keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ensivaikutelmat Ys VIII:sta

Ys-sarja on ollut minulle lähinnä nimi monien pelisarjojen joukossa. Yllätin kuitenkin itseni ja sain syksyyni uuden käänteen, kun Ys VIII tulikin hankittua pelikokoelman jatkoksi.


Minulla ei ole omaa historiaa Ys-sarjan parissa ja tietoni siitä ovatkin sen takia varsin vähäiset. Jossain vaiheessa olin hämärästi tietoinen, että Ys Origin olisi tulossa PlayStation 4:lle, mutten muista kuitenkaan nähneeni sitä kauppojen hyllyllä. Niin paljon ei tuolloin kiinnostanut, että olisin ryhtynyt selvittämään asiaa sen tarkemmin.

Sitten törmäsin Twitterissä tietoon, että Ys VIII: Lacrimosa of Danasta on julkaistu pelattava demo. Pieni kiinnostus sarjaan on ollut, kiitos sitä pelanneen kaverin, joten päätinpä sitten demon ladata illan ratoksi. Tästä kokemuksesta bloggasinkin jo aiemmin postauksessa Ys VIII:n demo yllätti positiivisesti.

Demon peluun jälkeen ajatus varsinaisen pelin hankkimisesta jäi kummittelemaan alitajuntaan, vaikkei minun pitänyt ostaa uusia pelejä ennen kuin Final Fantasy XII: The Zodiac Age on pelattu loppuun. Kävi kuitenkin niin, että itsehillintäni tavalliseen tapaan petti, ja Ys lähti tilaukseen samalla, kun puoliso tilasi itselleen 3DS:n Metroidin.

Peli saapui kotiin näppärästi julkaisupäiväksi ja pitihän se sitten tietysti korkata. Jatkan kyllä rinnalla FFXII:ta edelleen, mutta Ys on tuonut suorituspaineiseen puurtamiseen rentoutta ja helppoutta.

Ys VIII:n lähtöasetelma


Ihan totaalinen ummikko en sentään ole, koska kaverilta olen jotain Ys-sarjasta kuullut, esimerkiksi sen, että Originiä lukuun ottamatta kaikkien pelien päähahmona on punatukkainen Adol Christin, joka ei puhua pukahda. Noh, itse asiassa Ys VIII:ssa tämä ei ole täysin totta, koska pelaaja pääsee valitsemaan Adolin mielipiteitä ja joskus herra jopa sanoo pari sanaa tai ainakin ynähtää. Näin siis japaninkielisessä versiossa, englanninkielistä ääninäyttelyä en ole testannut.

Peli lähtee liikkeelle laivan kannelta. Adol on tuttavansa Dogin kanssa matkalla kohti uusia seikkailuja. Kovin pitkään laivamatka ei kuitenkaan jatku, koska aluksen kimppuun hyökkää salaperäinen lonkerohirviö. Laiva tuhoutuu ja matkustajat haaksirikkoutuvat autiolle saarelle. Alkaa selviytymistaistelu, sillä saarta asuttaa varsin villi ja vaarallinen flora ja fauna.

Vaikka Adol on päähahmo, myös muilla tiimin jäsenillä pääsee pelaamaan kartalla juostessa ja taisteluissa, jotka tapahtuvat reaaliaikaisesti ja ovat toimintapainotteisia. Tämä on tietysti hitusen hankalaa minulle, mutta helpolla vaikeustasolla pärjäilen ihan kivasti. Hyvin nopeasti Adolin tiimiin liittyvät oranssitukkainen nuori nainen, Laxia, ja vihreätukkainen hieman vanhempi  mies, Sahad. Heidän lisäkseen olen saanut myös hopeatukkaisen angstipalleron, Hummelin, mukaan matkaan. Muita haaksirikkoisia on tarkoitus etsiä pelin aikana pitkin saarta ja koota heidät turvaan kylään, jonka Dogi ja laivan kapteeni laittoivat heti aluilleen. Paneudun hahmoihin todennäköisesti tarkemmin jossain myöhemmässä postauksessa, joten nyt en sukella heihin sen syvemmin.

Omat fiilikseni Ys VIII:sta 


Ys VIII:n lähtötilanne tihkuu jännitystä ja seikkailua, mutta kovin eeppiseltä se ei tunnu (tosin olen vasta kolmannen luvun alussa). Tämä ei kuitenkaan haittaa ja osasin tähänkin varautua, edelleen kiitos minua aiemmin infonneen kaverin. Jos JRPG:ssä usein esiintyvä eeppinen maailmanpelastusmeno ei siis tunnu sinusta omalta jutulta, saattaisi kenties Ys-sarja iskeä vähän paremmin kuin vaikkapa Talesit tai Final Fantasyt. 

Musiikkipuoli tuntuu pelissä olevan myös kunnossa. Yhtään lujaa kolahtavaa kappaletta soundtrackillä ei toistaiseksi ole tullut vastaan, mutta mikään ei myöskään särähdä korvaan. Musiikki on siis tasaisen hyvää ja sopii peliin erinomaisesti. En ehkä ostaisi sitä levyllä, mutta pelatessa sitä voi varsin hyvin kuunnella.

Visuaalisesti Ys VIII on nätti, vaikkei todellakaan ota PS4:n tehoista kaikkea irti. Maisemat ja hahmot ovat kuitenkin sellaisia, että niitä katselee mielellään. Animevälivideot myös toimivat ja ne on piirretty hyvin. Jostain syystä pelin saari tuo minulle mieleen Star Ocean: The Last Hopen ensimmäisen maailman. Osa hirviöistä on ehkä hieman samankaltaisia ja tunnelmassa on ehdottomasti jotain samaa. Koska tykkään kyseisestä pelistä erittäin paljon, tämä yhtäläisyys ei ole ollenkaan hassumpi juttu. Tosin se ruokkii taas haluani pelata The Last Hope uudestaan, mihin ei todellakaan olisi nyt aikaa.

Kuten sanottu, pelin taistelut ovat toiminnallisia. Jos pidän parinkin päivän tauon pelaamisessa, ehdin autuaasti unohtaa, mikä nappi teki mitäkin ja aloittaminen on yhtä säätämistä. En tiedä, miksi tämä on minulle niin vaikeaa. Ehkä aivoissani on jokin vika osastolla, jolle tällaisten asioiden pitäisi tallentua. Olen kuitenkin selviytynyt ihan kohtalaisesti ja kirosanoja on lennellyt vain satunnaisesti.

Parasta pelissä on kuitenkin ollut toistaiseksi kiinnostava ja tasapainoisesti kerrottu tarina. Hahmoihin en ole kovin syvällisesti vielä kiintynyt, mutta juoni pitää otteessaan ja haluankin tietää, miten se jatkossa kehittyy. Autiosaarella seikkaileminen on sinällään minusta kiintoisa aihe, mutta sen lisäksi mukaan on jo mahtunut murhamysteeriä ja salaperäisiä unia. Kokonaisuudesta voi siis tulla todella mielenkiintoinen.

Innolla siis jatkan peliä eteenpäin ja varmasti kirjoittelen siitä blogiin vielä lisää postauksia. Tässä postauksessa ei suurempia spoilereita ollut, mutta myöhemmin niitä saattaakin esiintyä hieman enemmän. Tarinaa ja hahmoja on nimittäin hiukkasen vaikea lähteä analysoimaan spoilaamatta.




Lue myös


Ys VIII:n demo yllätti positiivisesti

Oletko sinä pelaillut Ys VIII:aa? Mitä tykkäät pelistä?


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti