Pelikokemuksista lyhyesti

Ajattelin nyt käydä läpi lyhyesti kokemuksiani pelihyllystäni löytyvien Final Fantasyjen parissa. Niiden lisäksi olen pelannut myös Final Fantasy V:sta, jolle ajattelin myös uhrata pari riviä. En tässä kohtaa ala pohdiskella järin syvällisesti minkään pelin vahvuuksia ja heikkouksia, vaan palaan niihin myöhemmin. Tarkoitus on siis käydä vain läpi päällimmäiset muistoni peleistä.

Final Fantasy
Kokeilin peliä ensimmäisen kerran joskus 16-17-vuotiaana. Silloin se ei iskenyt kovinkaan lujaa, mutta pelailin sitä kuitenkin, kunnes eksyin johonkin luolastoon ja jätin urakan sikseen. Nyt peli odottaa PSP:n muistikortilla, kunnes saan FFIX:n loppuun. Tarkoitus siis pelata tämä läpi seuraavaksi.

Final Fantasy II
Myös tätä peliä testasin nuoruudessani, mutta en jaksanut paljon alkua pidemmälle. Jostain syystä pelin alku järkytti minua ja pelaaminen sitten jäi. Tämänkin pariin on kuitenkin tarkoitus vielä palata, en ostanut peliä vain koristamaan kokoelmaani.

Final Fantasy III
Löysin pelin sattumalta ilman, että tiesin sen uudelleen julkaisusta. Intoa puhkuen tietysti ostin sen sitten ja kotona kaivoin heti rakkaan pinkin DS:ni esille ja aloin pelata. Juonellisesti peli ei minusta vaikuta kummoiselta, mutta tykkäsin kuitenkin kovasti pelin ulkonäöstä. Siitä oli tehty ihan kivaa silmäkarkkia. Tällä hetkellä minun pitäisi uskaltautua uudestaan "sammakkotorniin". Kävin siellä jo kertaalleen, mutta kämmäsin bossitaistelun, minkä jälkeen pelaaminen on hieman jäänyt.

Final Fantasy IV
Ensimmäiset kokeilut tämän pelin parissa olivat ykkösen ja kakkosen kanssa samoihin aikoihin. Ihan suunnattomasti en innostunut, mutta hommasinpa vuosia myöhemmin tämänkin helmen DS:lleni. Tällä kertaa innostuin tosissani ja peli vei sydämeni mukanaan. Cecilistä ja Rosasta en erityisemmin perusta, mutta Rydia ja Porom ovat ihania. Odotan kovasti Complete-versiota, joka julkaistaan ensi kuussa.

Final Fantasy V
Kyseinen peli on ollut minulle oikea murheenkryyni. Voisin kirjoittaa sivutolkulla pelkästään siitä, mitä on tapahtunut sekä itse pelille että tallennustiedostoilleni. Osa on ollut omaa mokaa, mutta sanoisin, että silti kuviossa on ollut jotain hämärää. Ihan kuin joku ei haluaisi minun pelaavan kyseisestä peliä loppuun. Tarkoitus on nyt hankkia se PSN Storesta, mikäli se sinne joskus ilmestyy... ja toivon, ettei PSP:ni räjähdä tai jotain vain estääkseen minua vihdoin pelaamasta tätä peliä kokonaan. Ai joo, vitosessa minua kiehtovat erityisesti piraatit. Paljon muuta en siitä tällä hetkellä vielä pysty sanomaan.

Final Fantasy VI
Sain pelin joululahjaksi vuonna 2002 silloiselta poikaystävältäni. Sanoisin, että kyseessä on yksi parhaista joululahjoista, jonka olen saanut. Miksei kukaan yleensä tajua ostaa tytölle lahjaksi pelejä? Tai vaikka lahjakorttia peliliikkeeseen? Jokin peleihin liittyvä kirjakin kävisi...

No joo, asiaan. Tykästyin peliin heti alkuunsa ja pelailinkin sitä paljon, vaikka minusta se oli kovin vaikea. Vertasin sitä vaikeustasossa FFIX:n, joka puolestaan on erittäin helppo. Lopulta jäin jumiin kaupunkiin, jossa sataa aina. Mutta tämänkin pelin aion vielä pelata läpi, kunhan vain löydän aikaa sille.

