäkin, vaikka tämän puolen pyrkii salaamaan muilta. Hän on lapsi, joka on joutunut aikuisen rooliin liian varhain.

Pidin Yuffiesta todella paljon jo silloin, kun pelasin Final Fantasy VII:ää ensimmäistä kertaa, ja pidin hänestä myös tällä kertaa. Käytännössä hän varasti sydämeni, enkä malta odottaa, miten hänen tarinaansa jatkossa syvennetään. On myös mahtavaa päästä näkemään, millainen suhde hänen ja muiden päähahmojen välille kehittyy tulevaisuudessa.

Jos haluat lukea lyhyitä ja spoileripitoisia hajatelmiani DLC:n läpipeluun ajalta, kurkista Twitterin puolelta myös Level up! -blogin ketju aiheesta.




Ei kommentteja