Level up!

Final Fantasy VII Remaken pelattava demo ilmestyi maanantaina 2.3.2020 ladattavaksi PlayStation Storesta. En varmasti ollut ainoa, jonka sormi lipsahti välittömästi latausnapin kohdalle. Pelasin demon heti, ja se jätti  jälkeensä hieman jännittyneen, levottoman tunnelman.

Vuosia sitten pitelin kaverin kämpillä kädessäni PlayStation 1:n ohjainta ja tuijotin edessäni avautuvaa näkymää. Kaunis nuori nainen myi kukkia synkeässä kaupungissa samaan aikaan, kun juna syöksyi jytisten kohti valtavan reaktorin kupeessa seisovaa asemaa. Lopulta vaaleatukkainen jättimäistä miekkaa heiluttava mies hyppäsi junasta asemalle ja oli aika ottaa tukevampi ote ohjaimesta.

Nyt parisenkymmentä vuotta myöhemmin istun omassa kodissani varsin mukavalla sohvalla PlayStation 4 -ohjaimen kanssa ja tuijotan edessäni avautuvaa näkymää, joka on tuttu viimeistä piirtoa myöten. Se on maisema nuoruusvuosiltani. Se huikaisi teini-ikäisen sydämen upeudellaan ja se samalla tavoin se säväyttää kolmekymppisen sydäntä tänä päivänä. Juuri tältä peli näytti mielessäni jo silloin ja silti se on nyt vieläkin hulppeampi!

Final Fantasy VII remaken demo näyttää juuri niin hyvältä kuin pelistä ilmestyneet trailerit lupasivat. Visuaalinen ilme on häikäisevä, ympäristöt näyttävät realistisilta, samoin hahmot, mitä toki sopi odottaakin.

Rehellisesti sanottuna alkuperäisen pelin maisemat ja välivideot tekivät minuun teininä niin suuren vaikutuksen, etten niihin janonnut parannuksia. En sano, etteikö näitä uusia olisi uskomattoman hienoa katsella, mutta ne oikeastaan vastaavat sitä, mitä mielessäni tosiaan näin jo silloin aikoinaan.

Hahmovisuaalit sen sijaan ovat harpanneet vuosien saatossa eteenpäin, mikä ei tietysti ole yllätys. Olemme nähneet tutun pelin hahmojen seikkailevan saman sarjan uudemmissa peleissä ja Advent Children -elokuvassa, joten remaken hahmoja kohtaan oli olemassa odotuksia jo ennen ensimmäistä traileriakaan. Ainakin minulla ja todennäköisesti myös sinulla.

Hahmot olivatkin demossa vangitsevan kauniita. Heidän liikkeensä ovat sulavia ja luonnollisia, ja erityisesti pidin ilmeikkäistä kasvoista. Cloudin tunne-elämää pääsi tällä kertaa lukemaan totaalisen eri tavalla verrattuna alkuperäiseen peliin.

Vaikka vanhat pelit jättävät asioita enemmän pelaajan mielikuvituksen varaan (ja se on erittäin antoisaa), en voi olla viehättymättä sanattomista viesteistä, joita nykyisillä hahmografiikoilla saadaan aikaan. Hahmojen ilmeitä ja eleitä on kiehtovaa seurata ja tulkita, mikä tuo kerrontaan heti yhden tason lisää.

Teinivuosina kesti ehkä kaksi tuntia ihastua Cloudiin. Hänessä oli sopivasti särmää ja olihan hän ensimmäisiä persoonallisia pelihahmoja, joihin pääsin tutustumaan. Vuosien saatossa ihastukseni karisi erityisesti Advent Childrenin angstipallero-Cloudin takia.

Demoa pelatessa matkustin kuitenkin ajassa taaksepäin. Vaikka pelikokemus jäi lyhyeksi, jotain niksahti paikoilleen. Cloud oli se sama vanha tuttavuus nuoruusvuosilta. Se teinitytön ihastus ja ehkä vielä hitusen enemmän. En puhu pelkästään hänen varsin kauniista ulkonäöstään vaan mielenmaisemasta, jossa on jotain vangitsevaa. Cloud ei ehkä pyöritä sukkia jaloissani samalla tavalla kuin joskus muinoin, mutta häntä oli silti antoisaa seurata läpi demon. Ja sitä paitsi, on se nyt vain päheää päästä kunnolla heiluttamaan järjettömän kokoista miekkaa.

Totuus on, ettei Final Fantasy VII Remaken demo pääse yllättämään, jos on pelannut alkuperäisen pelin. Pelaajalle esitellään tuttuja hahmoja, maisemia ja tilanteita, jotka hän on kokenut jo edellisellä kerralla. Vaikka tunkeutuminen makoreaktoriin on nyt realistisempi ja toimintapainotteisempi kuin aiemmin, se on silti tuttu matka.

Tunnelma on jännittynyt, kun Cloud on hypännyt pois junasta. Taisteluun joudutaan miltei heti ja miekkaa on pystyttävä heiluttamaan vihollisia vastaan. Hyvin pian matka jatkuu kohti reaktoria, jonne Avalancen jäsenet murtautuvat yllättävän helposti. Cloudin tehtävä on huolehtia vastaan tulevista vihollisista yhdessä Barretin kanssa, kun joukko etenee makoreaktorin ydintä kohti.

Muistan yhä jännitystä tiivistävän musiikin ja reaktorin, joka herätti minussa kummaa hermostuneisuutta. Nyt pohjapiirros on realistisempi ja rakennuksessa kulkeminen tuntuu entistä aidommalta. Matkustan todella Cloudin kanssa reaktoriin, jonka pohjalla kuplii vihreää makoa, Planeetan elämäneliksiiriä. Olen ollut täällä aikaisemmin, mutta nyt maailma suorastaan imee minut sisäänsä. Kun tätä vielä höystettiin tutuilla musiikeilla, oli myös nostalgiahuurujen nouseminen varmaa.

Demo kattoi pelin alkuvideon ja reaktorin räjäytysoperaation. Uutta sisältöä oli hyvin vähän, mutta minua se ei haitannut. Haluan oikeastaan säästää yllätykset varsinaiseen peliin, joten tällainen vanhojen muistelu sopi minulle erinomaisesti.

Jos unohdetaan pelin visuaalit, eräs selkeistä uudistuksista on taistelusysteemi. Jokainen alkuperäisen pelin pelannut muistaa Active Time Battle -järjestelmän, jossa pelaaja ja viholliset lyövät toisiaan omilla vuoroillaan.

Poissa ovat nuo ajat. Tämäkään ei yllätä, jos uutisointia on yhtään seurannut. Final Fantasy VII remaken taistelut ovat huomattavasti nopeatempoisempia ja toiminnallisempia kuin alkuperäisessä pelissä.

Demossa vaikeustasoja oli kolme: normal, easy ja classic, jonka on kai tarkoitus simuloida alkuperäisen pelin systeemiä muttei siinä oikein onnistu. Hahmot hoitavat lyömiset automaattisesti ja pelaajan huoleksi jää valita silloin tällöin valikosta loitsuja, esineitä ja kykyjä käytettäväksi. Klassisen tunnelman sijaan mieleen tulee superhelppo vaikeustaso, joka välttämättä ole huono asia. Kenties se on hyvä valinta, jos haluaa kokea pääasiassa pelin tarinallisen puolen eikä välitä isommista taisteluhaasteista.

Toinen tärkeä uudistus on pelin ääninäyttely. Alkuperäisessä pelissä ei sellaista ollut, mutta nykyisin on enää vaikea kuvitella Final Fantasya ilman laadukasta ääninäyttelyä.

Vastoin aikomuksiani pelasin demon englanniksi, sillä japaninkielisten äänien saaminen käyttöön olisi vaatinut PS4:n kielen vaihtamista. Toivon, ettei tällaista automatiikkaa ole varsinaisessa pelissä, sillä en halua käyttää konsoliani japaniksi, vaikka tykkään kuunnella ääninäyttelyä sillä kielellä.

Äänivalinnat tuntuivat demossa erittäin osuvilta. Ainoana kitinänä on mainittava Biggsiä näyttelevä Gideon Emery. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon kuitenkin heti perään, että rakastan Emeryn ääntä aivan liikaa. Hän vain sattui näyttelemään Balthieria Final Fantasy XII:ssa, enkä ole sen jälkeen halunnut häntä enää muihin rooleihin. Biggs aiheutti heti suunsa avattuaan Balthier-vibat ja valitettavasti en sitä hänestä halua. Tahdon kiintyä häneen omana itsenään ja sen jälkeen itkeä tyynyni märäksi, kun peli on ohitse.

Uudistuksina mainittakoon tarinalliset muutokset, joista demo antoi kuitenkin varsin köykäisen ensimaun. Kuten sanoin, suurin osa tapahtumista noudatti tuttua ja turvallista kaavaa, mikä sopi ainakin minulle erinomaisesti.

Saimme kuitenkin väläyksen isä Shinran ja Heideggerin välisestä keskustelusta ja vihjauksen siitä, että Shinra-yhtiö (tai Heidegger) itse asiassa edesauttoi makoreaktorin räjäytystä. Motiivia tähän ei vielä paljastettu, joten mysteeriä voimme tässä jokusen viikon pohdiskella. Kuulostaa nimittäin aika kalliilta puuhalta tuollaiset räjäytyshommat, vaikka tavoitteena olisi vastapuolen mustamaalaus ja toiminnan sabotoiminen.

Kokonaisuudessaan demosta jäi hyvä maku suuhun. Se on tehty alkuperäinen teos mielessä, mutta sopivan modernisti nykyaikaiselle pelaajalle. Uskoisin pelin olevan helposti lähestyttävä sekä uusille että vanhoille pelaajille, mikä on tietysti jo saavutus sinänsä.

Demo antoi väläyksen pelin alusta ja jätti sopivan nälkäiseksi, joten pelin ilmestymispäivä ei tulla liian aikaisin. Harmillisesti se on täällä Suomessa pitkäperjantai, mutta digijulkaisun nyt saa siitä huolimatta varmasti saman tien käsiinsä.

Millaisia odotuksia sinulla on Final Fantasy VII remaken suhteen? Entä onko sinulla jotain toiveita, miten käsittelisin peliä täällä blogin puolella? Nyt nimittäin ehdit vielä vaikuttaa postauksia teemoihin ja aihepiireihin!

Seuraa myös somessa!