Final Fantasy VII
Tämä oli ensikosketukseni Final Fantasyiden maailmaan ja onkin siksi jäänyt mieleen erityisenä. En tiennyt, että peleissä voi edes olla niin kauniita välianimaatioita ja monimutkainen juoni. Olihan toki aiemmin pelaamissani peleissäkin juoni, mutta seiska löi ne laudalta silti. Pidin kovasti myös hahmoista, joilla oli selkeä persoona ja aloin hyvin äkkiä tykästyä toisiin enemmän kuin toisiin. Tuolloin olin aikamoinen Cloud-fanityttö, mutta rehellisesti minun on myönnettävä, etten tiedä, mitä silloin kyseisessä piikkipäässä näin. Peli on kuitenkin edelleen oikein mainio ja sekin on tarkoitus joskus uudemman kerran tahkota läpi.

Final Fantasy VIII
Myös kasi on minulle erityinen, koska se oli ensimmäinen, jonka ostin omaksi. Kovalla uurastuksella sain hankittua sata markkaa ylimääräistä rahaa ja ostin pelin käytettynä. Se oli hieno tunne se. FFVIII:n kohdalla taivastelin jälleen kerran nättejä välianimaatioita ja loistavaa peligrafiikkaa. Alkuun peli vaikutti todella lupaavalta, mutta petyin, kun juoni tuntuikin sekavalta ja päähahmo kävi hermoilleni suunnattomasti. Muistan kirjoittaneeni vanhaan päiväkirjaani, että Squall on tunnevammainen idiootti. En myöskään pitänyt pelin junction-systeemistä ja tavasta hankkia parempia aseita. Näistä jälkimmäinen ärsyttää minua jostain syystä edelleen. Olen kuitenkin aloittanut kasin alusta ja tällä kertaa aion saada sen omin voimin loppuun asti.

Final Fantasy IX
Jos myin seiskan kohdalla sieluni, uhrasin sydämeni FFIX:lle. Jälleen kerran ihastelin grafiikkaa ja välianimaatioita. Tykkäsin myös hahmojen ulkonäöstä todella paljon. Parhaiten minut kuitenkin tempaisi mukaan fantasiamaailma (seiskan ja kasin sci-fi-tyylin jälkeen) ja uskomattoman ihana tarina. Sanon edelleen, että ysin tarina on niin mahtava, että sen takia peliä jaksaa pelata uudestaan ja uudestaan. Lisäksi siinä on paljon rakastettavia hahmoja ja kiva kehityssysteemi.

Final Fantasy X
Ostin PS2:n lähinnä tämän pelin takia ja petyin pahasti. Tidus ärsytti minua vielä enemmän kuin Squall enkä oikein pitänyt Yunastakaan. Kymppi on myös sellainen, joka lojui minulla hyvin pitkään pelaamattomana, mutta viime kesänä pelasin sen yhdessä parin kaverini kanssa loppuun. Myönnän, että tarina on siinäkin loistava, mutta edelleen tuo pääpari tökkii minulle hyvin pahasti.

Final Fantasy X-2
Sanoin pitkään, etten osta mitään typeriä jatko-osia. Sitten kävi niin, että odottelin jo hysteerisenä FFXII:ta ja tämä peli löytyi alelaarista. Lievittääkseni tuskiani nappasin pelin mukaan ja painuin kotiin pelaamaan, koska uutukaisen julkaisuun oli edelleen kuukausi. Peli ei päässyt suosikkilistalleni, mutta taistelusysteemiin tykästyin. FFX-2 on tavallaan ihan hyvää viihdettä, mutta vakavasti otettava Final Fantasy se ei minusta ole.

Final Fantasy XII
Muistan itkeneeni, kun katselin pelin aloitusvideota (sitä joka tulee ennen alkuvalikkoa) ja kuuntelin musiikkia. Olin odottanut peliä todella suurella innolla ja lähentelin hysteriaa, kun sen vihdoin sain käsiini. Järkytys oli suuri, kun päähahmo paljastui tyhjäksi, aivottomaksi astiaksi. Jatkoin silti pelaamista ja uskoin parempaan huomiseen. Se koittikin muutaman tunnin päästä, kun mukaan joukkoon liittyivät Balthier ja Fran. Piraatit veivät jalat alta minulta jo lapsena, joten mitä mahdollisuuksia minulla enää oli? Lisäksi taistelusysteemi teki grindaamisesta suorastaan kivaa. Tykästyin myös poliittiseen juoneen ja piraattikaksikon taustoihin. Peli jätti paljon auki, mutta en antanut sen häiritä, sillä ficcarin aivoni kyllä täyttivät aukot tehokkaasti. Ensimmäistä kertaa toivoin Final Fantasylle jatko-osaa.

