Level up!

Toisinaan minulta kysytään, mitä japanilaista roolipeliä suosittelen. Tähän kysymykseen on vaikea vastata. Totta kai on helppo suositella sitä omaa suosikkipeliään, mutta jokainen pelaaja ja hänen makunsa on erilainen. Vaikka itse tykkään yhdestä pelistä, ei se ole välttämättä oikea vaihtoehto jokaiselle.

Olen nihkeä suosittelemaan muille pelejä mutta tässä postauksessa yritän kuitenkin tehdä niin. Valitsemani pelit ovat suhteellisen tuoreita tai niistä on tullut lähiaikoina uusiojulkaisu, joten ne ovat helposti saatavilla nykypäiväisille alustoille. Tältä listalta ei nyt siis löydy retroa.

Pidin kriteerinä myös sitä, että olen itse pelannut kyseisen pelin. Tämän takia pudotin listalta taktiset japanilaiset roolipelit (esim. Final Fantasy Tactics). En itse viihdy niiden parissa niin paljon, että olisin yhtäkään pelannut loppuun saakka. Tällä en tarkoita sitä, että ne olisivat huonoja pelejä, mutten koe voivani suositella sellaista, mitä en itse ole jaksanut pelata, siitä huolimatta, että vika on todennäköisesti minussa eikä kyseisissä peleissä.

Tällä listalla olevat pelit eivät ole henkilökohtaisessa tai muussakaan paremmuusjärjestyksessä. Kaikki eivät edes ole omalla suosikkilistallani, mutta halusin silti nostaa ne esille, koska kaikissa on omat vahvuutensa.

NieR: Automata on julkaistu kevättalvella 2017 ja se on samaa jatkumoa NieR- ja Drakengard-pelien kanssa. Aiempien pelien tunteminen ei ole kuitenkaan tarpeen, mikäli haluat nauttia tästä pelistä itsenäisenä teoksena. 

Mikäli oikein innostut, voit myös pelata aiemmat pelit NieR: Automatan jälkeen, mutta varaudu siihen, etteivät niiden kontrollit ole yhtä sujuvat vaan ikä näkyy monellakin tasolla.

NieR: Automata on toimintaroolipeli, joka sijoittuu kauas maapallon tulevaisuuteen. Ihmiset ovat paenneet muukalaisten hyökkäystä kuuhun perustettuun tukikohtaan ja Maassa taistelevat toisiaan vastaan ihmisten luomat androidit ja muukalaisrodun mukanaan tuomat koneet. Pelin tarina kerrotaan kolmen androidin, 2B:n, 9S:n ja A2:n, näkökulmista.

Pelin erikoisuutena ovat vaihtelevat pelityylit, vaikka pääpainona on toiminta. Taistelut ovat nopeatempoisia ja vaativat hahmojen erikoiskykyjen hyödyntämistä. Vaikeustason voi kuitenkin säätää itselleen sopivaksi. Olen itse onneton toimintapelaaja, joten hyödynsin mahdollisuutta helppoon vaikeustasoon.

Tiukan toiminnan lisäksi peli sisältää mielenkiintoiset hahmot, syvän ja tulkintoja herättävän tarinan sekä loistavat musiikit. Vaikka kyseessä on japanilainen roolipeli, se ei kestä ikuisuuksia. Läpäisin pelin n. 35 tunnissa, puolisolla meni n. 50 tuntia, sillä hän teki enemmän sivutehtäviä kuin minä.

Saatavilla: PlayStation 4, Xbox One ja PC 

The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel -sarja on osa suurempaa kokonaisuutta mutta sen voi pelata myös itsenäisenä teoksena. Sarja sisältää neljä peliä, joista puolet on tähän mennessä julkaistu myös lännessä. Loput ovat tulossa lähiaikoina, joten nyt on oivallinen tilaisuus hypätä mukaan.

Sarja sai ensijulkaisunsa vuonna 2013 PlayStation Vitalle ja PlayStation 3:lle mutta tänä vuonna siitä tuotiin uusioversio PlayStation 4:lle (lännessä kaksi ensimmäistä osaa ovat saatavilla myös PC:lle). Sarjan osat 3 ja 4 tullaan lännessä tällä tietoa julkaisemaan ainoastaan PlayStation 4:lle, joten suosittelen hankkimaan juuri kyseiselle konsolille tarkoitetut versiot myös kahdesta ensimmäisestä pelistä, mikäli tartut sarjaan vasta nyt.

