Level up!

Tänään on vuorossa pitkästä aikaa vieraskynäpostaus. Sain näppäimistön äärelle kirjailija ja pelaaja Skessa Kaukamaan, joka rakastaa fantasiamaailmoissa seikkailemista monella tasolla. Skessa kertoo meille omista pelikokemuksistaan, jotka ovat johdattaneet hänet inspiraation ja ystävyyden äärelle.

Anna K.

Oli karkkipäivä. Odotin malttamattomana isääni töistä kotiin, sillä hän tulisi kaupan kautta. Harmikseni isäni oli kuitenkin joutunut jäämään ylitöihin, vaikka minun karkkihammastani kolotti jo niin vietävästi. 

Vaan vihdoin kuului isäni auton ääni. Juoksin häntä ovelle vastaan ja sain paljon odottamani karkkiaskin. Kiitin ja kipitin sohvalle pienen rasiani kanssa, mutta tuskin ehdin saada sitä auki, kun näin isäni kantavan sisälle karkkiaskia paljon suuremman ja kiinnostavamman pahvilaatikon, nimittäin pelikonsolilaatikon! Minun oli jälleen aika toimia testipelaajana markkinoiden uusimmalle konsolille – mahtavaa!

Reilut kolmekymmentävuotta myöhemmin minulla on taas kerran karkkipäivä, kun lataan uutta peliä rakentamalleni PC:lle. En voi olla miettimättä, että elämässä on kahdenlaisia ”The Hetkiä”. Toinen on uuden pelin lataaminen. Ja toinen on, kun kyseinen peli tulee pelattua loppuun. Näiden ”The Hetkien” väliin mahtuu kuitenkin jotain vieläkin suurempaa. Koko elämän pituinen seikkailu, jonka pelihahmoni minulle tarjoaa – valitsemassani maailmassa.

Olen koko pitkän ikäni saanut kuulla tai lukea siitä, kuinka elämä menee hukkaan ihmisillä, jotka pelaavat paljon. Elämän täytyisi oletetusti perustua meidän todelliseen maailmaan eikä sitä saisi tuhlata viettämällä kallisarvoista ja ainutlaatuista aikaansa virtuaalisissa maailmoissa. 

Mutta entä jos reaalimaailmalla ei ole tarjota niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä? Niin kallisarvoinen kuin elämä onkin, niin eikö se tulisi elää täysin rinnoin tavalla, jolla siitä eniten nauttii. Elämä on tässä ja nyt – myös pelimaailmoissa.

Loppujen lopuksi meidän todellinen maailmamme on karumpi paikka kuin mitä moni pelimaailma. Kuinka ihmiset edes voivat pysyä täysissä järjissään tässä maailmassa, jossa kaikkein pahimmat julmuudet ovat arkipäivää ja hurjimmat kauhuskenaariot käymässä toteen… Jos tahdot elää onnellista elämää, joudut sulkemaan mielesi ulkopuolelle arviolta 80 % siitä, mitä maailmassamme tapahtuu.

Millä tavalla eletty elämä eroaa pelimaailmoissa vietetyistä tunneista? Kun suljet todellisen maailman ulkopuolellesi ja pääset toisaalle, valitsemaasi maailmaan. 

Pelimaailmaan, jossa unelmat käyvät toteen ilman, että se olisi yhtikäs mitään pois joltakulta toiselta. Minulle pelaaminen on yksi tapa toteuttaa unelmiani. Elää toisenlaista elämää, johon todellinen maailma ei tarjoa mahdollisuuksia, mutta jota kaipaan. Pelaaminen on tapa matkustaa ja nähdä erilaisia maisemia. Rauhoittua, rentoutua, viettää hyvää aikaa – ja inspiroitua.

Olen inspiroitunut pelien kautta mm. piirtämisen ja kirjoittamisen suhteen. Nekin ovat niin ikään olleet lapsesta saakka rakkaita harrastuksiani pelaamisen ohella, mutta vasta aikuisiällä ymmärsin yhdistää nämä kaikki, kun ryhdyin piirtämään ja kirjoittamaan pelihahmojeni inspiroimana. 

Lopulta fan fiction -tarinat johdattelivat minut luomaan jopa aivan oman ja ainutlaatuisen fantasiamaailman, johon sijoittuvasta kirjasarjastani ilmestyi ensimmäinen osa heinäkuussa 2019 ja toinen osa ilmestyy syksyllä 2020.

Qyamian kirjat -kirjasarjani tarjoilee oman näkemykseni örkeistä, haltioista, epäkuolleista ja lohikäärmeistä. Suurimmat inspiraationlähteeni ja muusani ovat olleet The Elder Scrolls -pelisarja ja World of Warcraft. Rakastan örkkejä, joten nämä pelimaailmat ovat tarjonneet minulle jotain sellaista, mitä meidän todellisesta maailmastamme on mahdotonta löytää – mutta jonka olen saanut tuoda osaksi myös todellista elämääni kirjoittamisen kautta.

On ystäviä – ja on ystäviä. Kun oma maailmankatsomus poikkeaa valtavirrasta, muuttuvat ihmissuhteet monesti varsin kimuranteiksi. Olen aina ollut perusluonteeltani sosiaalinen, mutta ajautunut kuitenkin yksinäiseksi sudeksi… tai örkiksi. 

Jo lapsena pelaaminen opetti minulle tietyllä tapaa paljon ihmisen perusluonteesta. Olin se paras kaveri aina silloin, kun meiltä kotoa löytyi uusin testikäytössä oleva pelikonsoli tai pelikone. Nykyisin viihdynkin parhaiten yksin – ja toki myös puolisoni kanssa. En juurikaan kaipaa elämääni ystäviä, ja yksinäisyys on täysin tietoinen oma valintani. Onhan minulla kuitenkin pelit!

