Pika-arviot vuoden 2019 pelatuista

Vuosi 2020 on jo hyvässä vauhdissa, mutta kurkistetaan silti vielä taaksepäin. Vuoden 2019 aikana pelasin läpi 9 peliä (joista pari tosin olin aloittanut edellisen vuoden puolella). Tässä postauksessa tarjoilin pika-arviot kyseisistä peleistä ja kerron, keille suosittelisin niitä.




Pelasin vuoden 2019 aikana 9 peliä, mikä on nykyisin omalla kohdallani jo melkoinen ennätys. Pelivuosi oli kaikin puolin hyvä, vaikken ihan kaikkeen juuri ilmestyneeseen ehtinyt hypätä mukaan. Tämän listan tavoitteena on esitellä ja arvioida lyhyesti ne pelit, jotka edellisen vuoden aikana ehdin paahtaa läpi.

Torna - The Golden Country

(Xenoblade Chronicles 2:n dlc)

Torna toimii itsenäisenä pelinä mutta parhaimmillaan se on pelattuna pääpelin, Xenoblade Chronicles 2:n, jälkeen. Silloin pelaaja jo tietää, missä mennään, ja pelin mekaniikat ovat entuudestaan tuttuja. Niihin voi nimittäin olla hitusen vaikea päästä kiinni kylmiltään.

Tarinallisesti Torna kuitenkin toimii yhtä hyvin aloituksena tai kurkistuksena pääpelin maailmaan, sillä se avaa tapahtumia erilaisesta näkökulmasta kuin varsinainen peli. Se tarjoilee tiiviimmän kokemuksen kuin varsinainen tarina, sillä hahmoja ja tapahtumapaikkoja on vähemmän, joten pelimaailmaan ei tarvitse uppoutua sadoiksi tunneiksi, muutama kymmenen riittää.

Hahmokatras on riittävän monipuolinen ja kiinnostava, ja osa hahmoista onkin tuttuja jo pääpelistä. Torna syventää heidän tarinaansa, ja esittelee muutaman hahmon, jotka pääpelissä nähtiin vain vilauksina.

Kenelle: Xenoblade Chronicles 2:n pelanneille tai heille, jotka haluavat kurkistaa pelin maailmaan. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että pelimekanismeja saattaa joutua tarkistamaan netistä, jos pelimaailma ei ole ennestään tuttu.



Tales of Vesperia Definitive Edition


Uusioversio alkuperäisestä Tales of Vesperiasta. Tarina vie pelaajan eeppiselle maailmanpelastusmatkalle, josta ei käänteitä puutu. Hahmoista suurin osa on kivoja ja heidän kohtaloistaan on helppo kiinnostua.

Taistelut ovat Tales-sarjan tapaan aktiivisia ja pelattavuus on hyvä. Taistelusysteemiin pääsee nopeasti sisään, jos on pelannut sarjan pelejä aikaisemmin. Jos aloittaa tästä osasta, voi joutua kuitenkin käyttämään hetken asioiden omaksumiseen.

Kaikin puolin kiva ja miellyttävä pelikokemus, jota ei kannata jättää väliin, jos Tales-sarja kiinnostaa.

Kenelle: Tales-sarjan faneille ehdottomasti, varsinkin jos on vielä pelaamatta. Suosittelisin kuitenkin myös heille, jotka haluavat tutustua sarjaan, sillä koin tämän osan melko helposti lähestyttävänä.


Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age


Dragon Quest -sarjan tuorein osa, joka julkaistiin vuonna 2018 PlayStation 4:lle ja saapui vuoden 2019 syksyllä myös Switchille uusien ominaisuuksien kera. Itse pelasin edellisen version.

Peli on mielenkiintoinen tuulahdus vanhasta maailmasta, vaikka se on visuaaliselta ilmeeltään varsin nykyaikainen. Taistelut ovat vuoropohjaisia ja pelihahmot on jopa mahdollista määrittää taistelemaan automaattisesti, joskaan se ei pidemmän päälle kannata.

Tarina tarjoaa perinteistä maailman pelastamista, ja pelaajan tiimiin kertyy joukko hauskoja muttei kovin syvällisiä hahmoja. Peli on kokemuksena hauska, mutta pituutta olisi voinut karsia ja erinäisten seikkojen toistoa/kierrätystä vähentää. Toisaalta tällaisenaan se on varmasti juuri sitä, mitä sarjan pitkäaikaiset fanit odottavat.