Pelisarja sisältää lukuisia mielenkiintoisia hahmoja, joista jokainen on oma persoonansa. Alkuun he voivat vaikuttaa yksinkertaisilta stereotypioilta mutta todellisuudessa he ovat kaikkea muuta. Jokaisella on oma salaisuutensa, vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka paljastuvat pelaajalle pikku hiljaa pelisarjan edetessä.

Sarjan päähahmon, Reanin, välejä muihin hahmoihin pystyy pelin aikana kehittämään erinäisten tehtävien avulla. Tätä kautta hänelle on mahdollista saada myös romanttisia virityksiä, vaikkakin romanssi pysyy hyvin kiltillä tasolla.

Hyvien hahmojen lisäksi pelisarjassa on mielenkiintoinen tarina, joka tosin käynnistyy melko hitaasti. Musiikit ovat mielestäni mukiinmenevät ja vuoropohjainen taistelusysteemi on helppo oppia eikä se tunnu takkuiselta tai hitaalta. Aikaa sarjan pelaamiseen on varattava. Sain kulutettua ensimmäiseen osaan reilut 90 tuntia, enkä usko, että loput kolme ovat sen lyhyempiä.

Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation Vita, PlayStation 4 ja PC (kaikki osat eivät ole lännessä saatavilla kaikille alustoille)

Xenoblade Chronicles 2 saapui Nintendo Switchille 2017. Se on numeroinnistaan huolimatta kolmas osa Xenoblade Chronicles -sarjaa, mutta osat eivät muodosta jatkumoa vaan ovat itsenäisiä pelejä. 

Xenoblade Chronicles -sarja puolestaan kumpuaa jo vuonna 1998 alkaneesta Xeno-sarjasta, joten tuorein osa nojaa pitkään historiaan. Omakohtaista kokemusta minulla ei ole Xeno-sarjan pelaamisesta, mutten kokenut tätä ongelmaksi vaan pääsin Xenoblade Chronicles 2:een hyvin sisään.

Peli sijoittuu Alrestin maailmaan, jossa planeetan on peittänyt paksu pilvikerros. Sen alla ei ole elämää vaan erinäiset humanoidirodut asuttavat pilvimassan keskellä vaeltavien titaanien selkiä. Pelin päähenkilö, Rex, on nuorimies, joka elättää itsensä sukeltamalla pilvien keskelle etsimään muinaisia aarteita. Työnsä ansiosta hän saa tehtävän, joka on koitua hänen kohtalokseen ja vie hänet maailmaa ravistelevaan seikkailuun.

Pelin tarinankerronta ei rajoitu pelkästään pääjuoneen vaan kokonaisuus sisältää useita pienempiä tarinoita, jotka kietoutuvat osaksi suurempaa tarinaa. Jokaisella tärkeällä hahmolla on oma mielenkiintoinen sivutehtävänsä, joka paljastaa lisää hahmon taustoista ja motiiveista. Useat päähahmoihin liittymättömätkin sivutehtävät ovat tarinallisia, joten ne ovat tarinaa arvostaville pelaajille suoranaista herkkua.

Koska sisältöä on paljon, kannattaa pelin pelaamiseen varata reilusti aikaa. Omalla kohdallani upotin pääpeliin n. 150 tuntia ja vajaat 40 tuntia Torna - The Colden Country -lisäsisältöön, johon kannattaa ehdottomasti sijoittaa, koska se täydentää alkuperäistä tarinaa mielenkiintoisella tavalla ja syventää joitain hahmoja vielä lisää.

Suosittelen varautumaan animehuumoriin ja fanipalveluun. Niiden lisäksi pelin musiikit ovat hyvää tasoa ja taistelusysteemi toimintapainotteinen. Taistelut vaikuttavat alkuun yksinkertaisilta, ja saatat kuvitella voivasi kahvitella niiden aikana. Systeemi kuitenkin syvenee pelin edetessä ja sen hienoudet paljastuvat hiljalleen. Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin alkuun näyttää, mikä pätee tämän pelin osalta monella tasolla.

Saatavilla: Nintendo Switch 

Maineikkaan ja perinteisen Dragon Quest -sarjan tuorein osa saatiin länteen vuonna 2018. Kuten aiemmin tässä postauksessa mainittujen pelien kohdalla, tämänkään osalta sinun ei tarvitse tuntea sarjan aiempia osia. Peli todennäköisesti tuntuu jopa tuoreemmalta, jos et ole sarjaa aiemmin pelannut.

