Xenoblade Chronicles 2 ja kannanotot tosimaailman ilmiöihin

Kuten olen useamman kerran blogissa todennut, Xenoblade Chronicles 2 ei todellakaan jättänyt minua kylmäksi. Löysin pelistä paljon tarttumapintaa niin puhtaan fanittamisen kuin syvällisempien pohdintojenkin aiheeksi. Tällä kertaa keskityn jälkimmäisiin ja käyn läpi kolme kantavaa teemaa, jotka mielestäni näkyvät pelissä.

Otathan huomioon, että blogiartikkeli sisältää juonipaljastuksia pelin tapahtumista ja tärkeistä käänteistä. Mikäli et halua tietää näistä etukäteen, suosittelen pelaamaan pelin ensin loppuun.



Xenoblade Chronicles 2 on monin tavoin mielenkiintoinen peli. Sen päähahmot ovat aitoja persoonia, joilla on kaikilla omat hyvät ja huonot puolensa. Pelin maailma on myös kiehtova ja mielenkiintoinen, kuten jo viime kevättalvella tässä blogiartikkelissa totesin. Niin ikään taistelut ja tarinat tempaavat mukaansa, ja pelin parissa saa kulumaan helposti 80-200 tuntia riippuen siitä, kuinka tarkasti sen kahlaa lävitse.

Mielenkiintoisten tarinoiden ja hauskan tekemisen taustalla Xenoblade Chronicles 2 on kuitenkin paljon muutakin. Peli sivuaa teemoja, joilla on vahva kosketus tosimaailmaan. Peliin uppoutuessa ne on helppo ohittaa, mikäli haluaa keskittyä vain pitämään hauskaa, mutta sanoma on silti piilotettu rivien väliin, toisinaan hyvin selvästäkin.

Kuolevat titaanit ja ilmastonmuutos


Alrestia peittävää pilvimerta
Pelin päätarina on jo itsestään vahvasti ajankohtainen. Ilmastonmuutos on tosielämän ilmiö, joka roikkuu miekkana ihmiskunnan niskassa. Uutisia aiheeseen liittyen julkaistaan todennäköisesti joka viikko ja tutkijat yrittävät hiki päässä keksiä ratkaisuja, jottei lämpötila maapallolla pääsisi nousemaan enää enempää.

Xenoblade Chronicles 2:n maailman, Alrestin, pintaa peittää paksu pilvimassa, jonka alapuolella ei pysty elämään. Kuolevaisten pelastus ovat titaanit, jotka uivat pilvimeressä ja kiertävät suunnattomiin korkeuksiin kohoavaa maailmanpuuta. Vaikka titaanit ovat itsekin elollisia olentoja, muut kuolevaiset ovat asettuneet asumaan niiden selkiin ja sisuskaluihin. Eri titaaneilla ilmasto ja elinolosuhteet ovat erilaisia, mutta vuosisatojen ajan asukkaat ovat selviytyneet jättiläisolentojen ansiosta.

Nyt titaanit ovat kuitenkin hiljalleen kuolemassa. Sääolosuhteet muuttuvat yhä ankarimmiksi eikä kuivemmilla ja kylmemmillä titaaneilla saada välttämättä riittävästi ruokaa koko kansalle. Vehreämmät titaanit alkavat näyttää houkuttelevammilta asuinpaikoilta, mutta niillä tilaa ei välttämättä ole tarpeeksi, eivätkä nekään elä loputtomiin. Kun viimeinen titaani kuolee, ei ole enää maata, jolla elää.

Kuulostaako tutulta? Xenoblade Chronicles 2:n maailman kamppailee itse asiassa hyvin samankaltaisen ongelman kanssa kuin mekin tällä hetkellä. Ratkaisuja etsitään pelin aikana kuumeisesti. Valtiot lähtevät sotaan toisiaan vastaan ja valloittavat vehreämpiä alueita turvatakseen oman kansansa aseman, mutta kaikki tietävät, etteivät sota ja muiden alueiden riistäminen ole pysyviä ratkaisuja.

Pelin päähahmo, Rex, haluaakin matkata maailmanpuulle ja kavuta sen huipulle. Tarinan mukaan maailmanpuun kautta käy tie paratiisiin, jossa kaikki voisivat elää. Kukaan ei ole pystynyt satoihin vuosiin edes lähestymään puuta sen ympärillä uivan hirviön vuoksi, mutta Rex on päättänyt onnistua tehtävässään.

Kun maailmanpuuhun vihdoin päästään, käy ilmi, että niin sanottu paratiisi on aavikoitunut jo aikaa sitten. Se on jopa kuolleempi kuin alapuolinen maailma. Rexin kaipaamaan ratkaisua maailman ongelmiin ei ole olemassa vaan on löydettävä jokin toinen keino. Rex ja hänen kumppaninsa joutuvat tekemään katkeran uhrauksen tilanteen korjaamiseksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Jostain syystä tämäkin kuulostaa kovin tutulta. Kenties Xenoblade Chronicles 2 yrittää vihjaista meille, ettemme voi pelastua väistämättömältä katastrofilta, ellemme uhraa jotakin itsellemme tärkeää.

Hyvinvointi, epätasa-arvo ja sota


Gormottissa on yhä vehreää
Alrestissa kaikilla ei ole tasaisesti kaikkea hyvää. Mor Ardainin titaania piinaa kuivuus, joka köyhdyttää valtiota hiljalleen. Sen sijaan Gormottissa ilmasto on hedelmällinen kasviston kannalta, ja siellä ruokaa riittää ja väki voi hyvin… tai voisi, ellei Mor Ardain olisi miehittänyt Gormottia ja pitäisi siellä valtaa oman kansansa edun nimissä.

Indol on kukoistava paikka, jossa asiat näyttävät olevan hyvin. Titaanille on myös otettu sotien pakolaisia, mutta heitä ei kohdella tasa-arvoisina kansalaisina. Sen sijaan heidät asutetaan leiriin. Heistä kyllä huolehditaan, mutta leirielämälle ei näy loppua vaan siitä näyttää pikemminkin tulleen pysyvä olotila, vaikka olisi varmasti kaikkien etu, että pakolaiset saisivat elämänsä mallilleen.

Tantalissa Genbu-titaanilla väki elää eristyksissä muusta maailmasta. Ilmasto on kylmä, koska tantalilaiset ovat joutuneet imemään titaaninsa energiaa Indolin hyväksi säilyttääkseen valtionsa synkän salaisuuden. Tuloksena on ikuinen talvi, korkea ruoan hinta ja kansan köyhyys, mutta silti valtaapitävät eivät ole suostuneet muuttamaan tapojaan.

Kuvatuissa tilanteissa on jälleen jotain tuttua. Samoja tarinoita saa lukea myös omasta maailmastamme. Kun resurssit käyvät vähiin jossain, yritetään naapureiden resursseista tehdä omia ja joskus siinä myös onnistutaan. Sodat ja ilmaston muuttuminen ajavat ihmisiä pakosalle omista kodeistaan, eivätkä erilaiset leirityyppiset ratkaisut näissä tilanteissa ole mitenkään tavattomia.

Valtion eristäminen muusta maailmasta erinäisistä syistä voi myös johtaa kansan kärsimykseen, mutta tuo kärsimys ei välttämättä saa hallitsijoita muuttamaan tilannetta. Tuttuja tarinoita mutta samalla kovin etäisiä, ainakin näin suomalaisen pelaajan näkökulmasta. Xenoblade Chronicles 2:ssa tilanteet pääsevät kuitenkin eri tavalla ihon alle, kun pelissä pääsee näkemään, millaisia seurauksia esimerkiksi sodalla on ollut pelissä esiintyvien ja tutuksi tulleiden hahmojen elämään. Pelaajalla on mahdollisuus kuulla yksittäisten henkilöiden kohtaloista sen sijaan, että asioista puhuttaisiin vain etäisinä ilmiöinä.

Yhteinen sävel erilaisuudesta huolimatta


Monenkirjava päähahmojoukko
Monolith Softin johtaja ja toinen perustajista Tetsuya Takahashi kertoi Gamespotille vuonna 2017 japanilaisten suhtautumisesta uskontoihin. Hän mainitsi, että japanilaiset voivat viettää yhdellä viikolla joulua ja seuraavalla mennä uuden vuoden kunniaksi rukoilemaan shinto-pyhättöön, hautajaiset taas vietetään buddhalaisen munkin johdolla, eikä uskontojen yhdistämisessä ole ongelmaa. Takahashi sanoi, että hän halusi tuoda saman ilmiön Xenoblade Chronicles 2:een pelin henkilöhahmojen kautta.

