Level up!

Liki jokainen pelaaja tuntee termin "rage quit". Syystä tai toisesta pelissä ei pääse eteenpäin ja lopulta iskee niin suuri kiukku, että pelaaminen on vain pakko lopettaa. Tässä postauksessa pohditaan, mitkä asiat pelissä voivat saada kiukkukeskeyttämään sen pelaamisen.

Aloin loppuvuodesta pelata uusiksi Final Fantasy VI:n PlayStation-versiota. Pelailu sujui vanhasta muistista ihan mallikkaasti, mutta toisaalta olin unohtanut myös monia juttuja. Vanhojen pelien ominaisuudet myös puskivat silmille ja kiristivät aina toisinaan hermoja, vaikka pelin hahmot, tarina ja visuaalinen ilme miellyttivät enemmän kuin paljon.

Pelaamiseni kuitenkin lopulta keskeytyi lopulta, kun jouduin kohtaan, josta en yksinkertaisesti päässyt eteenpäin. Muistan selvittäneeni sen nuorempana, ja läpipeluuoppaankin perusteella pelihahmoni olivat riittävillä tasoilla. Siitä huolimatta seinä nousi vastaan, ja kun tarpeeksi hakkasin siihen päätäni, nousi myös kiukku.

Kun käpy kärähti, itsehillintä riitti tasan siihen, ettei ohjain lähtenyt lentoon. Totesin, että oli parempi lopettaa siltä päivältä. Valitettavasti sama murmelipäivä jatkui, kun kokeilin peliä myöhemmin uudestaan. Oli myönnettävä, että olin jumissa. Olisi pitänyt peruuttaa hieman ja palata nostamaan hahmoni ylilevelitetyiksi. Ei kiitos, hermot eivät riittäneet sillä hetkellä, enkä osaa sanoa, koska riittäisivät.

Päädyin siis perinteiseen rage quittiin eli suomalaisittain kiukkukeskeyttämiseen. En enää vuoden 2019 aikana koskenut koko peliin.

Siitä on kauan, kun olen viimeksi kokenut vastaavaa. Tämänkertainen kokemus sai kuitenkin miettimään koko kiukkukeskeyttämistä. Peliraivo vain välillä iskee ja siihen voi olla erilaisia syitä eri pelaajien kohdalla. Niinpä lähdin kyselemään Twitterissä, missä tilanteissa muilla on pelatessa kiehahtanut.

Yleisin syy kiukkukeskeytyksiin näytti kommentoijilla olleen liian vaikea pomovihollinen tai pienempi vastus, johon pelissä törmäsi. Myös tuskaisen vaikeat pulmatehtävät, joita ei välttämättä tajunnut edes netistä löytyvien ohjeiden avulla, saivat heittämään ohjaimen nurkkaan.

Pahinta on jos kuolo korjaa pelissä, kun tallentamisesta on pidempi aika ja kaikki ennen häviötä tehty pitäisi tehdä uudestaan. Tällaisen tilanteen saattaa aiheuttaa monivaiheinen pomotaistelu, jossa pelaaja häviää viimeisen vaiheen viimeisillä hetkillä.

Vaihtoehtoisesti myös pitkä luolasto voi nostaa turhautumisen pintaan, jos tallentaa voi esimerkiksi vain sen ulkopuolella ja pelihahmo heittää lusikan nurkkaan viimeisessä kerroksessa. Pelaajan voi olla vaikea kerätä motivaatiota aloittaa urakka alusta, ja toisinaan kiukkukeskeytyksestä tulee pysyvä pelaamisen lopettaminen sen pelin kohdalla, varsinkin jos sama tappio toistuu useamman kerran.

Varsin ilmeistä on, että oma kamppailuni Final Fantasy VI:ssa kuuluu juuri tähän suosituimpien syiden ryhmään. Nyt enää mietin, jaksanko tarttua ohjaimeen uudestaan ja puskea eteenpäin vai olisiko aika siirtyä muiden pelien pariin.

Toisinaan kiukkukeskeytys ei sinänsä johdu pelistä vaan pelaajasta itsestään. Jokainen pelaaja määrittelee vähintään alitajuisesti itselleen tavoitetason.

Haluaako pelaaja vain kulkea pääjuonen läpi vai tehdä kenties kaikki sivutehtävät? Onko löydettävä pelin jokainen piilotettu aarre ja suoritettava jokaikinen saavutus? Mikä taso riittää itselle?

Kiukkukeskeytys saattaa iskeä, jos oma tavoitetaso ei täyty. Omat "tyhmät" virheet voivat ottaa kupoliin ja saada luovuttamaan pelin osalta. Pelin vikahan se ei ole, jos pelaaja painelee vääriä nappeja ja siksi mokaa, mutta ei se yleensä kiukkua vähennä.

Eräs kommentoija kertoi, että pelin pelaaminen oli jäänyt häneltä kesken, koska hän ei saanut yhdestä kentästä 100 %:sta suoritusta eikä näin ollen voinut jatkaa seuraavaan. Nyt hän odottelee kaverilta apuja tilanteeseen.

Oma ryhmänsä lienee se joukko, jolle kaverin apu ei kelpaa, koska silloin suoritus ei mene kokonaan omiin nimiin. Silloin joko hakkaa päätään seinään, kunnes jonain päivänä onnistuu kinkkisessä kohdassa tai todellakin lopettaa pelin pelaamisen kokonaan.

Omalle kohdalle on sattunut myös tämäntyylisiä keskeyttämisiä, joskaan niihin on harvemmin liittynyt kiukkua. Olen joitain pelejä yrittänyt pelata ns. täydellisesti läpi, mutta jaksaminen on yleensä loppunut ja into koko peliä kohtaan hiipunut kokonaan.

Aina pelin takkuaminen ei ole kiinni pelaajan taidoista vaan peli itsessään saattaa tehdä onnistumisesta liki mahdotonta. Toisinaan peli saatetaan julkaista niin varhaisessa vaiheessa, että pelaaja joutuu miettimään, onko sitä edes testattu ennen julkaisua.

Peli vilisee bugeja eli virheitä, jotka vaikeuttavat pelaajan etenemistä. Omalla kohdallani törmäsin tällaiseen esimerkiksi Final Fantasy XV:ssä, kun pyrin luolastoon, joka ei latautunutkaan kunnolla. Oli keskeytettävä peli ja aloitetta se osio uudestaan. Turhauttavaa, muttei sentään sillä kertaa aiheuttanut kiukkukeskeytystä.

Joskus myös pelin mekaniikat tai kontrollit saattavat itsessään olla turhan monimutkaisia ja hankalia tai ihan vain epäloogisia. Jos samantyylisissä peleissä on  käytetty tiettyä näppäintä taisteluun, ei välttämättä ole paras idea yhdessä pelissä siirtää sitä johonkin muualle. Paljon pelaaville syntyy lihasmuisti, jonka varassa nopeat refleksit toimivat.

Kun toiminnot eivät sijaitse oletettujen näppäimien takana, syntyy turhauttavia tilanteita. Kun näitä kasaantuu tarpeeksi, iskee kiukku ja peli voi jäädä kesken.

Huomattava kuitenkin on, että monet pelaajat ovat nopeita oppijoita ja uudet kontrollit saattavat painua alitajuntaan yllättävän pian, vaikka eivät vastaisi täysin aikaisemmin opittuja. Silti jossain peleissä törmään kontrolleihin, jotka eivät suostu iskostumaan tajuntaan yrityksistä huolimatta. Omalla kohdallani tällainen on ollut Astral Chain.

Osa kommentoijista mainitsi myös huijaavan tekoälyn syynä kiukkukeskeytyksiinsä. Käytännössä tämä tarkoitti, että pelissä vihollisille annettiin etuuksia, joita pelaaja ei pystynyt hyödyntämään. Esimerkiksi pelaaja saattoi piestä vastustajansa henkihieväriin, mutta tämäpä karkaakin paikalta ja palaa takaisin täysin parannettuna ja uusilla aseilla varusteltuna. Pelaajalle ei kuitenkaan anneta tuossa välissä mahdollisuutta parantaa omaa hahmoaan ja aseistustaan vaan hän joutuu altavastaajaksi. Jos tällaiset epäreilut asetelmat ovat toistua, ei pelaamiseen välttämättä lopulta riitä motivaatiota.

Joskus vika ei ole pelissä ja sen mekaniikoissa eikä pelaajassa itsessään vaan ympäristössä, joka koostuu muista pelaajista. Kommenteissa nostettiin tikunnokkaan joitain online-pelejä, joissa edetään yhdessä toisten pelaajien kanssa.

Oman pelin tiimin voi näissä muodostaa kavereistaan, jolloin ongelmia ei yleensä ilmennyt. Aina kavereita ei kuitenkaan ole riittävästi samassa pelissä, jolloin on pelattava ns. randomien kanssa.

Tuntemattomat voivat olla hyvää peliseuraa, mutta usein joukkoon mahtuu vähintään yksi tyyppi, joka katsoo oikeudekseen ryhtyä räyhäämään muille silloin, kun peli ei syystä tai toisesta suju toivotulla tavalla.

Tämäntyyppisissä online-peleissä kommunikointi oman tiimin kesken on yleensä tärkeässä roolissa. Siksi keskustelua ei voi sulkea, jos haluaa pelaamisen sujuvan, mutta miellyttävää se ei ole, jos joukossa on riehujia.

Valitettavasti kommunikoijat kertoivat, ettei tällaisista tyypeistä ole yleensä mahdollista edes päästä täysin eroon. Vaikka heidän tilinsä suljettaisiin, he usein tekevät vain uuden tilin ja jatkavat myrkyllistä käytöstään. Osa sanoi siirtyneensä pelaamaan lähinnä yksinpelejä, koska eivät jaksa vääntää häiriköiden kanssa online-peleissä.

Olen ollut onnekas (ja pelannut vain vähän online-pelejä), sillä omaa kokemusta ei tällaisesta peliyhteisön myrkyllisyydestä ole kertynyt. Final Fantasy XIV on ainoa online-peli, jota olen pelannut niin pitkään, että olen oikeasti päässyt vuorovaikutustilanteisiin toisten pelaajien kanssa. Yhteistyö on toiminut ja peliyhteisöstä jäi varsin positiiviset muistot. Lopetin pelin pelaamisen muista syistä ja arvostan edelleen tuttavuuksia ja kaverisuhteita, joita sen kautta tuli solmittua.

Kun kyselin pelien kiukkukeskeyttämisistä, hyvin nopeasti tuli selväksi, että osa pelaajista ei sellaisia koskaan koe. Sen sijaan hankalassa pelitilanteessa tulee vedettyä henkeä ja pidettyä tauko, jonka jälkeen pelin pariin voi taas palata.

Kommentoijat kokivat tauon auttavan ja pulman usein ratkeavan uudella pelikerralla. Tosin eräs henkilö mainitsi, että kerran näin ei käynyt ja peli meni lopulta myyntiin. Voidaan pohtia, oliko tämä sitten erittäin lopullinen kiukkukeskeytys vai ei.

Osa myös kertoi kyllä kiukutelleensa pelille ja uhkaavansa lopettaa pelaamisen. Tästä huolimatta pelaaminen jatkui ja ongelmallinen kohtakin saatiin lopulta ratkaistua.

Toisaalta osa todella keskeytti pelaamisen, mutta kiukun sijaan iski apatia. Peli ei osoittautunut niin kivaksi ja mielenkiintoiseksi kuin oli kuvitellut, joten se sai jäädä.

Eräs kommentoijista kertoi, ettei halua tuhlata aikaa peleihin, jotka eivät jaksa lopulta innostaa. Hän ei kokenut velvollisuudentuntoa pelata pelejä loppuun vain siksi, että oli ne joskus aloittanut. Varsin vapauttava näkökanta, jota kannattaa pohtia varsinkin silloin, jos pelaaminen alkaa tuntua stressaavalta. Hauskanpidosta ja harrastuksestahan tässä kuitenkin puhutaan.

Saamieni kommenttien perusteella kiukkukeskeytys voi aiheutua monesta eri syystä. Osaan näistä voimme pelaajina itse vaikuttaa, kuten vaikkapa siihen, millaisen pelausympäristön luomme toisillemme online-pelien parissa.

Myös omia tavoitteitaan voi olla hyvä miettiä. Tarvitseeko aina oikeasti päästä täydelliseen suoritukseen vai voiko pelaamisesta nauttia vähemmillä suorituspaineilla? Joskus myös voi ottaa apaattisen lopettajan valinnoista mallia. Pelin voi oikeasti jättää sikseen, jos siitä ei saa iloa.

Itse mietin vielä, mitä teen Final Fantasy VI:n suhteen. Tällä hetkellä ei tunnu siltä, että jaksaisin yrittää samaa kohtaa uudestaan tai vaihtoehtoisesti ylilevelittää hahmojani, jotta siitä tulisi helpompi. 

Ehkä on siis aika toistaiseksi keskittyä muihin peleihin ja katsoa, nouseeko innostus uudestaan myöhemmin. Joka tapauksessa tärkeintä on pelata sellaisia pelejä, joista sillä hetkellä saa iloa.

Seuraa myös somessa!