Tuliaisia Nousevan auringon maasta

En tainnut muistaa ennen lähtöä mainita, minne olin matkalla, mutta mitäpä pienistä. Avomiehen ja hänen perheensä kanssa tosiaan suunnattiin Japaniin pariksi viikoksi. Eilen palattiin takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, etten ole vielä sopeutunut normaaliin päivärytmiin.

En ala kirjoittaa tähän kertomusta matkasta. Sellaisen voi myöhemmin käydä lukemassa toisesta blogistani (löytyy sivupalkin linkeistä), jos yleinen turinointi aiheesta kiinnostaa. Tämä blogaus sen sijaan keskittyy matkan Final Fantasy -osuuteen, joka ei ollut suuren suuri muuten kuin ehkä lompakon osalta. Tarkoittaa siis, että FF-kohteissa ei vierailtu, mutta kaupoissa kyllä sitäkin ahkerammin.

Sephiroth-tuoksukynttilä
Ensimmäisenä tuli bongattua iki-ihana Sephiroth-tuoksukynttilä. Sitä ei tosin päässyt haistelemaan, sillä sitä pidettiin vitriinissä. Ja EI, tätä EN ostanut. Mielessä kävi kyllä, mutta en viitsinyt ihan noin paljoa tuhlata yhteen kynttilään... en vaikka se tuoksuisi Sephirothille. Toisekseen avomies oli myös sitä mieltä, ettei kynttilää osteta (tosin kyseisellä mielipiteellä ei ollut vaikutusta päätökseen).

Tiesin kyllä, että tällaisia kynttilöitä on olemassa (myös Cloudista on), mutta en ollut aiemmin nähnyt missään. Samaisessa kaupassa oli paljon muitakin FF-tuotteita, mutta ihan jokaista en viitsinyt kuvata. Löytyi mm. Cloud-halityynyä, chocobo-tyynyä, astioita, figuureja, koruja, minipyyhkeitä ja ties mitä muuta. Square Enix -tuotteiden osasto oli pieni, mutta varsin täyteen tungettu. Yli puolet kamoista oli kuitenkin Dragon Questista, joten ihan täydellisesti en päässyt fanityttöilemään, mutta ehkä parempi niin.

Tuomari Gabranth -figuuri (FF Dissidia)
Tätä en puolestaan ostanut itse. Avomies arpoi aikansa, kunnes päätti täydentää figuurikokoelmaansa. Suoraan sanottuna minua ei haitannut sitten yhtään. Toivotaan, että herralta saisi kypärän pois päästä ;D

Sen verran sain jo asiasta neuvoteltua, että Balthier pääsee hengaamaan Gabranthin seuraan heti, kun on saatu muutettua ja figuureille on ylipäätään keksitty paikka. Kiva tosiaan, että tämä figuuri kokoelmaan tuli, vaikkei nyt minun omani olekaan. Sama se, kuka sen omistaa, kun minä saan kuitenkin hiplata sitä ja ihailla sitä hyllyn päällä. Hieno homma, kun miehellä on samat harrastukset kuin minulla.

Penaali
No niin, tämän jopa ostin itse. Eli mukaan lähti penaali, jossa on moogeja, chocoboja ja cactuareja. Ostin sen lähinnä siksi, että meikkipussini levähti juuri ennen matkaa ja tarvitsin epätoivoisesti uuden. Okei, jostain olisi varmasti saanut halvemman, mutta ei näin hienoa. Hintaa taisi olla 1500 jeniä, jos muistan oikein eli hieman alle 15 euroa. Penaali myös ajoi hyvin asiansa koko reissun ajan ja tulee olemaan käytössä jatkossakin. Sinne mahtuu juuri sopivasti tavaraa ja se on riittävän jämäkkää materiaalia. Lisäksi se ei vie liikaa tilaa laukussa (tosin tarvitsen uuden laukun, nykyinen on hajoamispisteessä).

Moogle-lasi
Tällainen lähti myös samasta kaupasta mukaan. Mietin pitkään, ostanko lasin vai mukin, mutta päädyin lopulta lasiin. En enää muista, mikä tarkka syy oli, mutta joka tapauksessa tuo on oikein kivan näköinen. Käyttöön se tulee vasta muuton jälkeen, sillä haluan varmistaa, että se pääsee ehjänä uuteen kotiin. Siispä en ole vielä raaskinut ottaa sitä ulos pakkauksestaan.

Kuten kuvasta näkyy, lasiksi tuo oli aika kallis, mutta en viitsinyt nipottaa hinnasta, koska olin raahautunut jo Japaniin asti (kallista sekin) ja oikeasti halusin lasin. On hetkiä, jolloin ei pidä pihistellä liikaa. Tietysti tällä perusteella olisin voinut ostaa sen pahuksen tuoksukynttilänkin, mutta lasia teki enemmän mieli. Uskokaa tai älkää (eli ette usko kuitenkaan).

Siinä olivatkin Akihabaran (Tokiossa) ostokset. Koska matkamme sisälsi erittäin paljon ohjattuja retkiä, emme ehtineet vierailla Square Enixin kaupassa. Se sijaitsee toisella puolella Tokiota kuin Akihabara ja ainoana Tokion vapaana päivänä oli pakko valikoida, mihin meni. Akihabarassa oli enemmän kiinnostavaa nähtävää kuin siellä, missä kyseinen kauppa olisi ollut.

Kun sitten Tokio jäi taakse ja suuntasimme Fujin ja Hakonen kautta Kiotoon, ajattelin, että fanityttöilyni olivat siinä. En jaksanut uskoa, että mitään FF-juttuja tulisi enää vastaan. Olin kuitenkin väärässä, koska olihan Kiotossa toki useampi kirjakauppa ja peliosastokin löytyi tavaratalosta.

RW:n Ultimania
Löysin Ultimania todella monesta Final Fantasysta Kioton näkötornin kirjakaupasta, mutta ihan niin paljon en viitsinyt tuhlata, että olisin ostanut ne kaikki. Revenant Wingsin kuitenkin ostin. En tietenkään ymmärrä siitä edes puolia, mutta on siinä kivoja kuvia. On myös (teoriassa) mahdollista, että joskus osaan japania riittävän hyvin lukeakseni opusta. Joka tapauksessa olen sitä himotellut jo niin pitkään, että nyt se oli pakko ostaa, kun kerran kohdalle sattui.

Yritin myös matkalla pelata kyseistä peliä eteenpäin, mutten onnistunut. Sain sivutehtäviä tehtyä jonkin aikaa, kunnes niissä tuli seinä vastaan. Yritin edetä juonta, mutten vieläkään päässyt läpi kohtaa, johon jumituin yli 1,5 vuotta sitten. Luuserifiilis :P

Zodiac Job Systemin Ultimania
Joo, monen mielestä tässä oli varmasti vielä vähemmän järkeä, enhän omista koko peliä. Etsin itse asiassa kahdentoista Ultimaniaa, mutta se oli niitä harvoja, jota ei kyseisen kirjakaupan hyllystä sitten löytynytkään. Tämä sen sijaan löytyi, joten mukaan lähti. En tästäkään paljoa ymmärrä, mutta hienoja kuvia sivuilta löytyy.

Kai minussa asuu pieni materialisti, kun kaikkea tällaista on tosi kiva omistaa. Kirja sisältää myös reilusti peliohjeita, joita voi toki huvikseen yrittää lukea, jotain ymmärtää opaskuvienkin perusteella ja ihan siltä pohjalta, että on alkuperäisen pelin pelannut. En pidä hukkaostoksena vaan pikemminkin pakkohankintana ;)

Sitten tämän jälkeen ei moneen päivään näkynytkään mitään Finaleihin viittaavaakaan. Paljon muuta kivaa ja mielenkiintoista tuli kyllä vastaan ja hauskaa oli, mutta niistä voi tosiaan sitten myöhemmin lukea toisesta blogistani.

Reissun loppupuolella palasimme Himejista ja olimme sopineet, että menemme sen jälkeen erääseen tiettyyn suureen tavarataloon shoppailemaan. Tämä siksi, että porukan naisväellä olivat puhtaat vaatteet aika vähissä, näin myös minulla. Painelin siis avoanopin ja avomiehen veljen avovaimon kanssa Uni Clon osastolle tutkailemaan tarjontaa sillä välin, kun miesväki siirtyi elektroniikkaosastolle. Mitä lie ostelivatkaan, en tiedä kovin tarkasti, mutta oleellinen kyllä selvisi.

Matkalla hotellille avomies mainitsi salaperäisesti, että oli ostanut jotain, muttei millään suostunut kertomaan, mitä tarkalleen ottaen oli hankkinut. Aikani tivasin, mutten saanut vastausta, joten iltapalan etsimisen aikana ehdin unohtaa koko jutun. Kun sitten tunti, pari myöhemmin palasimme omaan huoneeseemme, avomies otti asian uudestaan puheeksi ja istutti minut sängylle, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli erittäin viisaasti tehty.

Sain käteeni mustan muovipussin, jossa oli tavaratalon logo. Pussi oli aika pieni ja ohut, dvd-kotelon kokoinen.  Siinä vaiheessa sydämessä jo muljahti. Revin teipin pussista irti (Japanissa ostospussit teipataan kiinni) ja hivutin esineen pois pussista. Esille tuli...

... Final Fantasy XII: International Zodiac Job System!!!!!1
Olenko jo sanonut, että rakastan kyseistä miestä? En taida olla, joten sanotaan nyt: Minä todellakin rakastan kyseistä miestä! Hemmetti, olen himoinnut tuota peliä siitä asti, kun kuulin sen olemassa olosta. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen, mutta siinä se nyt oli omassa kädessäni. Käsittämätöntä! En voinut mitään, aloin itkeä. En mielestäni itke helposti enkä ole edes ylihysteerinen fanityttö, mutta tuo hetki oli vain yksinkertaisesti liikaa. Vihdoin, vihdoin, vihdoin! Pakko sanoa, että avomieheni todellakin tietää, miten nais... fanitytön saa iloiseksi.

Meillä on Final Fantasy XII: International Zodiac Job System! Voisin edelleen tanssia ympäri kämppää silkasta ilosta. Kiitos, kulta <3

Kröhöm, no niin. Palataanpa ruotuun taas. Vielä viimeisenä päivänä tuli törmättyä uuteen kirjakauppaan, joka koitui luonnollisesti tuomiokseni. Mukaan lähti lisää kirjoja, joita en osaa (vielä) lukea, mutta joiden omistaminen tuo silti iloa.

FFXIII-2: Fragments Before
Joo-o, en tykännyt FFXIII-2:sta, mutta ostin tuon nyt silti, koska se oli halpa (800 jeniä) ja koska minua kiinnostaa, mitä kahden pelin välissä oikein tapahtui. Okei, nämä on kirjoitettu japaniksi, joten lukeminen on vähän niin ja näin (ehkä netistä löytyy käännettynä), mutta silti. Ajattelin, että kesällä voi harjoituksen vuoksi yrittää kääntää näitä suomeksi. Onnistumisesta en tiedä, mutta voi siinä ainakin muutaman kanjin lisää oppia.

Kirjassa on lisäksi tiivistettynä kolmentoista tapahtumat ja juttua jatko-osan eri osa-alueista sekä tekijöistä ja ääninäyttelijöistä. Sinällään ihan mielenkiintoinen pakkaus, vaikka tällaiset asiat kiinnostaisivat ehkä enemmän jonkin paremman pelin kohdalla. Vastaavaa opusta ei vain ollut muista tarjolla.

FFVII: On the Way to a Smile
Viimeisenä mukaan tarttui vielä FFVII: On the Way to a Smile -novellikokoelma. Kokonaan japaniksi luonnollisesti. Tosi nätti kirja, mutta paljon sisällöstä ei tajunnut. Osan olen tosin näistä jo englanniksi lukenut ja voisin ehkä lukaista uudestaan, minkä jälkeen voisi kokeilla japania. Tämä on sen verran paksu, etten taida ihan heti jaksaa yrittää suomeksi kääntämistä. Mutta omistamisen ilo on omistamisen iloa.

Sellaisia tuliaisia siis. Rahaa paloi, mutta sainpa kaikkea jännää. Kaiken kaikkiaan oli onnistunut reissu kyllä muutenkin kuin ostosten puolesta. Seuraavalla kerralla aion sitten päästä myös sinne Square Enixin kauppaan, ja sen jälkeen onkin sitten luvassa kuvaspämmiä Sephirothista ja kenties kuolavaroitus. Toistaiseksi joudutte kuitenkin tyytymään tähän postaukseen (tai ehkäpä se onkin kaikkien mielestä vain hyvä asia).

Ei kommentteja