Xenoblade Chronicles 2:ssa uskonnot eivät varsinaisesti ole suuressa roolissa, vaikka maailman asukkaat uskovat, että maailmanpuuhun kapuamalla on mahdollista kohdata luojajumala. Tosin pelin englanninkielisessä versiossa tähän jumalolentoon viitataan sanalla ”arkkitehti”, vaikka japaninkielinen versio puhuu ”jumalasta”. Tästä uskonnollisesta viittauksesta huolimatta, en usko, että Takahashi tarkoitti jumalan/arkkitehdin olemassaoloa, kun hän mainitsi japanilaisten uskontojen yhteensovittamisen.

Sen sijaan Xenoblade Chronicles 2 esittelee päähahmokatraan, joka koostuu hyvin erilaisista persoonista. Rex on kotoisin syrjäisestä pikkukylästä, josta on lähtenyt etsimään onneaan romunkerääjänä ja Nia gormottlainen hyvän perheen kasvatti, jonka elämä on heittänyt rikollisjärjestön riveihin. Mòrag on puolestaan Mor Ardainin keisarin isosisko ja korkea-arvoinen sotilas, joka asettuu Gormottissa Rexin ja Nian tavoitteiden tielle. Myös Gormottissa asuva Tora on yksinäinen nuorimies, joka pyrkii työnsä kautta pitämään yllä kadonneiden isänsä ja isoisänsä muistoa ja Zeke Tantalin karannut prinssi, joka on luvannut Indolille testaavansa Rexin voimia.

Ennen kuin tämä epäsuhtainen kööri päätyy samalle matkalle kohti maailmanpuuta, hahmojen eriävät tavoitteet aiheuttavat konflikteja ja syviä ristiriitoja heidän välilleen. Kuitenkin pelin edetessä maailman pelastaminen väistämättömältä tuholta saa päähahmot työntämään ristiriitansa syrjemmälle, ja erilaiset elämänkatsomukset alkavat hiljalleen sulautua yhteen.

Samalla henkilöhahmot oppivat toisistaan ja maailmasta yhä enemmän. Suuremmassa mittakaavassa sotatilanteet alkavat tarinan edetessä laueta ja valtioiden johtajat yrittävät eroistaan huolimatta löytää yhteistä ratkaisua. Tämä ei tosin sovi kaikille vaan joukossa on myös niitä, jotka hyötyvät epätasapainosta. Silti pelin taustalla tuntuu kaikuvan sanoma siitä, että erilaisuudesta ja eriävistä näkemyksistä huolimatta on mahdollista elää rinnakkain ja ystävällisissä väleissä samalla tavalla kuin uskonnotkin elävät limittäin nykypäivän Japanissa.

Lopuksi


Xenoblade Chronicles 2 vilisee mielenkiintoisia teemoja, jotka syventävät pelin tarinaa ja saavat pelaajan ajattelemaan myös oikean maailman tilanteita. Pelatessa minulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut tunne, että minua olisi yritetty pakottaa ajattelemaan tietyllä tavalla. Sen sijaan peli tarjosi erilaisten henkilöhahmojen näkemyksiä, joista välttämättä mikään ei ollut sen enempää oikea tai väärä tapa katsoa asiaa.

Vaikka pinnalle tuntui nousevan sanoma maailman tuhoutumisesta, jos mitään ei tehdä, ei peli moralisoinut tai syyllistänyt pelaajaa. Esimerkiksi maailman tilasta ja sodan seurauksista kerrottiin henkilöhahmojen kokemusten ja faktojen kautta osoittelematta syyllisiä.

Pelin aikana on lukuisia hahmoja, jotka esiintyvät antagonistien roolissa, mutta heidän teoilleen annetaan syitä. Kukaan heistä ei ole tehnyt maailman kannalta huonoja ratkaisuja vain ollakseen paha vaan toimiakseen oikein, joko itsensä, kansansa tai jonkun muun tahon kannalta. Kyseisten hahmojen valintojen moraalinen ja eettinen oikeutus voidaan kyseenalaistaa, mutta heitä on mahdollista myös jollain tasolla ymmärtää, mikä tekee sekä kyseisistä hahmoista että pelin tarinankerrontatavasta mielenkiintoisen ja monisyisen. Tällainen kerrontatapa jättää pelaajalle tilaa tehdä omat johtopäätöksensä tai olla kokonaan välittämättä aiheesta ja keskittyä puhtaasti pelaamisen iloon.


Saiko Xenoblade Chronicles 2 sinut pohtimaan syntyjä syviä vai koitko pelin puhtaasti viihteenä? 


Seuraa myös somessa!

https://www.instagram.com/levelupblogi/ https://twitter.com/Afeni84


https://www.pelit.fi/

Ei kommentteja