Olen tainnut muutaman kerran blogissa ohimennen mainita, että olen taas aloittanut FFXIV: A Realm Rebornin pelaamisen... tai aloittanut ja aloittanut. Käytännössä siis jatkanut siitä, mihin jäin keväällä 2014 (plus parin ilmaisviikonlopun aikana).
Uusi innostus syntyi oikeastaan siitä, että meillä oli kesällä pari kaveria kylässä. Nuo kamut olivat kovin kiinnostuneita A Realm Rebornista, joten aiheesta tuli käytyä pitkiä keskusteluja. Lopulta sovittiin, että kaverit hankkivat pelin myös ja ryhdymme pelaamaan nelisin aina silloin tällöin.
Lisäksi nyt aivan lähiaikoina tapahtui jotain, mikä vielä lisäsi potkua pelaamiseen. Kerron tästä asiasta tarkemmin postauksen loppupuolella.
Yhteistyötä Eorzeassa
Alkuun yhdessä pelaaminen oli lähinnä levemetejen yms. tekemistä ja alkupään dungeonien uudelleen kahlausta. Se oli ihan virkistävää ja kivaakin, vaikkei tarinaosuus pelissä tuolloin edennyt. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli tarkoitus ryhtyä porukan white mageksi, mutta toinen kavereistamme päättikin siirtyä siihen rooliin, joten minä sitten jatkoin jo tutuksi tulleissa monkin roolissa... joskin roguen levuttaminen jossain kohtaa huokuttelisi kovasti. *köh*V'kebbe*köh*
Siinä missä me olemme edenneet pelissä äärimmäisen rauhalliseen tahtiin, kaverimme etenivät juonessa huomattavasti nopeammin, joten he myös saivat meidät noin kuukaudessa kiinni. Nyt saa sitten nähdä, pysytäänkö kamujen perässä vai menevätkö kirkkaasti ohitse.
Toisaalta se, että kaverit juoksevat jonkin verran edellä, ei varsinaisesti haittaa, sillä ylipäätään heidän ilmestymisensä pelikuvioihin ratkaisi FFXIV:n isoimman ongelman, joka omalla kohdalla on pelaamista rajoittanut. Olen tästä puhunut ennenkin, mutta random-tyyppien kanssa dungeonien koluaminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää. Minä haluaisin kokea pelin ns. sokkona, mutta jos et osaa dungeon bossien jokaista liikettä ulkoa tulee sitä itseään niskaan raskaimman kautta näiltä randomeilta. Se taas tarkoittaa sitä, ettei oikein huvita pelatakaan, vaikka pelin parissa muuten viihtyy.
Nyt kun on oma neljän hengen porukka, on tilanne aivan toinen. Viimeksi pelasimme läpi The Stone Vigilin, jossa siis olimme kaikki ensimmäistä kertaa. Oli todella vapauttavaa, kun kukaan ei kiukutellut, jos mokasin jotain. Ei ollut stressiä vaan ainoastaan hyvä fiilis kaikista kämmeistä huolimatta. Onnistuin luultavasti kuolemaan useammin kuin muissa dungeoneissa yhteensä koko FFXIV-historiani aikana, mutta se ei lopulta haitannut. Homma hoitui hyvässä ja ymmärtävässä hengessä ja ylläreitä tuli kaikille.
Kaiken kaikkiaan The Stone Vigil tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin aiemmat dungeonit tähän mennessä. En tiedä, onko se sitä oikeasti vai johtuiko tilanne siitä, että olimme kaikki ensikertalaisia. Yksi tekijä haasteellisuudessa lienee myös se, että white magemme nettiyhteys tuntui pätkivän. Paladinia pelaava mieheni oli siis välillä helisemässä, kun curea ei tullut niskaan aina riittävän ajoissa. Toisaalta oli myös täysi työ pitää viholliset pois bardin ja white magen kimpusta.
Ensimmäistä kertaa myös dungeonin aikaraja alkoi kolkutella ovelle jo ennen kuin olimme edes viimeisessä bossiottelussa. Jäi meille kuitenkin 17 minuuttia vielä aikaa jäljelle, vaikka kertaalleen jouduimme kyseisen taistelun aloittamaan alusta.
Kaikista haasteista ja hankaluuksista huolimatta pääasiallinen tunne koko dungeonissa pyörimisen ajan oli positiivinen. Ei ahdistusta, ei stressiä vaan yhteistä hauskaa kavereiden kanssa. Bonuksena tässä jutussa on vielä se, että nyt kyseisiin kavereihin on tullut pidettyä aktiivisemmin yhteyttäkin. He nimittäin asuvat sen verran kaukana, että kovin usein ei kasvokkain nähdä, mutta näin pelaamisen lomassa tulee aina jotain jutusteltuakin.
Eorzeassa seikkaileminen on siis ehdottomasti parhaimmillaan hyvässä porukassa. Toivonkin, että saadaan pidettyä tämä oma pikku-partymme pitkään kasassa.
Tällä hetkellä minua huolestuttaa ehkä hieman myöhemmin tulevat dungeonit, joihin on mentävä kahdeksan hengen partylla. Se saattaa tarkoittaa taas lisää random-tyyppejä, ellei saada joitain tuttuja houkuteltua mukaan.
Yllättävä boostaus pelausintoon
Lupasin postauksen alussa kertoa myös toisen jutun, joka on vaikuttanut FFXIV:n pelaamiseen. Jokseenkin yllättäen sain tuossa jokin aika sitten sähköpostia Koch Median Daniela Wnukilta. Kyseinen viesti sisälsi tarjouksen päästä pelaamaan myös FFXIV:n Heavensward-lisäosaa. En ole vielä lähelläkään sitä pistettä, että pääsisin suuntaamaan Ishgardiin, mutta eihän sitä tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä.
Lisäosa onkin jo nätisti ladattu PS4:lle, jotta voin jatkaa uusille alueille heti vanhat selätettyäni. Lisäosan mukana tuli myös konsolille hieno teema, joka luonnollisesti piti ottaa käyttöön. Life Is Strangen teema sai siis väistyä ja tilalle tuli Heavenswardia eeppisen valikkomusiikin kera.
Koch Medialta ja Danielalta saapui myös kirjekuori, jonka sisältä paljastui lisäylläri.
Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi |
Koska paitoja paljastui kuoresta kaksi, päätin lahjoittaa toisen miehelle. Taitaakin olla ensimmäiset samanlaiset t-paidat, jotka meillä on. Nyt voidaan siis jatkossa olla sellainen ällösöpöilijäpariskunta, joka pukeutuukin samanlaisiin vaatteisiin ;D
Tosin myönnettävä on, ettei olla Gilgameshia vielä piesty. Täytyy siis hoitaa se homma pois alta, ennen kuin paitaa kehtaa käyttää esim. töissä. Vai riittääkö se, että olen hänet voittanut sekä Final Fantasy XII:ssa että Final Fantasy Type-0:ssa?
Joka tapauksessa iso kiitos Koch Medialle ja Danielalle! En osannut odottaa mitään tällaista, mutta olen erittäin iloinen ja otettukin tästä kunniasta.
Tarkoitus on nyt myös kirjoitella FFXIV:stä blogiin hitusen ahkerammin kuin viime aikoina. Siksipä kysynkin nyt teiltä lukijoita, onko teillä jotain toiveita näiden FFXIV-postausten suhteen? Haluatteko kuulla ajatuksiani jostain tietystä aiheesta? Nyt on hyvä tilaisuus heittää ehdotuksia!
Hei, millä serverillä pelaat? ^^
VastaaPoistaHei :)
PoistaOdinilla pelailen hahmolla, jonka nimi on Nabia Leonclaw.