Kenelle: Sarjan faneille ja heille, jotka haluavat tutustua perinteiseen japanilaiseen roolipeliin. Dragon Quest XI kantaa takanaan pitkää historiaa ja on pitää kiinni omistaan ja genren perinteistä vielä tänäkin päivänä.


The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel


Trails of Cold Steel sijoittuu samaan maailmaan kuin Falcomin toinen The Legend of Heroes -sarja: Trails in the Sky. Sarjojen muodostamaan eeppiseen kokonaisuuteen kuuluu myös liuta pelejä, joita ei ole länteen tuotu. Cold Steel starttaa neliosaisin pelipaketin, joista tähän mennessä lännessä on julkaistu kolme.

Peli sijoittuu sotakouluun ja seuraa yhden luokan ensimmäistä vuotta siellä. Tarinan varsinainen pääjuoni avautuu hitaasti ja enemmän painoa annetaan hahmojen välisille suhteille sekä maailman esittelylle. Tästä syystä peli tuntuu lähinnä seuraavia osia pohjustavalta pitkältä prologilta.

Taistelusysteemi on vuoropohjainen eikä kovin haastava mutta sopii tämäntyyliseen peliin erinomaisesti. Pelissä pääpaino on tarinalla ja hahmoilla, joten taisteluiden ei tarvitsekaan olla sen terävintä särmää. Vaikka peli painottaa hahmoihin, on sanottava, että omaan makuuni dialogia oli liikaa ja osa hahmoista olisi voinut olla välillä hiljaa.

Kenelle: Aiemmat Trails-sarjan pelit pelanneille. Tämä sopii kuitenkin myös aloitusosaksi, jos ei halua kahlata Sky-sarjaa ensin läpi. Saatat myös tykätä, jos Personat ovat uponneet sinulle, sillä tässä on hieman samoja piirteitä.


Final Fantasy VII


Final Fantasy VII:llä on jo legendaksi muodostunut maine. Se on peli, johon moni vertaa kaikkia sen jälkeen tulleita osia ja jotka kaikki se näiden monien mielestä vielä vuosien jälkeen voittaa.

Sinällään peli on maineensa ansainnut, sillä sen mielenkiintoinen tarina pitää pelaajan otteessaan ja kiehtovista tyypeistä koostuvaan pelihahmokaartiin on helppo ihastua. Alkuperäinen versio on kuitenkin pelattavuudeltaan suorastaan tahmean hidas, ja hahmografiikat olivat pökkelöitä jo omana aikanaan.

Pelillä on paikkansa historiassa, ja sen pariin on hauska palata esim. PS4-versiossa, jossa on mahdollista nopeuttaa pelin kulkua napin painalluksena. Silti siitä näkee, että ajanhammas on puraissut eikä se välttämättä iske enää uusiin pelaajiin samalla tavalla kuin vanhempiin, riittävästi nostalgiahuuruja haistelleisiin konkareihin.

Kenelle: Vanhoille faneille nostalgiahuurujen nostattamiseen. Sopii myös kurkistukseksi muille ennen remaken ilmestymistä muttei ole silti välttämätön sen pohjalle.


Final Fantasy VIII Remastered


Final Fantasy VIII tuntuu olevan unohdettu lapsi, joka nyt vihdoin vuonna 2019 sai pään paijausta, kun uusioversio ilmestyi. Pelillä on omat vankat faninsa, mutta on paljon myös Final Fantasy -pelaajia, jotka eivät siitä jaksa innostua.

Maailmaa velhottarilta puolustavien teini-ikäisten sotilaiden kamppailua on joka tapauksessa mielenkiintoista seurata. Pelin vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti päähahmon sisäisen kasvun näyttäminen ja pelaajan tempaaminen mukaan tunnemyrskyyn. Sen sijaan pääjuonen tarinankerronta ei aina tunnu koherentilta, mutta sekin menee, jos ei liikaa pysähdy ajattelemaan.

Taistelut tuntuvat myös Final Fantasy VIII:ssa käyvän hitaalla, mihin onneksi auttaa uusioversion nopeutuskikka. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että uusi versio on paras, mitä saatavilla on. Jopa niin hyvä, että saatan vielä joku päivä palata sen pariin uudestaan.

Kenelle: Vanhoille faneille ehdottomasti, uusille uteliaille pienellä varauksella. Remastered-versio on kuitenkin ehdottomasti alkuperäistä peliä helpommin lähestyttävä.


Final Fantasy IX


Final Fantasy IX on kuvakirjan kaunis ja tarjoilee lisäksi ihanan tarinan höystettynä hyvällä musiikilla ja samastuttavilla hahmoilla. Rakastan peliä niin paljon, että olen oikeastaan täysin väärä henkilö arvioimaan sitä.

Myös tämä peli hyötyy PS4-version nopeutus toiminnosta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että pelautuu ihan kivasti ilmankin. Vuoropohjaiset taistelut voivat kuitenkin tuntua nykypelaajan makuun turhan hitailta.

Peli on kuitenkin tutustumisen arvoinen, sillä siinä mielestäni tiivistyy Final Fantasy -sarjan syvin olemus. Silti se ei ole saavuttanut sellaista suosiota, että uskoisin sen saavan enää uusioversioita.

Kenelle: Kaikille, jotka haluavat saada käsityksen siitä, millainen Final Fantasy -visio sarjan isällä, Hironobu Sakaguchilla, oli. Toki sopii myös vanhoille faneille fiilistelyyn.


Nights of Azure 2: Bride of the New Moon


Peli, joka oli ainakin itseltäni mennyt täysin ohitse. En ollut kuullut siitä mitään, mutta bongasin sen pelikaupan hyllystä ja nappasin mukaan kansikuvan perusteella.

Nights of Azure 2 tarjoaa toimintapainotteisia taisteluja, joiden parissa voisi viihtyä kerralla pidempäänkin kuin juoneen sidottu aikaraja kulloinkin mahdollistaa. Tarina ei loista omaperäisyydellään mutta pitää silti hyvin otteessaan. 

Parasta pelissä ovat kuitenkin hahmot, joiden välistä vuorovaikutusta on mielenkiintoista seurata. Päähahmolla on mahdollista lämmitellä välejä toisiin hahmoihin ja saada sitä kautta tietää heistä entistä enemmän. Koska kaikkia ei voi kosiskella yhdellä pelikerralla, peli houkuttelee sukeltamaan sen pariin vielä toistekin. Hahmoihin liittyen on kuitenkin mainittava, että runsaalta fanipalvelulta ei voi välttyä.

Kenelle: animepelifaneille, jotka nauttivat tyttörakkausteemoista peleissään eivätkä häiriinny runsaasta fanipalvelusta. 


Tales of the Abyss


Tales-sarjan vanhempi edustaja, joka ilmestyi alun perin vain Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. Vasta uusioversio saapui myös Euroopan markkinoille.

Pelin päähahmo on alussa suorastaan raivostuttava eikä tee pelistä innostumista erityisen helpoksi. Onneksi tilannetta tasapainottaa tarina, joka on huomattavasti pääheppua kiinnostavampi.

Taistelut tuntuvat 3DS-versiossa hieman hankalilta ergonomisista syistä (käsikonsoli!), eivätkä kaikki oletuskontrollit välttämättä sovi kankeasormisemmille pelaajille. Pelin tarina on kuitenkin sen verran hyvä, että sen takia kannattaa kärsiä epäergonimisen peliasennon tuomista vaivoista.

Kenelle: Tales-faneille ja heille, jotka ovat pelanneet sarjasta useamman osan. Rautaisista hermoista plussaa, sillä päähahmo voi alkuun ärsyttää todella paljon. Ensimmäiseksi Tales-kokemukseksi en välttämättä suosittele.

___

Viime vuosi oli omalla kohdallani sen verran maittava, että tämä vuosi astuu nyt suuriin saappaisiin. Pelattava ei tietenkään lopu kesken, joten odotan mielenkiinnolla, millaisen maun tämän vuoden kattaus jättää suuhun.

Henkilökohtaisesta elämästä mainittakoon tämän postauksen yhteydessä sen verran, että olen juuri aloittanut kokopäivätyön (jee, rahaa!) ja minulla on samaan aikaan menossa Kristallin lapset -sarjan päätösosan viimeistely. Lisäksi aloitan helmikuussa sanataideohjaajan opinnot. Tämä tarkoittaa, etten välttämättä joka viikko pysty panostamaan blogiin täysillä, joten postaustahti saattaa olla alkuvuodesta hieman vaihteleva.

Parhaiten pysyt kärryillä uusien postausten ilmestymisestä, kun otat Twitter-tilini seurantaan. Siellä on myös lyhyempiä väläyksiä pelaamiseen ja erityisesti japanilaisiin roolipeleihin liittyen.


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/afigaming_/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja