Kesällä 2020 kaipasin jotain erilaista. Jotain sellaista, mikä toimisi
näppäränä todellisuuspakona hitusen ahdistavassa elämäntilanteessa ja
kulkisi taskussa mukana. Kuin tilauksesta Instagram mainosti minulle
Ikemen Sengoku -mobiilipeliä.
Ikemen Sengoku on Androidille ja iOSille saatava otomepeli (naisille suunnattu, usein visual novel -tyyppinen peli), jossa päähahmo joutuu madonreiän kautta 500 vuotta ajassa taaksepäin Japanin sengoku-kaudelle, pelastaa puolivahingossa Nobunaga Odan Honno-ji-pyhätön tulipalosta ja päätyy tämän palatsiin asumaan. Pelissä on mahdollisuus deittailla useampaa oikeasti sengoku-ajalla elänyttä sotaherraa.
Olen pitänyt itseäni pelaajana, joka ei pelaa mobiilipelejä, visual noveleja eikä deittipelejä. Näissä missään ei ole mitään pahaa, ne eivät vain ole varsinaisesti tuntuneet omalta jutulta. Yllätin siis itseni jo pelkästään sillä, että tartuin visual novel -tyyppiseen mobiilialustalla olevaan deittipeliin. No, ainakin se tosiaan oli sitä jotain erilaista. Sitähän koin kaipaavani.
Kesän aikana pelasin pelistä kolmen sotaherran reitit: Nobunaga Odan, Kenshin Uesugin ja Shingen Takedan. Tämän jälkeen lopetin, koska Nobunaga antoi parhaat säväykset ja kokemus tuntui laimenevan uusien miesten kohdalla. Nyt hiljattain palasin kuitenkin pelaamaan Nobunagan reittiä uudestaan ja aion tehdä matkan varrella hieman erilaisia valintoja kuin ensimmäisellä kerralla.
Kesähömppää kaukana menneisyydessä
Vaikka minulla on jonkinlainen mielikuva visual noveleista ja deittipeleistä, en silti oikein tiennyt, mitä odottaa. Pelin juoni ei ota itseään turhan vakavasti ja muuttuu sen mukaan, kenet valitsee deittailtavaksi, mitkä ovat kummatkin hyviä asioita.
Mitään historiallisesti paikkansa pitävää kokemusta ei edes kannata odottaa, ja ovatpa nuo miehetkin huomattavasti paremman näköisiä kuin todellisuudessa taisivat olla. Minulle tarjoiltiin siis sellaista kevyttä kesähömppää, johon on suorastaan herkullista uppoutua.
Pelin päähahmona toimii nainen, jonka nimen pelaaja saa valita itse. Myös osaan hahmon repliikeistä pääsee vaikuttamaan ja ne myös vaikuttavat vuorostaan tarinan kulkuun. Valitettavasti osa käänteistä on maksumuurin takana, mutta reitit on kuitenkin mahdollista pelata läpi täysin ilmaiseksi.
Pidin siitä, että päähahmolla ei ole tavoitteena päätyä suhteeseen yhtään kenenkään kanssa vaan paeta takaisin nykyaikaan. Hänellä on myös ammatillisia tavoitteita, ja luonnetta pääsee hieman rakentamaan vastausvaihtoehtojen kautta. Toki pääpaino on silti romanssilla, kuten tällaisessa pelissä voi odottaa.
Lähdin sengoku-ajalle hakemaan todellisuuspakoa, mutta koin, että peli sopi viihdyttämään kesääni muutenkin. Se ei vaatinut mikäänlaista mekaanista osaamista, koska suuri osa peliajasta menee lukemiseen, kuten visual noveleissa yleisesti.
Pelissä sai ilmaiseksi 5 etenemistikettiä päivässä, mikäli oli juuri passeli määrä. Niiden avulla pääsi tarinaa eteenpäin sopivan annoksen ja seuraavana päivänä oli taas kiva jatkaa. Ei jatkuvaa päivystämistä puhelimen ääressä, mitä yleisesti ottaen inhoan mobiilipeleissä.
Luulenkin, että löysin Ikemen Sengokun kautta itselleni sopivan mobiilipelityypin. Olen nimittäin luullut, ettei mobiilipelaaminen vain ole minua varten, mutta tällainen täysin tarinaan painottuva peli nappasi mukaansa.
Sen sijaan tietokoneen tai konsolin ääressä en yleensä ole jaksanut visual noveleita alkua pidemmälle. Silloin kaipaan peleihini aktiivisempaa tekemistä, mikä taas mobiiliympäristössä tuntuu rasittavammalta.