Leikilläni (no oikeastaan ihan tosissani) olen tuuminut, että mikäli tahtoisin IRL-ystävän, niin hän olisi TES-pelihahmoni Ilzkaal, tutummin Ilzu. Hänen kanssaan viiletän pitkin Tamrielia Skyrim ja The Elder Scrolls Online -pelien parissa. Nämä pelit mahdollistavat pitkälle suunnitellun oman pelihahmon ja olenkin luonut molempiin peleihin seurakseni ikään kuin ”saman hahmon”. Ilzu on täydellinen, enkä kaipaa näihin peleihin enää toisenlaisia, muilla ominaisuuksilla varustettuja pelihahmoja.

Pelien lisäksi Ilzu seikkailee useammassakin kirjoittamassani fanficissä. Meidän yhteinen matkamme juontaakin juurensa ajoille, jolloin en vielä pelannut TES-pelisarjaan kuuluvia pelejä, vaan örkkeilin muissa maisemissa. 

Alkujaan Ilzu oli fantasiaelokuviin perustuviin fanficceihin luomani hahmo, jonka kanssa lopulta pakenin Tamrieliin. 

Nuo vuodet ”ennen Tamrielia” olivat minulle hyvin raskaita. Niinä aikoina tuli todistettua sekin ihme, että pelihahmo voi todellakin olla lopulta se kaikkein paras ystävä, joka pelastaa koko elämän. Pelien positiivista vaikutusta pelaajien elämään ei saisikaan koskaan aliarvioida.

Toisinaan netissä törmää artikkeleihin, joissa kerrotaan todella koskettavia tositarinoita siitä, minkälaista elämää pelaajat viettävät pelien parissa ja siellä pelimaailmoissa. 

Maailmastamme löytyy jopa sellaisiakin pelaajia, joille pelimaailmat ovat tarjonneet ainoan mahdollisen tavan liikkua, nähdä arkisen kotinsa ulkopuolelle ja kohdata oikeita ystäviä. Sitä voi olla monen ”ei pelaavan” vaikeaa käsittää, mutta pelaajana tällaisten asioiden arvon pystyy kyllä helposti ymmärtämään. Kuinka paljosta siis saammekaan olla kiitollisia erilaisten pelien kehittäjille!

Online-pelit mahdollistavat aidot ihmiskontaktit pelimaailmoissa. Se tuokin pelaamiseen aivan uusia ulottuvuuksia, kun pelin tiimellyksessä voi kohdata ihan oikeita ihmisiä. Vaikka itse pelaankin paljon yksikseni, en voi kuitenkaan väittää, ettenkö minäkin kaipaisi heitä – sielunsisariani. 

Tiedän, että jos jostain voin kaltaisiani otuksia löytää, niin nimenomaan pelimaailmoista. Yksi suosikkipuuhistani onkin asettua johonkin päin Tamrielia tai Azerothia ja jäädä aloilleni katselemaan muiden pelaajien hahmoja. Saatan seurata pitkäänkin, kuinka ohitseni juoksee örkkejä – ja miettiä samalla keitä ovat ihmiset näiden hahmojen takana.

Toisinaan tällaiset hetket johtavat kontakteihin muiden pelaajien kanssa, mutta yleensä saan seurata muiden menoa kaikessa rauhassa yksinäni. Se sopiikin minulle loppujen lopuksi ihan hyvin. 

Heti jos siirrytään NPC-hahmojen seurasta muiden pelaajien seuraan, kasvaa riski törmätä hyvinkin kunnianhimoisiin pelaajiin. Sen jälkeen ei enää riitä, että räiskin sauvoineni ja jousipyssyineni ”kunhan nyt vähän sinne päin” meiningillä, koska porukassa pelatessa vaatimukset luonnollisestikin kasvavat. 

Viihdyn toisten pelaajien seurassa niin pitkään, kun ei tarvitse taistella. Tietysti aloittelevia pelaajia kohdatessani autan heitä tarvittaessa mielelläni myös taisteluissa, sillä tällöin omat suorituspaineeni eivät nouse liian ylös, kun tiedän apuni olevan varmasti hyödyksi.

Kertyneistä kymmenistä pelivuosistani huolimatta en ole kehittynyt peleissä miksikään mestaritaistelijaksi, sillä se ei ole ollut koskaan tavoitteeni. 

Pelimaailmoissa minua kiinnostavat taisteluja huomattavasti enemmän tarinat, hahmot ja maisemat. Näiden suhteen pelit ovatkin kehittyneet nykypäivänä ilahduttavan paljon, kun lapsuuden 2D-tasohyppelypelit ovat vaihtuneet MMORPG-peleihin ja yksinpelattaviin roolipeleihin, joiden 3D-grafiikat tarjoavat tänä päivänä jo henkeäsalpaavat mahdollisuudet maisemamatkailuun erilaisissa pelimaailmoissa.

Luon pelihahmoistani seikkailijoita, en sotureita. Aivan kuten olen itsekin oman elämäni örkki, tarinoiden luoja ja jopa tuntureiden valloittaja – aina silloin, kun innostun oikein tosissani elämään ihan IRL.

Pelaamisiin!

Skessa Kaukamaa

Skessa Kaukamaata voit seurata Twitterissä, Instagramissa ja hänen blogissaan Tarinasta kirjaksi. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan hänen kirjaansa Zequera Kätketty.

Anna K.