Final Fantasy XII: Revenant wings
Ja sain sen! Tämän pelin takia ostin Nintendo DS:n. Taas kuitenkin tuskailin sitä, että jouduin kestämään Vaania, mutta onneksi kloppi oli saanut hieman enemmän persoonallisuutta. Taistelusysteemi aiheuttaa minulle kuitenkin harmaita hiuksia ja sen takia peli on edelleen läpäisemättä. Haluan kuitenkin päästä sen läpi, koska juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olen juuri saamaisillani Balthierin ja Franin joukkojeni jatkoksi.

Final Fantasy XIII
Tämän pelin ympärillä pyöri suunnaton hypetys, joka jostain syystä laski omaa intoani. Siitä huolimatta ennakkovarasin pelin ja suorastaan juoksin sen hakemaan julkaisupäivänä. Ilta menikin joutuisasti pelin parissa, kuten myös koko seuraavat kaksi viikkoa (tai no, kaikki vapaa-aika kahdelta viikolta). Jätin väliin jopa Tampere kuplii -tapahtuman, koska halusin homehtua pelikoneen ääressä. Peli ei juonellisesti ollut minusta parasta antia, mutta tykästyin kahteen hahmoon ja heidän tarinaansa. Fang ja Vanille saivat sydämestäni samanlaisen siivun kuin Fran ja Balthier. Rakastuin myös uuteen taistelusysteemiin.

Final Fantasy Tactics
Kokeilin peliä joskus ammoisina aikoina, mutta en päässyt jyvälle taistelusysteemistä ja sitten koko juttu jäi. Nyt hankin sen PSP:lle ja aloin jo vähän paremmin ymmärtää taktista taistelua, mutta en edelleenkään ole erityisen hyvä siinä, joten peli etenee hitaasti. Juonellisesti se kuitenkin kiinnostaa minua hyvin paljon.

Final Fantasy Tactics Advance 2: Grimoire of the rift
Tämä on jälleen niitä yllätyslöytöjä pelikaupan käytettyjen pelien hyllystä. Takakannessa näkyivät Vaan ja Penelo, joten ostin sitten, kun vielä halvalla sai. Olen tykännyt pelistä melkoisen paljon, vaikka Luso ei ole erityisen kiinnostava hahmo. Adellesta kuitenkin tykkään ja Vaan kuulostaa melkein Balthierilta, joten mikäpä tätä on pelaillessa. Tässäkin on taktinen taistelusysteemi, mutta jostain syystä se ei ole haitannut. Ehkä siitä on tehty helpompi tässä kuin alkuperäisessa Tacticsissa tai Revenant Wingsissä.

Final Fantasy Crystal Chronicles: The ring of fates
Tämänkin ostin käytettyjen pelien hyllystä. Olin joskus vuosia sitten halunnut kokeilla alkuperäistä Crystal Chroniclesia, mutta minulla ei ollut varaa ostaa Game Cubea, koska säästin PS2:een, joten kokeilu sitten jäi. Tämänkin pelin pelaaminen on jäänyt hieman kokeiluasteelle. Olen jumissa erään puzzlen parissa aika pelin alkupuolella. Ehkä innostun vielä joskus sen ratkaisemaan...

Final Fantasy: 4 Heroes of Light
Hankin pelin viime vuonna ja pelasin vähän alkua. Oli kiva huomata, että ensimmäinen bossi oli nimeltään Louhi. Harmi, ettei sitä vastaan voinut summonoida Väinämöistä. Pelissä on kolmosen ja nelosen DS-versioiden karkkigrafiikat ja vanhojen Final Fantasyiden tunnelmaa, joten se on ehdottomasti läpipeluulistallani, kun löydän aikaa.

Final Fantasy Dissidia
Uusin hankintani. Olen pelannut läpi vasta Cecilin tarinan ja ostanut vihollisista Sephirothin ja Kujan. Juonellisesti peli ei vaikuta kummoiselta, mutta eiköhän se tule läpi pelattua. Parasta siinä on, että voin tappaa Tiduksen vuoronperään kaikilla muilla hahmoilla.

Noin. Siinä nyt lyhyesti ja tiivistetysti ajatuksiani niistä Final Fantasyista, joita olen pelannut. Jatkossa tulen todennäköisesti paneutumaan tarkemmin yksittäisiin peleihin, sillä kaikista kirjoittaminen yhtä aikaa on pelisarjan laajuuden vuoksi melkoisen mahdotonta (muuten kuin tällaisen tiivistelmän muodossa).


2 kommenttia

  1. Mikä siinä oikein on, että Tidusta on aina yhtä mukava dissata? Ei siinä, joku hyvä puolihan silläkin täytyy olla...

    VastaaPoista
  2. :D

    Toden totta, löytyihän Tiduksesta edes yksi hyvä puoli. En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta, mutta tottahan tuo on. Täydellinen dissauksen kohde.

    VastaaPoista