Dragon Quest XI nojaa vahvasti omiin perinteisiinsä, joista isosta osasta on tullut myös japanilaisten roolipelien genren merkittäviä piirteitä. Vaikka genre on vuosien varrella laajentunut ja elänyt moneen suuntaan, tämä pelisarja pitää pitkälti kiinni siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Toki graafinen ilme on päivittynyt tähän päivään, mutta paljon japanilaisten roolipelien peruselementtejä on silti tunnistettavissa. Peli onkin siis hyvä sukellus genren juurille.

Pelin päähahmo on mykkä, koska tarkoituksena on, että pelaaja ikään kuin asettaa itsensä hänen tilalleen. Muut hahmot jäävät melko ohuiksi mutta ovat hauskoja omien hahmotyyppiensä edustajia, ja osa on varsin tykättäviäkin. Tarina on perinteistä maailman pelastussettiä eeppisillä käänteillä ja superpahoilla pahiksilla höystettynä.

Pelin maailma on kaunis mutta alkaa jossain vaiheessa tuntua vähän tyhjältä. Toisaalta taisteluja riittää, ja ne ovat perinteisiä vuoropohjaisia, joissa pelaaja valitsee valikosta hahmojen toiminnot. Peliin on tosin lisätty mahdollisuus laittaa hahmot toimimaan omillaan, mitä en kuitenkaan suosittele kuin korkeintaan pelin alussa. Loppupuolella et pärjää ilman omaa ajattelua, sillä taistelut vaativat myös taktikointia.

Saatavilla: PlayStation 4 ja Nintendo Switch (versioissa on eroja)

Alkuperäinen Final Fantasy XII julkaistiin lännessä vuonna 2007, joten siinä mielessä ei ole kyse aivan tuoreimmasta pelistä. Päivitetty versio pelistä, The Zodiac Age, julkaistiin kuitenkin vuonna 2017 PlayStation 4:lle. 

Sittemmin pelin uusioversio on saatu myös PC:lle, Xbox Onelle ja Nintendo Switchille. Uusioversioiden välillä on kuitenkin pieniä eroja.

Pelin Ivalice-maailma on esitelty aikaisemmin Final Fantasy Tacticsissa ja se nähdään eri kulmista myös Final Fantasy Tactics Advancessa, Final Fantasy Tactics Advance 2:ssa ja Vagrant Storyssa. Näiden pelien tunteminen ei ole välttämätöntä mutta toki kokemus maailmasta syvenee niiden kautta. Final Fantasy XII:n jälkeen voit myös jatkaa peliputkea Final Fantasy XII: Revenant Wingsin parissa.

Ivalice on erittäin elävä ja mielenkiintoinen kokemus, jopa siinä määrin, että osa pelaajista kokee maailman olevan yksi pelin tärkeimmistä hahmoista. Pääjuonta seuraamalla maailmasta saa hyvän yleiskuvan, jota pelin aikana pystyy laajentamaan tekemällä esimerkiksi hirviön metsästyssivutehtäviä ja tutkimalla jokaisen kartan perusteellisesti. Myös tavalliset taistelut kannattavat, sillä niiden kautta pelaajalle avautuu lisätietoja maailmasta tekstimuodossa. Ivalice on fantasiamaailmoista intoilijan unelma, sillä selvitettävää ja perehdyttävää riittää.

Pelin taistelusysteemi ei ole perinteinen vuoropohjainen eikä toimintapainotteinen vaan nojaa gambittien varaan rakennettuun tilanteiden ennakointiin ja sen ulkopuolelle jäävään nopeaan reagointiin. Jotkut väittävät pelin pelaavan itse itsensä, mutta oikeasti gambittien käyttäminen vaatii paljon ajattelua ja joskus myös joustavuutta muuttaa taktiikoita (ja varusteita!) kesken taistelun. Pelaajan on siis syytä olla hereillä.

Peliä on kritisoitu ohuista hahmoista ja liian poliittisesta juonesta. Itse en tätä kritiikkiä allekirjoita, sillä hahmojen persoona kyllä avautuu pelin edetessä, mutta vihjeet ovat hienovaraisempia kuin aiemmissa peleissä. Kaikkea ei sanota suoraan. Koin myös poliittisen juonen kiehtovana ja maailman rakennusta tukevana elementtinä, joten liputan sen puolesta. 

Saatavilla: PlayStation 4, Nintendo Switch, Xbox One ja PC (versioissa on eroja)

Seuraa myös somessa!