Lounastreffit hyvässä seurassa
Ehkä parasta Ikemen Sengokussa oli, että se tarjosi hyvää seuraa melko yksinäisiin ja hiljaisiin lounaisiin aikana, jolloin on kiellettyä istua työkaverin kanssa samaan pöytään. Toisinaan luin kirjaa, mutta myönnän, että monesti tämä tarina piti otteessaan niin tiukasti, että oli pakko lukea seuraavat käänteet.
Tosin joskus pelitilanteet olivat sen verran kuumottavia, että oli pakko vilkaista olan ylitse. En ehkä olisi halunnut kenenkään todistavan, mitä satuin lueskelemaan.
Vaikka kyse on niin sanotusti hömpästä, viihdyin pelin parissa siinä missä hyvän kirjankin. Kun peliä ja sen toisinaan hieman absurdeja käänteitä ei ota liian vakavasti, sen parissa on hykerryttävän hauskaa. Sitä paitsi kuumat romanssit ovat kuumia ja niiden parissa aika kuluu kuin siivillä.
Mitä tästä jäi käteen?
Sain lopulta kokemuksesta irti yllättävän paljon. Paitsi, että viihdyin, kirjoitusinspiraatio heräsi yllättävällä tavalla. Sain vihdoin jumissa olleen romanssikäsikirjoituksen juoksemaan, kun sengoku-ajan herrasmiehet olivat virittäneet minut sopivalle taajuudelle. Tämän lisäksi päädyin kirjoittamaan fanifiktiotarinaa näppäimistö sauhuten.Osittain tästä syystä päätin palata nyt pelin pariin. Se avaa kivasti kirjoituslukkoja ja saa aivot romantiikka-aalloille, joten se on juuri sitä, mitä tarvitsen kirjoittamiseni tueksi.
Ei toki haittaa lainkaan, että saan samalla viettää aikaa komeiden animemiehien kanssa. Olenkin tainnut löytää itselleni uuden viihdemuodon ja myös uuden tavan pelata.
Mitä seuraavaksi?
Tällä hetkellä mieleni on ehkä entistä avoimempi niin visual novelien, deittipelien kuin mobiilipelaamisenkin suhteen. Ehkä saatan siis tutkiskella jossain vaiheessa vaihtoehtojani ja kokeilla jotain toista peliä.
Ikemen Sengokun julkaissut Cybird näyttää julkaiseen myös pelin, jossa deittaillaan samuraita. Kenties tarvitsen sen seuraavaksi elämääni.
 |
| Ps. Nobunaga paras poika |
No menin sitten itsekin lataamaan tämän. xD Mutta olisin varmaan tehnyt niin jo aiemmin, jos olisin tiennyt, että tässä on semmoinen nöpöliini kuin Mitsunari. <3
VastaaPoistaTäytyy myöntää, etten ole Mitsunariin juuri kiinnittänyt huomiota. :D Mutta sehän on hyvä, että pelistä löytyy miehiä moneen makuun.
PoistaAloitin pelaamaan kyseistä peliä pitkän empimisen jälkeen (vaikka olen 18-vuotias K16 ikäraja vähän häiritsi). Olen vasta alussa Hideyoshin reitillä, mutta ainakin hän on vaikuttanut huvittavalta tyypiltä. Hänen yliuskollinen käytöksensä Nobunagaa kohtaan tuo mieleen koiran. Ehdinkin jo tehdä pienen luonnospiirroksen, jossa Hideyoshi on pieni räksyttävä terrieripentu.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että korkeahko ikäraja voi joskus pelaajia vähän epäilyttää. Ikemen Sengokussa onkin jonkin verran seksikohtauksia (riippuu reitistä, kuinka paljon ja kuinka tarkkaan kuvattuja), mikä sitten tuota ikärajaa jonkin verran nostaa. Väkivaltaakin tulee jossain määrin vastaan. Tosin etuna on se, ettei juuri mitään konkreettisesti näytetä vaan asiat tapahtuvat tekstin tasolla, jolloin oma mielikuvitus on se, joka rajaa kokemusta.
PoistaHeh, totta tuokin, että Hideyoshin voi nähdä tuolla tavoin. Tykästyin herraan enemmän kuin osasin odottaa (erityisesti ääneen <3). Tuollainen fanitaidekuvasta hänestä räksyttävänä terrierinpentuna kuulostaa kyllä tosi hauskalta! :D